Kiinnitätkö huomiota huutaviin äiteihin?
En voi sanoa, että olisin parempi äiti, koska en ole äiti laisinkaan. ”Äiti-ikäinen” kuitenkin olen, ja näin hedelmällisenä naisena ja läheisten lastenkasvatusta seuranneena pistää silmään (oikeammin: korvaan) naapurin ”huutava mutsi”.
Tämä mutsi asuu yläkerrassani, pari kerrosta ylempänä, enkä voi olla kuulematta päivittäistä huutoa joka alkaa aamulla ja loppuu illalla. Huutava mutsi komentaa ja kieltää aivan koko ajan, ja AINA huutamalla.
”HILJAA!”
”JENNA ÄLÄ MENE SINNE!”
”NYT JESSE PESET NE HAMPAASI!”
”RAUHOTU!”
”EN OLE KOSKAAN NÄHNYT YHTÄ TOTTELEMATTOMIA LAPSIA!”
Kuulen huudon alakertaan, pihalle, minne tahansa pihapiiriin. Huutavalla mutsilla on useampi lapsi, en ole ihan varma kuinka monta, mutta heidän äänensä ei kuulu minnekään. Ovat yleensä ihan hiljaa, mutta mutsi huutaa.
En ole puuttumassa asiaan enkä tekemässä lasuja tai muitakaan ratkaisuja. Kunhan mietin, koska satumme asumaan samassa talossa ja tulee ”iholle”. Saattaisin itse hyvinkin olla samanlainen huutaja, en tiedä, joten en moralisoi tai tee minkäänlaisia päätelmiä tästä äidistä äitinä. Hän vain kasvattaa lapsiansa näin.
Kiinnitättekö itse huomiota huutaviin äiteihin? Mitä ajatuksia huutaminen herättää (kuten muistoja, paheksuntaa tms.) vai herättääkö yhtään mitään? Vai ajatteletko vain, että ”ei kuulu mulle”?
Itse sympatiseeraan lapsia. En ihmettele, jos ovat tottelemattomia, kun kaikki kielletään ja kaikessa komennetaan. Toisaalta, ei kuulu mulle, ja herääpä sellainenkin ajatus, että ”onneksi en ole itse äiti”.
Kommentit (5)
En kiinnitä huomiota. Jokainen kasvattaa tavallaan ja toisilla on vilkkaampia lapsia. Joskushan huutaminen voi johtua siitä että on eri huoneessa. Itse huudan lapsille paljon, koska olen aina keittiössä ja lapset omissa huoneissaan. Syömään, peskää hampaat, tulkaa.
Äiti on varmasti väsynyt. Kannattaa tehdä se lasu, outoa tuo on jos lapset eivät metelöi ja äiti huutaa silti...
Joo, kuulostaa tosi pahalta. "Äiti" pitää lapsilleen jatkuvaa papatusta ja komennusta, oli tarvetta tai ei. Omassa suvussa näitä useampi. Mitä hemmetin väliä jos se lapsi kävelee kuralammikon läpi, jos sillä on kuitenkin kumpparit jalassa eikä roiski muita? Miksi mennä metsään (ei olla menossa erityisesti minnekään vaan kierretään vain metsälenkki) jos ei ehdi ihmetellä ötököitä ja sieniä? Hoputetaan lapsia "tule nyt, mennään jo" vaikka ollaan vaan ulkoilemassa, ei siis mitään kiirettä minnekään.... Monesti nuo äidit rasittavimpia tapauksia, niiden lapset ihan tavallisia lapsia, ei mitään kauhukakaroita. Äideillä vaan joku papatusautomaatti päällä "ÄLÄ, EI, TULE JO, EI, EI, NYT KYLLÄ KOHTA SUUTUUN..." papapapapapapapapapapapaaaaa
Välillä hävettää kun huomaan itse huutavani. Valitettava fakta nyt vain on, että lapseen ei nätisti pyytäminen vaikuta, saattaa naureskella päin naamaa ja jatkaa pönttöilyä, kunnes mulla palaa käpy.
En kiinnitä huomioita muuten kuin sen verran, että ääni kuuluu. Kuurohan en kuitenkaan ole. Keskityn omaan elämääni enkä vaivaa päätäni muiden asioilla ellen näe rikosta tapahtuvan.