onko susta ylipainoisella ihmisellä riippuvuus tai muita henkisiä ongelmia?

Pohdin hetken kaikkia tuntemiani ja tietämiäni rankasti ylipainoisia ihmisiä (8kpl) ja kyllä heillä kaikilla on tautalla jotain ongelmaa. Kahdella on takana vakava masennus, kaksi muuta on vain läpeensä laiskoja ihmisiä ja sitten loput on mestareita huijaamaan itseään kaikessa mahdollisessa syömisestä sairastamiseen. Yksikään terveellä itsetunnolla varustettu ystäväni tai tuttuni ei ole ylipainoinen, ne jotka lihovat, laihduttavat kertyneet kilot myös pois. Ja huomautan nyt että tämä on pelkästään omaa kokemustani, en pyri yleistämään mitään.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 14:12"]

Pohdin hetken kaikkia tuntemiani ja tietämiäni rankasti ylipainoisia ihmisiä (8kpl) ja kyllä heillä kaikilla on tautalla jotain ongelmaa. Kahdella on takana vakava masennus, kaksi muuta on vain läpeensä laiskoja ihmisiä ja sitten loput on mestareita huijaamaan itseään kaikessa mahdollisessa syömisestä sairastamiseen. Yksikään terveellä itsetunnolla varustettu ystäväni tai tuttuni ei ole ylipainoinen, ne jotka lihovat, laihduttavat kertyneet kilot myös pois. Ja huomautan nyt että tämä on pelkästään omaa kokemustani, en pyri yleistämään mitään.

[/quote]

Miten sinä diagnosoit nämä läpeensä laiskat ihmiset? Mikä erottaa laiskan masentuneesta, tai muuten henkisen ongelman kanssa painivan ihmisen? Myös tuo itsensä huijaaminen on yhtä lailla laiskuutta tai masennusta tai jotain muuta, mutta olen varma, että tyhmiä on hyvin harva, kaikki tietää olevansa lihavia, ja syövänsä jotenkin väärin, ja kuluttavansa vähemmän kuin syövänsä. Lihavilla ihmisillä on yhtä lailla moninaisia ongelmia henkisellä puolella kuin laihoillakin, se vain näkyy ulospäin erilailla, jotkut laihtuvat silloin kuin elämässä on ongelmia, toiset juovat alkoholia enemmän, jotkut urheilevat liikaa, jotkut vetää lääkkeitä, jotkut huumeita, jotkut vetää posket lommolla tupakkaa kuin viimeisenä oljenkortenaan, kukin hoitaa ongelmat jollain konstilla, jotta pystyy selviytymään seuraavaan päivään. Ja sitten on näitä surullisimpia tapauksia, kun ei selvitä enää seuraavaan päivään. Itsemurha on kammottava asia, ja kaikki liiallisuuksiin menevät addiktiot on hidasta itsemurhaa.

Johanna

En vain kertakaikkiaan tajua. Miten tämä aihe edes VOI kiinnostaa muita kuin niitä, jotka aidosti itse kärsivät ylipainosta? Moni ei edes kärsi! Miten ihmeessä se voi liikuttaa muita? Mikä teillä on? Oletteko kaikki keskustelijat itse siis ylipainoistanne kärsiviä ja siksi osaatte ketjussa esitettyyn kysymykseen vastata, vai oletteko normaalipainoisia joilla on mielenhäiriö tästä asiasta?!

Itselläni ei ole koskaan ollut tai todettu ylipainoa, mutta tämähän alkaa olla jo ihan naurettavaa, että joka toinen ketju käsittelee aihetta sellaisten toimesta, jotka eivät ilmeisesti itse edes ole ylipainosta kärsiviä. Kenellä se mielenhäiriö tai henkinen ongelma siis onkaan? Oletteko siis ihan tosissanne? Vai onko tämäkin joku provo?

