Epävakaa persoonallisuus ja ilkeily. Voiko antaa anteeksi?

Antaisin itselleni anteeksi ja menisin toiseen suuntaan.

Voisin nähdä 20 vuoden päästä.

Ehkä.

Ei se ole sairaus. Epävakaankin pitäisi kyetä hillitsemään itseään ja on vastuussa sanoistaan ja teoistaan. Tunne ei oikeuta tekoa. Jos ei piittaa, niin ei piittaa. Vuosia siedin ja annoin aina anteeksi, annoin uusia mahdollisuuksia, yritin joustaa ja muuttaa asioita. Karu lopputulos oli nöyrtyä toteamaan että en voi toista muuttaa jos tämä ei itse halua. Päästin menemään, vaikka kipeää tekikin.

Anteeksi voi antaa mutta kestää ei tarvitse. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole mikään vapaalippu, jonka turvin saa höykyttää ja ilkeillä niin paljon kuin tykkää. Myös epävakaalla on vastuu omasta käyttäytymisestään sekä siitä, että hänellä on keinoja siihen, miten hallita ja käsitellä omia tunteitaan niin, etteivät ne aina heijastu muihin ihmisiin.

terveisin ei-epävakaa mutta huonoista tunteidenkäsittelytaidoista muuten nuorempana kärsinyt

Pitkälti tuota käytetään tekosyynä, jotta voi käyttäytyä miten haluaa. Joten en tosiaan katselisi.

Epävakaat on raskaita. Ei tarvi kestää vaikka antaisi anteeksi.

Minulla on ystävä, jolla on epävakaa persoonallisuus. Veljelläni on vakavia päihdeongelmia. Näistä kahdesta veljeni käytös on minulle henkisesti helpompaa vaikka veljelläni on todella vakavia ongelmia eikä sanaansa voi aina luottaa.

Epävakaan ystäväni koko elämä on todella sekaisin eikä häntä toki siitä voi syyttää. Mutta vieressä eläen se on todella raskasta, pakko pitää aika isoakin hajurakoa. Veljeni pitää minuun hajurakoa (ei halua satuttaa ja muutenkin elämä vie), joten se on sillä tavalla hoidettu.

Kärsin epävakaasta persoonallisuudesta itse. Epävakauteni ei tosin ilmene ilkeilynä eikä sen pitäisi siihen oikeuttaakaan. Ilkeä ihminen on vain ilkeä, on epävakaa persoonallisuus tai ei, eikä kaikkea ilkeilyä pidä antaa anteeksi.