5-vuotiaan huono käytös päiväkodissa
Eli alkaa olemaan itsellä keinot loppu miten asiaan voisin itse puuttua. On ollut vasua ym. ja yritetty kaikkea, mutta poika ei osaa käyttäytyä päiväkodissa. Eli tällä tarkoitan sitä, että usein tulee jotain selkkauksia muiden lapsien kanssa tai on kiroillut ym. Kotona poika on taas niin enkeli kuin voi olla suurimman osan ajasta. Leikkii vapaa-ajalla sujuvasti myös muiden kanssa, ei kiroile ainakaan minun kuullen. On ollut samassa päikyssä jo 4 vuotta, mutta nyt kun siirrettiin 4-5 vuotiaiden ryhmään niin alkoi ongelmat. Minua ahdistaa ihan viedä poikaa hoitoon kun pelkään mitä hän on taas tehnyt päivän aikana mistä saan lokaa niskaani... Päiväkodin hoitaja vilautti eräässä tapaamisessa missä oli psykologi ja jokin muu mukana, että pojalla olisi autismin piirteitä. Psykologi toki torppasi nämä ehdotukset.
Mitä voisin tehdä paremmin?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin jo vähän vihainen ja ottaisin hetkeksi jonkun etuuden pois jos lapseni olisi toista satuttanut. Se ei ole enää lässyttämisen paikka. Toki asiasta myös keskusteltaisiin, mutta lapsen tulee nähdä, että nyt on jo kyse vakavasta asiasta.
On kokeiltu, ollut mm. ilman tvtä (meillä ei olla puhelimilla tai tableteilla), ei ole päässyt vapaa-ajalla kavereiden kanssa leikkimään jos on esim. samana päivänä pyytänyt....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaihda päiväkotia? Ehkä pojan käytös viittaa siihen, ettei hän viihdy tässä päiväkodissa??
Ei ole tilaa muualla. Onneksi toki yhdestä tädistä taitaa tykätä todella kovasti kun puhuu hänestä kovasti myös vapaa-ajalla positiiviseen sävyyn.
Ap
Ei vaikuta autistilta. Meidän lapsella on lapsuusiän autismin dg, eikä ole kuudennelle mennessä oppinut kaikkien luokkakvereittensa nimiä, saati kasvojakaan aina tunnista. Päiväkodin täditkin menivät häneltä täysin sekaisin aina, en edes ole varma mielsikö siellä olevan samoja tyyppejä päivästä toiseen 🙄
Hän ei siis toisin sanoen tavallaan huomannut porukasta yksilöitä, siinä vaiheessa kun sai (löysi), (onneksi) ns. oman kaverin, niin tästä sentään puhui hiukan :)
Joo itse en myöskään näe pojassa mitään tyypillisiä autismin piirteitä. Pöyristyin hieman heitosta sillä uskoisin myös, että neuvolassa asiasta olisi huomautettu aiemmin.
ap
neuvolassa ei vietetä sitä 8 tuntia päivässä
mitä lapsi itse kertoo miksi päivät ei suju hyvin
Todennäköisesti lasta kiusataan.
Silloin kun päiväkodissa on huonoa käytöstä ja kotona ei, täytyy ehdottomasti päivähoidon alkaa selvittämään mikä on pielessä!
Sano että epäilen että lasta kiusataan, ja jos eivät seuraa tilannetta ja ota tosissaan, niin vaihda päiväkotia. Ihan oikeasti, on päiväkoteja ja "päiväkoteja". Älä kiduta lastasi.
Se ei ole lainkaan normaalia, että lapsi on kotona kiltimpi kuin hoidossa. Tässä tapauksessa ongelma on aivan varmasti päivähoidossa. Hoitajat ovat kyvyttömiä näkemään että yksi ei ole ryhmäytynyt kunnolla ja eivät osaa tukea lasta hankkimaan ystäviä. Sinä et voi kotoa käsin tätä muuttaa.
Kentällä on kaiken maailman keittäjää esittämässä pätevää kasvattajaa. Vaihda päiväkotia jos eivät suostu selvittämään itse mistä kiikastaa.
