Äidille ei voi sanoa mitään ilman että loukkaantuu

Vaikealta kuulostaa. Meillä päin on sanonta: Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Eli koeta olla välittämättä ja odota että leppyy.

Minusta on huonoa käytöstä ja tökeröä arvostella kenenkään kodin siisteyttä. Oletan sinun olevan aikuinen ja iso tyttö.

Ja mitä tulee koiran ruokaan, ehkä äitisi on oikeassa, ettei hänellä ole varaa ostaa kalliita ruokia koiralle. Näin on monella muullakin, vaikka olisi hyvä tuloinen.

Tykkäsitkö itse, jos sinun kotia tai sinua muut arvostelivat?

Ei kannata välittää niistä loukkaantumisista eikä jutuista. Mun äidistä on myös eläkkeellä tullut vähän tuontyyppnen, mutta en minä nyt ala munankuorilla kävelemään etten vahingossakaan laukaisisi loukkaantumista. Loukkaantuu jos loukkaantuu, en välitä siitä mitään, menee ohi ajallaan.

Tuollainen oman äidin koiran ruokinnasta arvostelu on kyllä sellaista, että siitä monikin hermostuisi. En minäkään sietäisi että joku alkaa puuttumaan, ainakaan jos olisi yhtään yläpuolelta neuvomisen tai arvostelun sävy. 

Tuo koiranruokaan puuttuminen oli kyllä melko asiatonta. Kaikisssa Suomessa myydyissä täysravinnoissa pitää olla tietyt määrät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita, eli kyllä niillä terve koira pärjää ihan hyvin markettiruoillakin. Ja jos hänellä ei kerta kaikkiaan ole rahaa eläinkaupan ruokiin, niin ei hän niitä pysty ostamaan. Tuleepa vaan huono mieli siitäkin turhaan että muka ruokkii koiraakin jotenkin väärin.

Miksi sinun pitää naputtaa asioista?

että ei pysty asumaan sotkuisessa kodissa että pakko aina pödän olla puhtaana ja tyhjänä ja tavaroita ei saa olla siellätäällä tai alkaa ärsyttää. Äiti kuuli sen ja sanoi että "no kiitos vaan, minä en voi kotiani tarpeeksi siistinä teille pitää kun isänne vaan sotkee" "

Ei tullut sinulle mieleen auttaa äitiäsi, arvostelun sijaan?

Pidätkö siskosi ja isäsi kanssa äitiänne pikkupiikana ja palvelijana. Ja kiitoksena siitä, äiti saa arvostelut, jos kaikki ei ole mennyt teidän pillin mukaan.

Äitisi kuulostaa väsyneeltä arjen pyörittämiseen, ehkä irtiotto äidillesi tekisi hyvää. Minä laittaisin äitinä hanskat tiskiin ja jättäisin teidät isänne kanssa selviämään. Ja menisin niin kauaksi kuin pippuri kasvaa.

Just joo. Aikuiset lapset huutavat, kuinka äiti ei tee sitä tai tätä, siivoa tarpeeksi ja pidä kotia siistinä ja järjestyksessä tai hoida hyvin koiraa ja nyt pelko pers...ettei äiti suuttuisi ja laittaisi rahahanoja kiinni. Kannattaisiko vähän itsenäistyä? Ja irrottaa napanuoraa äidistä.

Miksi et kiukuttele ja arvostele isääsi? Kyllä kait ne isätkin osaa siivota ja sinä ja sisareni myös.

Kannattaa pitää etäisyyttä, ettei juttele ylimääräisiä hänen kanssaan. Hän ei ilmeisesti jää koskaan paikalle vaan häipyy heti tai kuuntele, jos toinen haluaa korjata asian oikein ymmärrettäväksi. On väärin että hän sanoo hirviöksi tai puhuu muualla kaikenlaista, ilmeisesti marttyyri. Narsisteille tyypillistä, mutta onko hän ns. ammattiloukkaantuja joka häipyy paikalta. On mahdotonta pitää tuollaista ihmissuhdetta yllä millään tavalla. Ehkä joku lähisukulainen auttaa koiralle vitamiinit ja ruuat. 

