Kuinka selvisit erosta ja erosiko toteutunut suunnitelmastasi?

Kun erosit vakavasta suhteesta kivuliaasti, niin mitä teit toipuaksesi? Kauanko se vei? Oliko prosessi helpompi vai vaikeampi kuin odotit ja mitä odottamatonta tapahtui?

Mä luulin että exän muuttokuorman kadotessa horisonttiin pahin oli takana ja edessä suuri helpotus. Ajattelin uuteen arkeen tottumiseen menevän kuukausi-pari ja sitten olisi onni ja autuus edessä, viimein vapaana elämään omaa elämää ilman pelkoa ja ahdistusta.

No ei mennyt niin. Sen ajan puitteissa fiilikset meni pahemmaksi ja tuli hirveitä epäonnistumisen ja kaihon tunteita. Hetkittäin elämä tuntui menneen kokonaan pilalle ja hukkaan lopullisesti. Siinä oli jo muutama hyvin heikko hetki, pahoja uniongelmia ja liikaa alkoholiin tunteiden turruttamista. Juttuseuraa ei oikein ollut.

Päätin venyttää ”erosurun” puoleen vuoteen niin että en yrittäisi mitään suurta tsemppiä ja onnea vaaan antaisin kaiken tulla ja mennä mitä on tullakseen. Pitkään tuntui pysähtyneeltä ja ajoittain toivottomalta.

Puolen vuoden lähes mentyä ohi kuitenkin mieliala muuttui hieman mutta ratkaisevasti melko nopeasti. Yhtäkkiä ei ollut harmaan näköalatonta eikä enää tuntunut tarpeelliselta juoda liikaa liian usein joko karkottaakseen pahaa mieltä tai saadakseen hetkeksi iloa ja varsinkin hiljentääkseen toistuvat ajatukset. Yhtäkkiä elämän oikeat sisällöt, kuten harrastukset, lapset, liikunta, töihin liittyvät haasteet yms. alkoivat taas kiinnostaa ja tuntua pakenemista ja turtumusta houkuttelevammalta. Enää en miettinyt jatkuvasti sitä mitä menetin ja mikä meni pieleen, vaan aloin nähdä tämän hetken ja tulevan. Tosi raskaan reissun se vaati, mutta nyt viimein näen tien pois tästä kaikesta.