Oliko sulla koulussa koskaan kavereina myös niitä hiljaisempia ja ujompia poikia?

Ilmiannettu.

Ei, tänmösellä ujolla ja hiljaisella tytöllä oli vain yks kaveri kouluaikaan. Joka kuului niihin kiusattuihin.

Ei tietenkään. Nössöillä mitään tee.

Ei

Oli

M49

Kukaan ei ole sulle mitään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole sulle mitään velkaa.

Ei nyt eikä silloin.

Kyl mä näkisin että joku on ainakin mulle velkaa. Vai miten muka selitätte että seurani ei kelvannu silloin mut muiden seura kyll kelpasi?

Kyllä minulla oli, mutta tytöille olimme ilmaa tai korkeintaan säälin kohde. Tasavertaisia emme olleet. Onneksi minusta tuli komea.

Vierailija kirjoitti:

Kyl mä näkisin että joku on ainakin mulle velkaa. Vai miten muka selitätte että seurani ei kelvannu silloin mut muiden seura kyll kelpasi?

Oli teitä muitakin, joiden seura ei kelvannut. Sellaista se elämä on.

Yläasteella oli yks tosi hiljainen jätkä. Aivan sairaan hyvä käsitöissä. Metalli- ja puutöissä. Oli myös ysiluokan päättäjäisissä varmaan ainut jolla oli puku päällä. No, sit joskus yli parikymppisenä näin hänet kylillä ja hänellä oli mukanaan tosi kaunis tyttöystävä.

Ei, kun ei ne halunnut ottaa mukaan porukkaan.

Itse olin hiljainen ja ujo koulussa. Nyt olen DI ja on kymmeniä alaista. Kotikaupunkiin en enää muuta. Muutin lukion jälkeen Otaniemeen. Ne jotka kiusasivat minua yläasteella ovat tänä päivänä nämä jotka haukkuvat menestyjät vaikka itse eivät viitsineet opiskella... osa toki eivät edes päässet lukioon...osa ovat tänä päivänä jopa alkoholisteja ja moni eronneita.

Lukiossa kukaan ei kiusannut minua.

Oli – kaikki ne tyypit jotka eivät heti täräyttäneet ”hyi v***u!”a päin naamaa kun yritin mennä juttelemaan yksin nurkassa kyhjöttäneelle.

Ei. Olin kiusattu ujo tyttö ja jokainen joka edes puhui minulle tuli myös kiusatuksi. Hiljaisemmat pojat eivät olleet yhtä pohjasakkia kuin minä, joten eivät todellakaan puhuneet minulle etteivät joutuisi ulos porukoista.  En palaa sille kylälle enää ikinä.

Lukiossa juttelin yhden kanssa silloin tällöin. Sitten lukion lopussa se rohkaistu ja yritti pokata. Olin vaan että ei kiitos ja se siitä kaveruudesta sit.

Oliko sulla kavereina niitä hiljaisempia ja ujoja tyttöjä?

Oli. Just ne pojat olikin parhaimpia kavereina. Mutta vain kavereina. 

Mun kaveripojista tuli isona dippainssejä, joten kai ne sitten oli niitä kilttejä ja hiljaisia... juu, ovat naimisissa ja joku jo isovanhempikin.

Ei. Äänekkäät kovikset kiusasivat tällaista rumaa tyttöä, ja ne hiljaiset ja kivanoloiset pojat välttelivät minua kuin ruttoa. Jouduin kerran kasiluokalla tekemään parityötä yhden pojan kanssa ja sitä haukuttiin myös mun takia...