Lto
Vierailija kirjoitti:
Joo vanhemmilla on aina oikeus osallistua päiväkodin toimintaan. Voit aivan hyvin jutella tästä päiväkotisi työntekijöiden kanssa.
Voi tietysti olla että päiväkodin työntekijät eivät aina innostu tästä ja varsinkin jos kokevat että ovat jossain itse heikoilla :)
Mutta oikeus on.
Perustele asia sillä että haluat itse nähdä tilanteita että osaat mahd puuttua paremmin lapsesi käytökseen.
Ja voisi myös antaa avaimia itse lapsesi kanssa keskusteluun
Toisaalta lapsi voi tietty reagoida vanhemman läsnäoloon ja käyttäytyy eri tavoin.
Aina voi kokeilla.
Tv. Pk ope joka on monenlaista vintiötä nähnyt
tuskin lapsi silloin käyttäytyy samanlailla jos äiti paikalla, parasta olisi jos saisi vaikka kuvata "salaa"
lapsi haluaa esittää kovista muiden silmissä ehkä ihailee jotain lasta jolla huonoa käytöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vika läheskään aina ole perheestä tai lapsessa. Kyllä päiväkodeissa osassa on paljon aineksia joka tukee ongelmakäytöstä. Vaikka kuinka hienosti puhuttaisiin.
Tämä on huojentava kuulla, jotenkin päiväkodita tullut vaikutelma, että syyttävä sormi osoittaa kovasti kotiin päin.
ap
Siitäpä tunnistat huonon päiväkodin. Oikeasti esimerkiksi tuen tarpeen arvioinnissa tehdään arvio päiväkodin toiminnan vaikutuksesta lapseen. Jokaisessa vasussa mietitään vanhempien kanssa mitä päiväkoti voi tehdä lapsen hyväksi! On äärimmäisen epäammattimaista kuvitella, että vanhempi voi ratkaista lapsen käytösongelmat kotoa käsin, kun lapsi viettää siellä kokonaisen työpäivän.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lasta kiusataan.
Silloin kun päiväkodissa on huonoa käytöstä ja kotona ei, täytyy ehdottomasti päivähoidon alkaa selvittämään mikä on pielessä!
Sano että epäilen että lasta kiusataan, ja jos eivät seuraa tilannetta ja ota tosissaan, niin vaihda päiväkotia. Ihan oikeasti, on päiväkoteja ja "päiväkoteja". Älä kiduta lastasi.
Se ei ole lainkaan normaalia, että lapsi on kotona kiltimpi kuin hoidossa. Tässä tapauksessa ongelma on aivan varmasti päivähoidossa. Hoitajat ovat kyvyttömiä näkemään että yksi ei ole ryhmäytynyt kunnolla ja eivät osaa tukea lasta hankkimaan ystäviä. Sinä et voi kotoa käsin tätä muuttaa.
Kentällä on kaiken maailman keittäjää esittämässä pätevää kasvattajaa. Vaihda päiväkotia jos eivät suostu selvittämään itse mistä kiikastaa.
Lto
Varsinaista keittiöpsykologiaa. Itselläni oli alakoulussa kiusaava luokkatoveri, jonka äiti oli sitä mieltä, että lapsi on kotona aina kiltti. Oli kiltti tai ei, koulussa hän oli kiusaaja ja häirikkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin jo vähän vihainen ja ottaisin hetkeksi jonkun etuuden pois jos lapseni olisi toista satuttanut. Se ei ole enää lässyttämisen paikka. Toki asiasta myös keskusteltaisiin, mutta lapsen tulee nähdä, että nyt on jo kyse vakavasta asiasta.
On kokeiltu, ollut mm. ilman tvtä (meillä ei olla puhelimilla tai tableteilla), ei ole päässyt vapaa-ajalla kavereiden kanssa leikkimään jos on esim. samana päivänä pyytänyt....