Minä taas säälin äitiäsi, kun aikuiset lapset ja mies passuuttavat ja vielä arvostelevat, ettei koti ole teille tarpeeksi siisti ja järjestyksessä.

Luuletko asuvasi viiden tähden hotellissa, jossa palvelut pelaavat?

Mikä estää sinua ja sisartasi siivoamasta?

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Aikuiset lapset huutavat, kuinka äiti ei tee sitä tai tätä, siivoa tarpeeksi ja pidä kotia siistinä ja järjestyksessä tai hoida hyvin koiraa ja nyt pelko pers...ettei äiti suuttuisi ja laittaisi rahahanoja kiinni. Kannattaisiko vähän itsenäistyä? Ja irrottaa napanuoraa äidistä.

Miksi et kiukuttele ja arvostele isääsi? Kyllä kait ne isätkin osaa siivota ja sinä ja sisareni myös.

Aloittaja ei ole huutanut vanhemmille varmasti mitään siivouksesta. Ja koiran hyvinvointi on tärkeää, sitä ei voi jättää hoitamatta. Mitä ihmeen rahahanoja? Tulitko ilkeilemään vaan hänelle, MIKSI. Mikä oikeus sinulla on haukkua aloittajaa, äiti on jo tylysti. ikävästi käyttäytyvä. Eiköhän aloittaja ja sisar ole ihan tarpeeksi itsenäisiä.

No nyt ihmiset ymmärsi väärin.

Minulla ja siskollani on jo omat kodit, ollut jo kauan. Puhuttiin omista asunnoista eikä tullut mieleenkään haukkua vanhempieni kotia. Eikä sekään edes mikään hirveän sotkuinen koskaan ole. Ja onhan se meidän kotipaikka joka tuntuu kodilta vaikka olisi miten sotkuinen. Puhuttiin siis ihan iloisesti meidän siivous intoilusta ja äiti sen sitten ymmärsi tahalleen tai vahingossa väärin.

Ja koiran ruoka asiassakaan en nipottanut tai mitään arvostellut, halusin vaan ihan ensinäkin koiran kannalta ja myös sen sotkun mikä huonosta turkista lähtee niin sen vuoksi neuvoa että parempi laatuinen ruoka auttaisi siihen. En tiennyt että sellaisestakin voisi suuttua. Nököjään kaikesta voi.

Joku sanoi että markettiruuatkin sopii, joo kyllä sopii ja koira sillä elää mutta ainakin hirveä karvan lähtö, turkin kiillottomuus ja karheus, kaljut läntit kielii että ravinnossa on puutetta. Ja marketti ruuissa yleensä on vehnää paljon ja se tekee juuri näitä. Koira tarvitsisi mahd. paljon lihaa.

Ap

Sano Haista Vit..tu

Äidilläsi on pahat vaihdevuodet. Mieliala on herkkä ja ärsyyntynyt. Äitisi kuulee sanasi moitteena, vaikka niin et ole tsrkoittanut. Hän on luultavasti hyvin väsynyt, ja sen vuoksi herkästi suuttuva tai loukkaantuva.

Vie sitten sinne sitä kallista koiran ruokaa omilla rahoillasi

Oma äitini on juuri samanlainen. Siskoni kanssa usein puhutaan, että mitään ei voi nykyä sanoa. Ihan samalla tavalla suuttuu ihme asioista. Ajattelen sen johtuvan vanhuudesta, siihen liittyvästä masennuksesta, alkavasta muistisairaudesta tmv., ikää 70 v. Tsemppaan itseäni vierailulle mennessä, yritän jutella hyväntuulisesti. Jossain vaiheessa kun äitini hermostuu jostain, niin olen kuin en olisi kuullutkaan, vaan jatkan toisesta asiasta, esim. että mitä sinulla kasvaakaan kasvihuoneessa, mennäänpä katsomaan. Suhtaudun vähän kuin uhmaikäiseen lapseen. Roolit kääntyvät. Rasittavaa. Olen ihan väsynyt vierailujen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vie sitten sinne sitä kallista koiran ruokaa omilla rahoillasi