Laiskuus on sitä, ettei vaan yksinkertaisesti saada mitään aikaiseksi, eikä tehdä mitään mikä on itselle epämukavaa. Kyllä laiska ihminen voi olla ulospäinsuuntautunut, iloinen ja onnellinen, ei se viittaa masennukseen.  Laiska ihminen ei kävele metriäkään jos ei ole pakko, vaan tönöttää mieluummin bussipysäkillä kauemmin. Jättää menemättä jononkin, jos ei saa autokyytiä, syö pikaruokaa ja eineksiä koska ei jaksa tehdä ruokaa, ei liiku koska hikoilu tuntuu ikävältä jne. tällaista ihmistä jos vertaa aktiiviseen ja hyötyliikuntaa suosivaan ihmiseen, ei ole vaikea arvata kumpi lihoo herkemmin.

Nämä itseään huijaavat tyypit taas oikovat pikku asioissa päivittäin, eivätkä todellakaan huomaa sitä itse, sitten ihmettelevät ihan tosissaan omia kilojaan. Tällainen tyyppi saattaa laskea kaloreita päivittäin, mutta unohtaa laskea kaikki pienet napostelut ruokien välissä. He uskottelevat liikkuvansa kovasti, kun todellisuudessa kävelylenkki on rauhallista tallustelua ja kilometritkin on pyöristetty reilusti ylöspäin jne.

Minä viittasin ainoastaan tuntemiini ihmisiin, tiedän siis ettei näillä ole taustalla masennusta, muista ihmisistä en tietenkään tiedä lihomisen syytä.

T: 52

No laihathan aina kuvittelee tietävänsä lihavuudesta kaiken. Minäkään en ole alkoholisti, mutta mun mielestä on tosi helppo olla vaikka vuosia juomatta alkoholia tippaakaan, kun ei vaan juo. Ja jos tekee mieli juoda, niin kyllä itsekuria pitää sen verran olla että ei vaan juo, ei osta kotiin ollenkaan alkoholia, tosi helppoa!

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 14:46"]

Laiskuus on sitä, ettei vaan yksinkertaisesti saada mitään aikaiseksi, eikä tehdä mitään mikä on itselle epämukavaa. Kyllä laiska ihminen voi olla ulospäinsuuntautunut, iloinen ja onnellinen, ei se viittaa masennukseen.  Laiska ihminen ei kävele metriäkään jos ei ole pakko, vaan tönöttää mieluummin bussipysäkillä kauemmin. Jättää menemättä jononkin, jos ei saa autokyytiä, syö pikaruokaa ja eineksiä koska ei jaksa tehdä ruokaa, ei liiku koska hikoilu tuntuu ikävältä jne. tällaista ihmistä jos vertaa aktiiviseen ja hyötyliikuntaa suosivaan ihmiseen, ei ole vaikea arvata kumpi lihoo herkemmin.

Nämä itseään huijaavat tyypit taas oikovat pikku asioissa päivittäin, eivätkä todellakaan huomaa sitä itse, sitten ihmettelevät ihan tosissaan omia kilojaan. Tällainen tyyppi saattaa laskea kaloreita päivittäin, mutta unohtaa laskea kaikki pienet napostelut ruokien välissä. He uskottelevat liikkuvansa kovasti, kun todellisuudessa kävelylenkki on rauhallista tallustelua ja kilometritkin on pyöristetty reilusti ylöspäin jne.

Minä viittasin ainoastaan tuntemiini ihmisiin, tiedän siis ettei näillä ole taustalla masennusta, muista ihmisistä en tietenkään tiedä lihomisen syytä.

T: 52

[/quote]

Kyllä laihojakin ihmisiä on jotka ovat laiskoja, ei laiskuus tarkoita sitä, että syö liikaa ja väärää ruokaa. Eikä myöskään se että ihminen näyttää iloiselta ja onnelliselta sulje pois sitä että on masentunut. Se on masentuneelle erittäin tyypillistä että pidetään kulissia yllä, ja ajoittain jopa voi olla ihan aidostikin onnellinen, mutta taas muutaman tunnin päästä kun on yksin alkaa ajatukset kulkea synkkiä polkuja. Masennusta on kolmea eri tasoista, ja keskivaikea masennus ei vielä näy niin paljon käytöksessä että sen välttämättä ulkopuolinen huomaisi, voi olla että on vaikea päästä sängystä ylös, mutta pakko on niin nousee ja toimii päivän mittaa kuten pitää toimia, käy töissä ym. Vasta vaikea masennus voi mennä sellaiseksi että sen huomaa jo kaikesta, kun ei ole enää voimia pakottaa itseään ylös sängystä, vaikka lapset itkee äitiä.

