Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen ihan umpisolmussa. Haluan erota

Vierailija
29.07.2020 |

Mutta en millään saa kerrottua sitä puolisolle. Tuntuu että kuihdun tähän paikalleni eikä elämä etene mitenkään. Miten te ihmiset olette saaneet otettua asian esille jos ei ole ollut mitään riitaa tai äkillistä tilannetta päällä? Miten pystyn ottamaan vastaan monen ihmisen elämän hajoamisen?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

minne arvelet elämäsi etenevän eron myötä?

Vierailija
2/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sinusta ole siihen, selvästi. Kuhidu pois vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

minne arvelet elämäsi etenevän eron myötä?

Uskon että sekä minulla että miehellä olisi molemmilla mahdollisuus vielä omannäköiseen elämään. Minulle tämä kymmenien vuosien liitto on enää ahdistava möykky joka ei anna mitään muuta kuin taloudellista varmuutta, josta olisin valmis luopumaan jos voisin hengittää. Toki on lapsiakin.

Minulla ei ole miehelle muuta annettavaa kuin kylmyys, seksuaalinen turhautuneisuus ja oma paha olo.

Vierailija
4/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minne arvelet elämäsi etenevän eron myötä?

Uskon että sekä minulla että miehellä olisi molemmilla mahdollisuus vielä omannäköiseen elämään. Minulle tämä kymmenien vuosien liitto on enää ahdistava möykky joka ei anna mitään muuta kuin taloudellista varmuutta, josta olisin valmis luopumaan jos voisin hengittää. Toki on lapsiakin.

Minulla ei ole miehelle muuta annettavaa kuin kylmyys, seksuaalinen turhautuneisuus ja oma paha olo.

Pitihän se arvata.

Olet siis pistänyt mieheltä sakset kiinni ja nyt huomaat, että mies ei tykännytkään siitä. Mies ei uskalla kuitenkaan lähteä.

Vierailija
5/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minne arvelet elämäsi etenevän eron myötä?

Uskon että sekä minulla että miehellä olisi molemmilla mahdollisuus vielä omannäköiseen elämään. Minulle tämä kymmenien vuosien liitto on enää ahdistava möykky joka ei anna mitään muuta kuin taloudellista varmuutta, josta olisin valmis luopumaan jos voisin hengittää. Toki on lapsiakin.

Minulla ei ole miehelle muuta annettavaa kuin kylmyys, seksuaalinen turhautuneisuus ja oma paha olo.

Et ole ajatellut, että sille varsinaiselle syylle tai ongelmalle siellä taustalla voisi tehdä jotain? Esim. Pariterapiassa.

Vierailija
6/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroat ja sitten pikkarit pois ja estoitta commandona kaupungin yöhön voimaantumaan sexuaalisesti.

Aamulla huomaat että se oletkin sinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse miettinyt samaa. Mutta päädyin siihen, että elämä nyt on ok. En halua kuitenkaan olla yksin, joten uusi mies pitäisi löytää. Aluksi elo voi ollakin ihanaa ja tutustumisen huumaa, mutta parin vuoden päästä ollaan taas samassa pisteessä: miehestä ei löydy enää uusia puolia ja tiedät ilman sanojakin, mitä mieltä toinen on mistäkin. Nykyisen miehen kanssa arki menee helposti, kummallakin omat vastuualueet ja osaamisemme täydentää hyvin toisen heikkoiksia, joten emme paljoa tarvitse ulkopuolista apua (mä osaan remontoida, mies hoitaa autohuollot jne). Uusi mies olisi ehkä erilainen taidoiltaan ja kaikki arjen jutut pitää opetella uudestaan, että saa homman toimimaan. Nyt on turvallinen olo, eikä tarvitse jännittää, tiedän mitä mieheni pystyy tekemään ja tiedän miten suhtautuu mihinkin asiaan. Vällyt heiluu kerta viikkoon, muttei kymmenen vuoden jälkeen enempää tarvitsekaan. Suuria tunteenhuumia ei ole, mutta hyvä arki ja tutussa kainalossa on kiva olla, kun maailma heitti häränpyllyä keväällä.

Vierailija
8/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse miettinyt samaa. Mutta päädyin siihen, että elämä nyt on ok. En halua kuitenkaan olla yksin, joten uusi mies pitäisi löytää. Aluksi elo voi ollakin ihanaa ja tutustumisen huumaa, mutta parin vuoden päästä ollaan taas samassa pisteessä: miehestä ei löydy enää uusia puolia ja tiedät ilman sanojakin, mitä mieltä toinen on mistäkin. Nykyisen miehen kanssa arki menee helposti, kummallakin omat vastuualueet ja osaamisemme täydentää hyvin toisen heikkoiksia, joten emme paljoa tarvitse ulkopuolista apua (mä osaan remontoida, mies hoitaa autohuollot jne). Uusi mies olisi ehkä erilainen taidoiltaan ja kaikki arjen jutut pitää opetella uudestaan, että saa homman toimimaan. Nyt on turvallinen olo, eikä tarvitse jännittää, tiedän mitä mieheni pystyy tekemään ja tiedän miten suhtautuu mihinkin asiaan. Vällyt heiluu kerta viikkoon, muttei kymmenen vuoden jälkeen enempää tarvitsekaan. Suuria tunteenhuumia ei ole, mutta hyvä arki ja tutussa kainalossa on kiva olla, kun maailma heitti häränpyllyä keväällä.

Tiivistän: ehkä toisen ennakoitavuus on alkanut kyllästyttää, miehessä mitään vikaa ole. Alkuhuuman haluaisi kokea uudelleen, mutta lopputulos voi hyvin olla huonompi kuin nyt. Siksi jään tähän tyytyväisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuitenkin paneskelet salaa työkaveria. 

Vierailija
10/10 |
29.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

minne arvelet elämäsi etenevän eron myötä?

Tämä! Itsensä eheyttäminen, löytäminen, tunteminen ja arvostaminen onnistuu myös parisuhteessa. Tietysti jos toinen osapuoli on alkoholisti ja väkivaltainen kannattaa lähteä heti. Mutta muihin syihin löytyy usein ratkaisu itseään kehittämällä. Hankkimalla se ns. oma elämä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi neljä