Parhaat vinkkisi katastrofiajatusten ja ruminaation pysäyttämiseen?

Kun huomaan pohtivani ennakkoon kaikkia mahdollisia tapoja, miten joku asia voi mennä pieleen, kysyn itseltäni lempeästi että "entä jos kaikki meneekin hyvin?". Se auttaa keskittymään tähän hetkeen ja asioihin, joihin voin nyt vaikuttaa. Tulevaisuus kun on yksi Schrödingerin kissa: sekä elossa että kuollut, kunnes laatikon kansi avataan. Turha märehtiä ennakkoon, jos lopputulos ei ole omissa käsissä.

"Worrying means you suffer twice." (J. K. Rowling)

Murehtimalla etukäteen kärsii kahdesti, jos asiat ovat joka tapauksessa menossa pieleen (ennalta ja tulevaisuudessa).

Älä mene mielikuvissasi ns. asioitten edelle, et ole ennustaja. Opettele siis elämään hetkessä. Pidättäydy faktoissa. Märehtiminen on oman mielikuvituksen tuotetta ja turhaa spekulaatiota, ei siis totta. Tietoisuustaitoharjoittelu ja rentoutuminen auttaa pysäyttämään joutavaa murehtimista.

Palstalaiset avaa provoketjuja ahdistuksen ja omien ongelmien kohtaamisen välttelemiseksi.

Jos pyörittelen päässä jotain kauhuskenaariota, niin ensin mietin, mikä on kauheinta, mitä siitä voisi seurata. Sitten mietin, mikä on parasta, mitä voisi seurata. Lopuksi mietin, mitä siitä todennäköisesti ja realistisesti ajateltuna seuraa. Tällä lailla olen onnistunut vähentämään huomattavasti turhaa märehtimistä.

Meditointi auttaa oikeasti, mutta ei sillä hetkellä kun tilanne on ns. päällä, vaan ennaltaehkäisevästi. Se auttaa pysymään tietoisempana omista ajatuksista ja vireystilasta jolloin pahoja kehiä ei pääse edes kehittymään.

Vierailija kirjoitti:

Jos pyörittelen päässä jotain kauhuskenaariota, niin ensin mietin, mikä on kauheinta, mitä siitä voisi seurata. Sitten mietin, mikä on parasta, mitä voisi seurata. Lopuksi mietin, mitä siitä todennäköisesti ja realistisesti ajateltuna seuraa. Tällä lailla olen onnistunut vähentämään huomattavasti turhaa märehtimistä.

Tämä kuulostaa hyvältä.

Olen kuullut myös sellaisesta, että jos saa katastrofiajatuksen (= miten jokin asia tulee menemään karmealla tavalla pieleen), kannattaa ajatella seuraavaksi skenaario, jossa kaikki ikävät elementit on käännetty vastakohdikseen. Esim. "Esitykseni menee täysin puihin, unohdan mitä minun piti sanoa, ja kaikki pitävät minua törppönä" -> "Esitykseni onnistuu yli odotusten, muistan kaiken tarvittavan ja keksin lennosta vielä muutaman ylimääräisen todella fiksun ajatuksen. Kaikki pitävät minua suorastaan nerona ja saan raikuvat aplodit ja paljon selkääntaputuksia!"

Vierailija kirjoitti:

Meditointi auttaa oikeasti, mutta ei sillä hetkellä kun tilanne on ns. päällä, vaan ennaltaehkäisevästi. Se auttaa pysymään tietoisempana omista ajatuksista ja vireystilasta jolloin pahoja kehiä ei pääse edes kehittymään.

Miten meditoidaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditointi auttaa oikeasti, mutta ei sillä hetkellä kun tilanne on ns. päällä, vaan ennaltaehkäisevästi. Se auttaa pysymään tietoisempana omista ajatuksista ja vireystilasta jolloin pahoja kehiä ei pääse edes kehittymään.

Miten meditoidaan?

Meditointia on vaikea opettaa ja selittää, koska erilaisia tapoja on lukemattomia. Yksinkertaisimmillaan meditointi voi olla sitä, että suljet silmäsi ja otat mukavan asennon vaikka 15 minuutiksi. Tuona aikana keskityt hengitykseesi ja yrität pitää mielesi tyhjänä. Ajatuksia tulee pulpahtamaan mieleesi ja niitä ei kannata yrittää vastustella, ennemminkin pysyä tietoisena siitä, että tietoisuutesi on muutakin kuin ajatukset, että ne ovat vain mielesi tuottamaa automaattista höpötystä.

Tai sitten voi hakea Youtubesta ohjattuja meditaatioita, jos aloittaminen tuntuu vaikealta. Esimerkiksi Kupariketulla on lukuisia suomenkielisiä videoita, joita voi kokeilla.