Johanna

Tottaikai laiska ihminen voi olla hoikka ja vastaavasti hyvin aktiivinen ihminen voi olla lihava, nämä olivat omia kokemuksiani omasta lähipiiristä. Ja näistä kahdesta laiskasta tyypistä kumpikaan ei ihan oikeasti ole masentunut, tahtoisivat laihtua kyllä, mutta esim. tuo liikunta on heille aivan liian epämiellyttävää puuhaa. He tiedostavat omat vikansa itsekin, muutos vain ei ole helppo tehdä kun se laiskuus tuntuu olevan syvällä luonteessa. Tiedän kyllä että masennus harvoin näkyy päällepäin, olen itsekin ollut vuosia sitten masentunut, tässä nyt ei ollut siitä kyse.

No joo, jos lihavuus johtuu vain omasta laiskuudesta, ihan aidosti, ei voi valittaa, minkäs teet. Itsekin olen aika laiska tekemään mitään mitä en halua tehdä, mutta ennen kyllä tein rivakasti aina pakolliset asiat, laiskuus tavallaan pakotti tekemään nopeasti tympeät työt alta pois, ja usein jää asiat viimetippaan. Laiskuuteen taipuvainen luonne, ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä masennuksen kanssa. Ja mitä tulee laiskuuteen ja laihduttamiseen, ei liikunnalla laihdu, vaan nimenomaan sillä mitä laittaa suuhunsa, liikunnalla saa lihaksia, ja voi sitten syödä enemmän kaloreita. Ei kaikki tykkää liikunnasta, eikä tarvi tykätäkään, kyllä sitä normaali ihminen saa yleensä jonkun verran liikettä kun joutuu käymään töissä ja tekemään kotityöt tai vaikka ulkoiluttamaan koiraa. Mukavuudenhaluisuus on yleensä ihmisen luonteessa, eihän ihminen olisi muuten keksinyt kaikkea elämää helpottavaa, nyt sitten pitää liikkua vaan liikkeen takia, juosta ympäriinsä vaikka ei ole matkalla minnekään.

Johanna

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 13:31"]

Minua loukkaa toi sipsi, sidukka syyttely. Olen ylipainoinen, en kärsi siitä, mutta jotkut näköjään kärsii panostani ja kovasti. En tosiaankaan juo yhtään sidukkaa tai kaljaa. En tykkää sipseistä tai karkeista. Jäätelöä syön, mutta en kovin usein. En kieltäydy kolmen ruokalajin illallisesta viineineen. niitä ei nyt ole kovin usein. MAitoallergisen lapsen äitinä en käytä kermaa enkä yleensä valmisruokia. Osaan valmistaa terveellistä ruokaa.  Olen saanut kiloni jo lapsuudessa. Ne varmaan lähtisi kovalla dietillä, mutta sitä en halua. Haluan elää ja nauttia elämästä ilman, että toiset ovat urputtamassa sohvalla makaamisesta, sidukasta ja sipseistä. Huomasin muuten juhlissakin, että söin paljon vähemmän kuin hoikat pöytäseurueeni. Ehkä he syövät harvemmin. Itse syön neljä kertaa päivässä, aamu painotteisesti. Se on hyvä määrä minulle. Mielestäni syön kohtuullisesti, sen minkä kulutan. Se on fakta, koska en liho. Tämä on hyvä minulle. Vetäkää siitä sidukkaanne.