Rangaistukset nyt ei ainakaan toimi, varsinkin jos rike on tapahtunut päiväkodissa. Seuraukset pitää tulla välittömästi heti tilanteen jälkeen eikä niin, että kotona kielletään leikkimästä kaverin kanssa. Kotona voidaan tapahtuneesta puhua ja lapsen kanssa miettiä, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi ja miten ensi kerralla voi toimia fiksummin.
Minkä kokoinen lapsi?
Yksi minkä olen huomannut on se, että isokokoisempia (poika) lapsia tupataan pitämään varsinaista ikäänsä vanhempina.
Tämä korostuu varsinkin sillon kun lapsilla on keskinäistä kärhämää ja isompi lapsi toimii samoin kuin ikätoverinsa ja käyttää fyysistä voimaa.
Onko hän temperamentiltaan helposti tulistuva? Miten sietää esim. pettymyksiä ja kieltoja? Lasten itsesäätelytaidot ovat tuon ikäisellä vielä kehittymässä, mutta nyt on aika todellakin harjoitella tunteiden säätelyä, jos pinnan palaessa ensimmäisenä satuttaa toista. Pk. ssa touhu on joillekin lapsille hyvin kuormittavaa, häly, tapahtumat ja sosiaaliset kanssakäymiset voivat uuvuttaa toiset lapset, toiset taas jaksavat kuin ei mitään.
Onko täällä ketään joka olisi ollut 80-90 luvulla päiväkodissa töissä? Oliko jo silloin ryhmissä useita lapsia joilla oli jonkinlaista "käytöshäiriötä"? Eikös silloin päiväkoti toiminta ollut vielä enemmän sitä että niistä lapsen perustarpeista huolehdittiin eikä tällästä inteesivistä kasvattamista liian vähällä henkilökunnalla kuin nykyään? Jotenkin tuntuu että kaikki vähänkään poikkeavat lapset joutuvat silmätikuksi ja kaikenmaailman diagnooseja yritetään jaella vaikka väkisin. Liian hiljainen ja rauhallinen lapsi ei ole normaali, liian äänekäs ja riehakas lapsi ei normaali, pienet viivästykset kehityksessä ei ole normaaleja jne. Ymmärrän jos on totaalista sulkeutumista tai aggressiivista riehumista asiaan täytyy puuttua joillain keinoin ja ottaa selvää mikä mättää, mutta kun heti aletaan ties mihin toimiin jos lapsi hieman poikkeaa siitä ihanteellisesta "normaalista". Olisi kiva tietää mitä diagnooseja itse saisi jos nyt olisin lapsi. Olin erittäin hiljainen, ujo, harkitseva (en siis lähtenyt kavereiden hölmöyksiin mukaan), en kestänyt älytöntä meteliä ja riekkumista, olin sellainen syrjässä kyhjöttäjä ja tarkkailija, opin melko hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan, kavereita ei lapsena oikeastaan ollut kun viihdyin (edelleen viihdyn) omissa oloissa, enkä halunnut käydä missään harrastuksissa missä oli paljon muita lapsia ja yhdessä tekemistä. Mihinkään näistä asioista ei puututtu, ainoa mihin puututtiin oli se kun en meinannut oppia sanomaan R-kirjainta, siihen sain puheopetusta.
Lyökö lapsi samaa lasta tai samoja lapsia? Onko lyöminen ainoa ongelma vai onko raivokohtauksia tms? Mitä sanoo syyksi (muuten kuin tuo käpy-kerta)?
Jos kotona kavereiden kanssa ei koskaan ole mitään, niin ongelma tosiaan on siellä päiväkodissa. Mutta tässä on syytä muistaa, että minkälaisissa tilanteissa lapsi leikkii kotona. Onko pieni porukka pihan lapsia? Serkku? Nuorempi sisarus? Vai sekalainen lauma pihan lapsia, joiden vanhemmat eivät välttämättä edes ole paikalla? Oletko itse paikalla?
Äkkiseltään sanoisin, että lapsi ei koe päiväkodin aikuisia sellaisina, joihin voi turvata vaan ratkoo ongelmatilanteet itse. Kotona taas voi turvautua äitiin, joka auttaa ongelmatilanteissa.
