Lue keskustelun säännöt.
Koiran hankinta vauva-aikana?
29.06.2013 |
Koiramme kuoli viime syksynä monen yhteisen vuoden jälkeen, ja kevään koittaessa alkoi koirakuume nostaa päätään. Kovasti tekisi mieli hankkia koira tässä vuoden sisällä, ehkä jopa ennen joulua jo. Ajatuksissa pienikokoinen seurakoira. Ainut asia mikä tässä mietityttää, on se, että meiän perheen kuopus on vasta vähän reilu 2kk. Lähinnä pohdin pennun leikkisyyttä ja riehakkuutta yhdistettynä lattialla olevaan vauvaan, joka ei vielä osaa kävellä. Oman malttamattomuuteni lisäksi tämä ajankohta (kenties tuleva talvi) tuntuu hyvältä ajalta koiran hankkimiselle, koska nyt vauva-aikana olen kotona. Kuulisin mielelläni kokemuksia pentukoiran hankkimisesta vauva-aikana, puolesta ja vastaan, hyviä ja huonoja. Löytyykö keltään? :)
Kommentit (10)
Kiitos kommentistasi! :) Kaikkia noita asioita olen tässä kovin miettinyt ja puntaroinut. En usko, että noista mikään olisi ylitsepääsemätöntä, mutta juuri tuo hampaiden vaihtuminen mietityttää, jos koira leikillään näykkisi lattialla olevaa vauvaa, mitä ei tietenkään missään nimessä saa tapahtua. Tämä on mielestäni yksi painokkaimmista asioista, mitä pohdin koiran hankkimisessa näin vauva-aikana. Toki siistiksi opettaminen olisi toinen asia, mikä voisi aiheuttaa harmaita hiuksia etenkin vauva-aikana. Toisaalta asumme omakotitalossa, joten ulos vieminen on helppoa. Remmiin opettamisen uskon sujuvan vauva-ajasta huolimatta melko samalla tavoin kuin muulloinkin.
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että koiranpennun näykkimisestä on ongelmaa jos valvot lastasi ja opetat pentua. Pentu kasvaa kyllä sosiaaliseksi ja huomaa vauvan olevan pienenpi pentu äkkiä. Normaali koira ei lasta pure.
Mitäs jos hankkisit vanhemman koirakaverin ja käyttäisit sitä ulkona aina kun polte iskee ja sitten kun vauvasi on hieman vanhempi hankkisit oman koiran.
4: olen miettinyt tuotakin vaihtoehtoa, siis koirakaveria itselleni. :) t. Ap
En tuossa vaiheessa hankkisi koiraa. Meillä on nyt parivuotias koira, joka on ollut kyllä ollut varsinainen "handfull", eli koira on vienyt todella paljon aikaa. Pienen lapsen kanssa sitä aikaa ei vain ole niin paljon kuin pitäisi. Pentu teettää älyttömästi työtä ja koskaan ei voi tietää onko sillä jotain erityistä (esim. ongelmia käytöksen kanssa tms), tällöin koulutus vie paljon aikaa ja energiaa. Lisäksi nuo ihan perusjutut kuten sisäsiistiksi oppiminen on yllättävän rankkaa. Mielestäni sekä lapsi että koiranpentu ansaitsee aikalailla jakamattoman huomion tuossa "pentuvaiheessa", eli en tilanteessasi hankkisi koiraa. Malta vähän, näin koirasta saatte paljon enemmän iloa kun lapsikin on jo hiukan kasvanut ja ymmärtää miten koiran kanssa pitää olla.
Rohkeasti vaan kysymään ja juttelemaan vastaantulijoiden kanssa. Oma koirani on ollut kaverikoirana mm lastentarhoissa ja rakastaa lapsia. Jos joku tulisi pyytämään oman koiran kuoleman takia kaverikoiraksi lenkille tai kotiinsa, ja luottaisin sinuun, antaisin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteistanne! Olen nyt päättänyt laittaa vähän jäitä hattuun ja koittaa malttaa suuresta halusta huolimatta. Ajattelin että muun muassa pennun sisäsiistiksi opettaminen olisi kaikesta tahdosta huolimatta kwnties liian haastavaa talviaikaan pienen vauvan kanssa.. Mutta mutta, meille on tulossa ystävän aikuinen, lapsiin tottunut koira hoitoon lähiaikoina kun lähtevät reissuun! :) t. Ap
Hyvä päätös ap! Kannattaa tosiaan hyödyntää kaveripiirin koiria, varmasti halukkaita hoitoontulijoita riittää :) siinä saa oma koirakuume vähän helpotusta ja toisaalta voi vahvistua päätös rodusta tai ylipäätään siitä minkätyyppinen voisi perheenne seuraava koira olla. Kyllä se koira vielä teidänkin perheeseenne ehtii, vauva kun kasvaa niin sitten uusin silmin pentuja katselemaan! Aurinkoista kesää
Terkuin nrolla 6 ketjuun kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 2 ja 6 onnittelee myös hyvästä päätöksestä!
Pidä yhteyttä tähän ystäväkoiraan myös lapsen synnyttyä. Koiraystävät ovat hyviä keinoemona. Minun koirani lapseni ollessa pieni toimi itkuhälyyttimenä sekä vilttivahtina (tuli heti kertomaan jos lapsi kääntyili viltiltä pois).
Kiitti teille 9 ja 10! :) Aika aikansa kutakin! ;) t. Ap
Jos vauvasi ei ole todella helppo, en suosittele. Mieti, mikä ruljanssi on pentukoiran kanssa sisäsiistiksi opettaminen, hampaiden vaihtuminen =kaiken pureskelu, remmiin opettaminen.
Itselläni on ollut koko elämäni koiria eikä perhe siihen tehnyt muutosta, mutta silloin kun lapseni ovat olleet pieniä, ei meillä ole ollut pentukoria. Perheessä on nykyisin kolme koiraa ja kolme lasta ja hyvin menee.