[/quote]

Itse asiassa meille muille on herttisen yhdentekevää, onko painosi kertynyt sipseillä vai suklaalla. Sillä on merkitystä ainoastaan sinulle. Mutta hyvä, että tiedostat ongelman lähteen.

Olen yrittänyt miettiä tätä, en ole keksinyt mikä se ongelma olisi. T: 80 kg ylipainoa

Eihän luonnossakaan ole, voi herra jeesus! Mun mielestä on aika naurettavaa verrata jotain "luonnontilaa" (sic!) siihen, että ihminen elää yltäkylläisyydessä, jossa ruokaa on saatavilla mielin määrin, mutta päivittäinen elämä ei toisaalta tarjoa tarpeeksi tilaisuuksia saadun energian kuluttamiseen.

Harva ylipainoinen lihoo yhtäkkiä, yleensä kiloja kerrytetään vuosia.

Voi olla riippuvuus:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3831510/ketju/miksi_lapsi_syo_itsensa_rajusti_ylipainoiseksi

Ei välttämättä ole henkisiä ongelmia. Lihoa voi ihan yksinkertaisesti niin, että syö joka päivä ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Lihavalla voi olla myös poikkeuksellisen hyvä itsetunto niin että hän kestää mahdolliset ilkeät huomautukset ja ajattelee olevansa ihan hyvä sellaisena kuin on.

Yleensä voimakkaaseen ylipainoon liittyy jotain käsittelemättömiä asioita, pakoa tunteista, itsensä turruttamista ja masennusta.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 09:49"]Yleensä voimakkaaseen ylipainoon liittyy jotain käsittelemättömiä asioita, pakoa tunteista, itsensä turruttamista ja masennusta. [/quote]

Mäkin kärsin noista asioista, mutta olen normaalipainoinen. Voisiko ongelmani johtua painostani?

Kutonen on oikeassa. Kun puhutaan siis useiden kymmenien kilojen ylipainosta.

Luonteen heikkoutta, oletan.

Mä uskon, että pieni ylipaino nuorena ja tuo vaikka 30 kg:n ylipaino nelikymppisenä, siis sellainen, mitä nyky-yhteiskunnassa pidetään ihan normaalina että aikuisella naisella on "kurveja" eli parit vararenkaat, johtuisi siitä, että syö vaan koko elämänsä pikkuisen liikaa.

Sitten taas jos jo parikymppinen nainen ylittää sata kiloa, niin eihän siinä voi olla muuta kuin henkinen ongelma tai fyysinen sairaus.

Vaikka ne ylikilot tulisivat vähitellen ja pikkuisen kerrallaan, niin miksi jotkut eivät missään vaiheessa herää siihen, että eihän tämä näin voi ikuisesti jatkua. Sillä kyllähän normaalijärjellä tajuaa jossain vaiheessa laskea, että jos mä saan joka vuosi 2 kg lisää painoa ja elän vielä 40 vuotta, niin mulle ehtii tulla vielä tähän päälle 80 kiloa lisää painoa. Jos siinä vaiheessa, kun tuota laskeskelee, ylipainoa on jo 30 kiloa, niin loppuelämässä ylipainoa olisi yli sata kiloa. Miksi joku ei sitten tajua, että eihän siitä mitään tule, joten näin ei vaan voi jatkaa.

Jos on kyse sellaisesta lievästä/kohtuullisesta ylipainosta, niin luulen, että kyse on vain mukavuuden halusta. Rentoudutaan muutamalla siiderillä joka viikonloppu, napostellaan herkkuja eikä jaksa mihinkään lähteä hikoilemaan...

Jos taas kyse on ihan sairaalloisesta ylipainosta, niin silloin luultavasti on jotain henkisiä ongelmia... Pahaa oloa yritetään purkaa syömällä tolkuttomasti... Myös jotkut mielialalääkkeet kasvattavat ruokahalua ihan hirmusti... Masennus vaikuttaa jollain todella vahvasti ruokahaluun, jotkut syövät ihan älyttömästi, kun taas jotkut jättävät syömisen kokonaan...