Onko lapsi pahoillaan käytöksestään ja lupaa, ettei se toistu vai onko välinpitämätön?
Päiväkoti mielellään laittaa pallon kotiin, kun ei siellä ole välttämättä keinoja auttaa lasta. Tilanteet ovat nopeita, menevät ohi ehkä hoitajien silmien ja sitten pitää vain uskoa lasten kertomaa. Voitko pyytää, että joku hoitajista tarkkailisi omaa lastasi, vaikka sitten se kelto?
jos lapsi on pahoillaan ja ymmärtää tehneensä väärin, en olisi kovin huolissani muusta kuin siitä, että lastentarhanopettajan mielestä autistiksi voi määritellä ketä tahansa.
Miksi psykologi torppasi ajatukset lasta tutkimatta? Ilman muuta psykologin tutkimus kannattaa tehdä, ainakin poissulkumielessä.
Lapsella voi olla aisti-yliherkkyyksiä, ADHD tai vastaavaa, mikä selittää ongelmat.
Sinun syyllistäminen on turhaa, sillä et ole päivisin lapsesta vastuussa. Päiväkodin hlökunta on.
Heidän pitää saada homma toimimaan.
Onko teille ehdotettu erityisryhmää? Siellä on enemmän pedagogista osaamista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään joka olisi ollut 80-90 luvulla päiväkodissa töissä? Oliko jo silloin ryhmissä useita lapsia joilla oli jonkinlaista "käytöshäiriötä"? Eikös silloin päiväkoti toiminta ollut vielä enemmän sitä että niistä lapsen perustarpeista huolehdittiin eikä tällästä inteesivistä kasvattamista liian vähällä henkilökunnalla kuin nykyään? Jotenkin tuntuu että kaikki vähänkään poikkeavat lapset joutuvat silmätikuksi ja kaikenmaailman diagnooseja yritetään jaella vaikka väkisin. Liian hiljainen ja rauhallinen lapsi ei ole normaali, liian äänekäs ja riehakas lapsi ei normaali, pienet viivästykset kehityksessä ei ole normaaleja jne. Ymmärrän jos on totaalista sulkeutumista tai aggressiivista riehumista asiaan täytyy puuttua joillain keinoin ja ottaa selvää mikä mättää, mutta kun heti aletaan ties mihin toimiin jos lapsi hieman poikkeaa siitä ihanteellisesta "normaalista". Olisi kiva tietää mitä diagnooseja itse saisi jos nyt olisin lapsi. Olin erittäin hiljainen, ujo, harkitseva (en siis lähtenyt kavereiden hölmöyksiin mukaan), en kestänyt älytöntä meteliä ja riekkumista, olin sellainen syrjässä kyhjöttäjä ja tarkkailija, opin melko hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan, kavereita ei lapsena oikeastaan ollut kun viihdyin (edelleen viihdyn) omissa oloissa, enkä halunnut käydä missään harrastuksissa missä oli paljon muita lapsia ja yhdessä tekemistä. Mihinkään näistä asioista ei puututtu, ainoa mihin puututtiin oli se kun en meinannut oppia sanomaan R-kirjainta, siihen sain puheopetusta.
Jep, varmaan joka toisella keski-ikäisellä pitäisi olla joku diagnoosi, jos mennään nykykriteereiden mukaan.
Voimme jaella diagnooseja ja tehdä pienryhmiä, maailmassa on kuitenkin vain yksi ja sama ryhmä, jossa me aikuisina elämme.
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoinen lapsi?
Yksi minkä olen huomannut on se, että isokokoisempia (poika) lapsia tupataan pitämään varsinaista ikäänsä vanhempina.
Tämä korostuu varsinkin sillon kun lapsilla on keskinäistä kärhämää ja isompi lapsi toimii samoin kuin ikätoverinsa ja käyttää fyysistä voimaa.
On mielestäni suht saman kokoinen kun kaverinsakkin, ehkä pari senttiä pidempi mutta on sitten taas todella hoikka.
ap
Huvittavaa ellei olisi niin vakavasta aiheesta kyse, että lastentarhanopet on aina diagnosoimassa lapsille autismia tai aspetgeria.