Niin vienkin :)

Ap

Mun äiti oli kans semmonen että ei voinu ikinä ennakoida milloin se suuttuu. Saattoi suuttua esim. Jos laitoin tiskaamani astian kuivauskaappiin, koska se kaappi on "aina täynnä". Saattoi suuttua, koska voitelin leivän väärin. Olin hiljaa väärässä paikassa. Olin tiellä. Sanoin väärän sanan. En totellut tarpeeksi nopeasti. Suuttui jos itkin.

Koko lapsuus meni varpaillaan. Lapsena olin huippu tunteidensäätelyssä, hymyilin vain ja yritin piilottaa kaiken henkisen tuskan. Yritin olla paikalla kun piti ja poissa jaloista kun piti. Vieläkin pelkään äitiä vaikka olenkin aikuinen. Kun kotoa muutin pois, ei enää tarvinnut peitellä tunteita ja olen todella itkuherkkä. Tämä on parisuhteessa erittäin ongelmallista, koska kaikissa riidoissa ja väittelyissä alan itkeä enkä saa sanoja suusta. Kotona käyn vain kun on pakko, ettei tarvitsisi riidellä äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on juuri samanlainen. Siskoni kanssa usein puhutaan, että mitään ei voi nykyä sanoa. Ihan samalla tavalla suuttuu ihme asioista. Ajattelen sen johtuvan vanhuudesta, siihen liittyvästä masennuksesta, alkavasta muistisairaudesta tmv., ikää 70 v. Tsemppaan itseäni vierailulle mennessä, yritän jutella hyväntuulisesti. Jossain vaiheessa kun äitini hermostuu jostain, niin olen kuin en olisi kuullutkaan, vaan jatkan toisesta asiasta, esim. että mitä sinulla kasvaakaan kasvihuoneessa, mennäänpä katsomaan. Suhtaudun vähän kuin uhmaikäiseen lapseen. Roolit kääntyvät. Rasittavaa. Olen ihan väsynyt vierailujen jälkeen.

Hmm vanhuus voikin tosiaan olla syy. Pitää vaan jaksaa. Onhan tuo äiti jaksanut minuakin teininä ja sisaruksiani. Ei oltu ihan helppoja. Arvostan kyllä häntä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli kans semmonen että ei voinu ikinä ennakoida milloin se suuttuu. Saattoi suuttua esim. Jos laitoin tiskaamani astian kuivauskaappiin, koska se kaappi on "aina täynnä". Saattoi suuttua, koska voitelin leivän väärin. Olin hiljaa väärässä paikassa. Olin tiellä. Sanoin väärän sanan. En totellut tarpeeksi nopeasti. Suuttui jos itkin.

Koko lapsuus meni varpaillaan. Lapsena olin huippu tunteidensäätelyssä, hymyilin vain ja yritin piilottaa kaiken henkisen tuskan. Yritin olla paikalla kun piti ja poissa jaloista kun piti. Vieläkin pelkään äitiä vaikka olenkin aikuinen. Kun kotoa muutin pois, ei enää tarvinnut peitellä tunteita ja olen todella itkuherkkä. Tämä on parisuhteessa erittäin ongelmallista, koska kaikissa riidoissa ja väittelyissä alan itkeä enkä saa sanoja suusta. Kotona käyn vain kun on pakko, ettei tarvitsisi riidellä äidin kanssa.

Meillä ei ihan noin paha ole. Ja tämä alkanut vasta vanehmmalla iällä, ei ollut niin herkkä kun oltiin lapsia. Meillä taas isä kielsi näyttämästä kaikki tunteet. Missään nimessä ei saanut itkeä koskaan, eikä nauraa liian kovaa. Minä itse koen että olen vahva juuri siksi. En edelleenkään itke turhista enkä stressaile tai tunne alakuloisuutta. Osaan käyttäytyä asiallisesti ja olen hyvä kuuntelija.

Ap