Missä kaikki normaalit on?

Olen kaivannut uudessa elämäntilanteessa uusia aikuisia ystäviä (n. +40) uudella paikkakunnalla pääkaupunkiseudulla. Kaikki ihmiset joihin olen vähänkään enemmän tutustunut lähinnä harrastusten ja opiskelujen kautta viimeisen kolmen vuoden aikana ovat paljastuneet jotenkin... noh, nyrjähtäneiksi.
On vakavaa masennusta, skitsofreniaa, bibolaarista, rajatilaa, epävakautta, alkoholismia, angstia, ahdistusta, sairaalloista koira-, kissa-, kärpäs-, korona-, bakteeri-, virusfobiaa... enkä mä ole lääkäri tai sairaanhoitaja. En myöskään väheksy mielen sairauksia ja häiriöitä, mutta en jaksa taluttaa ja ratkoa ongelmia. Huolehtia ja olla tavoitettavissa 24/7 jonkun seinät kaatavan ahdistuksen takia, jota ratkotaan kuuden tunnin puheluilla viisi kertaa viikossa.

Haluisin vaan muutaman tavallisen ystävän, jonka kanssa voisi käydä syömässä, leffassa, päiväretkillä ja semmoista, mitä ihmiset nyt kavereiden kanssa tekee. Onko oikeasti niin, vain perheelliset pysyy järjissään? Jos on sinkku niin enemmin tai myöhemmin kajahtaa...