Mulla on ollut tapana murehtia ja märehtiä myös menneitä juttuja ja omia virheitäni jopa vuosikymmenien takaa. Jos huomaan tekeväni sitä, sanon itselleni topakasti esim. mitä sitten/mitä väliä/se oli silloin. Sitten sanon mielessäni itselleni, mitä olen nyt tekemässä ja mitä näen tai tunnen tms. Kun tuota toistaa tarpeeksi usein, murehtiminen alkaa vähentyä pikkuhiljaa ja tässä hetkessä pysyminen alkaa tulla helpommaksi.

Ajattelen asiaa niin, että aivoilla kestää aikansa opetella uudet reitit ja helposti ajaa automaattisesti vanhalle reitille, mutta ajan kanssa ne uudet alkavat sujua ja lopulta niistä tulee automaattisia. Ja niinhän esim. kognitiivinen psykoterapia taitaa oikeastikin toimia.

Tekee jotain mikä vaatii tarkkaavaisuutta.

Täytyy ensin ymmärtää miten aivot toimivat. Ahdistavat ajatukset johtuvat siitä että ihminen on ahdistuneessa olotilassa. Itse ahdistus voi johtua milloin mistäkin, mutta oleellista on että kun sympaattinen hermosto aktivoituu, niin stressitaso nousee. Tällöin voi syntyä erittäin negatiivinen kehä jossa erilaiset ahdistavat ajatukset lyövät ikäänkuin löylyä kiukaalle koko ajan ja parasympaattinen hermosto ylivirittyy ja tämä puolestaan aiheuttaa sen että mieli ylivirittyy ja ajatukset lähtevät taas laukalle. Itse ajatusten sisältö on täysin toissijainen mutta olennaista on se, että ihminen on ahdistunut.

Eli pitää löytää keino rentouttaa itsensä kunnolla ja säännöllisesti päivittäin (esim. mindfulness). Tämän avulla ajan kanssa nuo haitalliset ajatuskuviot jäävät pois. Tällöin taas parasympaattinen hermosto (joka vastaa rauhoittumisesta) ottaa hallitsevan roolin.

Koska en saa mistään mitään fiiliksiä, olen oppinut vain tekemään asioita niiden itsensä vuoksi.

Muistaa että asteroidi tai Yellowstone voi tehdä kaikesta lopun milloin vain, ja se on yhtä totta kuin kauhukuvat mahdollisista muista pahuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Tekee jotain mikä vaatii tarkkaavaisuutta.

Tämä on hyvä. Monesti suositellaan lenkille lähtemistä tai kylpyä ja niissähän vasta ajatukset laukkaakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee jotain mikä vaatii tarkkaavaisuutta.

Tämä on hyvä. Monesti suositellaan lenkille lähtemistä tai kylpyä ja niissähän vasta ajatukset laukkaakin!

Lenkkeilykehotus perustuu siihen, että kun elimistö reagoi stressaantumalla henkilön kokemaan uhkaan, sen on todettu rauhoittuvan juoksemalla. Keho ei tiedä onko uhka päänsisäinen vai todellinen, ja juokseminen antaa keholle viestin, että olen nyt menossa kovaa vauhtia dinosaurusta karkuun ja siis pelastun tästä "hengenvaarasta", johon olen joutunut. Silloin keho rauhoittuu, ja kehoa rauhoittamalla usein rauhoittuu myös mieli.

Mä olen outo, tiedän, Mä oikein möyrin katastrofiajatuksissa, en edes yritä ajatella mitään muuta. Sinnikkäästi jatkan tätä, kunnes yksinkertaisesti kyllästyn siihen ja ihan itsestään alkaa muunkinlaisia ajatuksia tulla mieleeni. Eli mä möyrin niin kauan, etten enää jaksa möyriä. Ei sovi varmaan kenellekään muulle, paitsi mulle.

Mun ei pitäisi vastata tähän, koska en osaa auttaa. Mulla on muutamaan kertaan mennyt isot asiat niin pieleen, että identiteettini on horjunut tai hajonnut ja mulle on jäänyt tuo katasrofiajattelu päälle.

Työpäivät sujuu kuin automaattisesti, koska on melko selkeää, mitä siellä töissä pitää tehdä. Mutta esinerkiksi nyt lomalla, kun pitäisi rentoutua ja tehdä kivoja asioita, roikun vain täällä palstalla ja syön liikaa ja lihon. Sillä tavalla kuitenkin pystyn jotenkin rauhoittumaan.

Negatiiviset- ja katastrofiajatukset ovat hyväksi tulevaisuudellesi. Ehdit kehittää selviytymissuunnitelmia erilaisiin skenaarioihin. Samassa asiassa junnaaminen on tosin pahasta.

En osaa lopettaa niitä ajatuksia. Kärsin todella tästä. Ja ahdistaa usein. Vaikea rentoutua. Pelkään mokaavani töissä, aiheuttavani kotona tulipalon/vesivahingon, vahingossa aiheittavani jotain pahaa muille ihmisille ym.