Vierailija kirjoitti:
Lyökö lapsi samaa lasta tai samoja lapsia? Onko lyöminen ainoa ongelma vai onko raivokohtauksia tms? Mitä sanoo syyksi (muuten kuin tuo käpy-kerta)?
Jos kotona kavereiden kanssa ei koskaan ole mitään, niin ongelma tosiaan on siellä päiväkodissa. Mutta tässä on syytä muistaa, että minkälaisissa tilanteissa lapsi leikkii kotona. Onko pieni porukka pihan lapsia? Serkku? Nuorempi sisarus? Vai sekalainen lauma pihan lapsia, joiden vanhemmat eivät välttämättä edes ole paikalla? Oletko itse paikalla?
Äkkiseltään sanoisin, että lapsi ei koe päiväkodin aikuisia sellaisina, joihin voi turvata vaan ratkoo ongelmatilanteet itse. Kotona taas voi turvautua äitiin, joka auttaa ongelmatilanteissa.
Onko lapsi pahoillaan käytöksestään ja lupaa, ettei se toistu vai onko välinpitämätön?
Päiväkoti mielellään laittaa pallon kotiin, kun ei siellä ole välttämättä keinoja auttaa lasta. Tilanteet ovat nopeita, menevät ohi ehkä hoitajien silmien ja sitten pitää vain uskoa lasten kertomaa. Voitko pyytää, että joku hoitajista tarkkailisi omaa lastasi, vaikka sitten se kelto?jos lapsi on pahoillaan ja ymmärtää tehneensä väärin, en olisi kovin huolissani muusta kuin siitä, että lastentarhanopettajan mielestä autistiksi voi määritellä ketä tahansa.
Ei ole raivokohtauksia, vaan potkimisia, lyömisiä ja kerran on purrut. Ja viimeaikaiset ''osumat'' on saanut sama poika, ja ollut juurikin jotain käpyjen varastamista tai muuta. Kerran oli toinen poika kuulemma väkisin yrittänyt halata (poikani kertoi näin) niin oli lyönyt. Ikinä ei päiväkodista ole kerrottu tilanteen taustoja vaan aina ilmoitetaan vain '' xxx muuten löi yy:tä''
Vapaa-ajalla leikitään parin muun saman päikyn ryhmän lapsen kanssa (yksi tyttö ja yksi poika). Ei ole lyönyt kertaakaan näitä, toki sana harkkaa heille on tullut. Serkkujen kanssa harvemmin muttei niidenkään kanssa mitään fyysistä ole ollut. Päiväkotikaverit leikkivät yleensä pihalla keskenään, mutta olen aina kuulo ja näköetäisyydellä juurikin päiväkoti selkkausten takia...
ap
Meidän 5-vuotiaan kanssa oli palaute samanlaista. Luulen että kun ryhmässä suurin osa oli ns. ”kielitaidottomia”, ilmeisesti osalla muutakin ongelmaa niin lapseltamme odotettiin jonkinlaista esikuvan roolia paitsi kielellisesti, myös muuten. Kun yhteistä kieltä ei ollut, ei leikeistäkään tullut oikein mitään. Lapsemme ei tullut kohdatuksi omana itsenään.
Yrittääköhän lapsesi saada statusta ja suosiota vetämällä tuollaista roolia? Vaikea uskoa että kyseessä olisi häiriö jos ei kotona ole ongelmia. Vaikea uskoa myöskään että päiväkoti yllyttäisi huonoon käytökseen.
Kokeile jotakin palkkio systeemiä. Jos päivä menee hyvin ilman lyöntejä, palkinnoksi ruutuaikaa, tai mistä lapsi tykkää. Jos ei mene hyvin, ei palkintoa. Siitä voi kertoa myös päiväkodissa niin lapsi tietää, että pitää käyttäytyä hyvin että saa palkinnon. Voi myös kerätä tarroja ja kun tarpeeksi tarroja mennään vaikka uimaan. Mutta koen nuo "välittömät" palkinnot tehokkaammiksi.