Lue keskustelun säännöt.
Mä en vaan enää jaksa.
28.07.2020 |
En jaksa huonoa parisuhdetta, sitä että kukaan muu ei siivoa ja jos siivoaa kun käsken niin tavaroita paiskien kiukkuisena.
Kaikki vaan sotkee tässä perheessä eikä pidä lupauksiaan. Enkä jaksa koko ajan vahtia ja hokea.
En jaksa rahaongelmia, en jaksa enkä osaa enää suunnitella tulevaisuutta, omas ja lasten, kun en jaksa enää edes ajatella.
Miehellä on työnsä, menonsa ja selkeät suunnitelmat ja tavoitteet ja mä vaan oon täällä äitinä jonka kaikki olettaa hoitavan ja järjestävän kaiken.
Oon kaiken lisäksi koko ajan väsynyt ja jostain kohtaa kipeä, en oo tervettä päivää nähnyt kun lapsena viimeksi.
Jos suutun ja puran näitä asioita, muut loukkaantuu ja sitten mulla on tyhmä olo.
En vaan enää jaksa.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (43)
Siivosin vaan itselleni ruokailuvälineet ja vaatteet muutamat kuukaudet, homma repesi megaraivoon ja muutokseen. Ite pitää vaan pysyä vahvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun täytyy nyt muuttaa nämä ihmeelliset säännöt mitä teidän suhteeseen on päässyt syntymään. En sietäisi halveksuvaa puolisoa sekuntiakaan.
Mutta en mä tiedä miten sen muuttaisin. Yksin en siihen pysty. Vuosia oon yrittänyt tehdä keskustelun aloituksia mutta ei siitä mitään tuu.
Mies ei osaa sanoa mitään ja mulle tulee paha mieli.
Joskus kysyin mistä se mussa tykkää, ei se osannut vastata kuin jotain ruumiinosia...
Vierailija kirjoitti:
Naiset, pitäkää aggressiivisesti huolta omista oikeuksistanne! Hommatkaa harrastus jonka avulla saatte omaa aikaa ja energiaa vähintään kerran viikossa! Miehet on niin paljon parempia ottamaan omaa aikaa. Pyytäkää tai ostakaa apua kotitöissä tai hellittäkää niiden hoitamisen suhteen. Äidin onneton olo ei auta ketään! T. Äiti 87
Mutta ei jaksa edes harrastaa kun on henkisesti loppu.
Onneksi mä pääsen joskus ihan yksin jonnekin, se on mun henkireikä vaikkei se asioita ja arkea korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö lapsille. Näyttävät ehkä nyt pärjäävän, mutta aistivat kyllä ilmapiirin. Myrkyllisen lapsuudenkodin vaikutus tulee vielä näkymään heidän elämässään, korkojen kera. Viimeistään silloin, kun saavat omia lapsia ja pahimmillaan toimivat samalla tavalla kuin sinä nyt.
Arvosta itseäsi ja lapsiasi vähän enemmän, hae apua jaksamiseen ja kuuntele itseäsi!
Kiitos, tämäkin on totta.
Jotenkin mä en ehkä nää tilannetta selkeästi kun musta tuntuu että osaan piilottaa tän kaiken lapsilta.
Ainoa mitä ne näkee on mun hermostumiset sotkusta ym. Ja jos mulla on huonompi päivä, laitan sen aina kipujen piikkiin.
Ei riidellä lasten aikana. Enemmän ne ehkä oppii huonosti tästä siivousasetelmasta.Mutta mulla ei oo enää voimia sitä muuttaa kun oon yrittänyt vaikka millä systeemeillä opettaa että kaikki tekis jotain kotitöitä käskemättä. Mutta ei ne tee jos en muista hengittää niskaan asiassa ja sitten se taas jää.
Väittäisin kyllä, ettet piilota huonoa oloasi tai surkeaa parisuhdettanne lapsilta puoliksikaan niin hyvin kuin kuvittelet. Toistan, arvosta edes niitä lapsiasi jos et itseäsi halua arvostaa ja HAE APUA.
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt itsellesi se neuvo jonka antaisit sellaiselle joka luotasi "voimaantuneena" poistuu, ja noudata sitä.
No sehän siinä. Sanoisin varmaan että eroa, kyllä lapset sopeutuu ja ovat onnellisempia kun äitikin voi paremmin yms.
Mutta ei musta ole itse siihen nyt, enää toista kertaa. Jos ei nyt tilanne paljon vielä pahene, toki sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15. kommentti. Mulla on ihan sama homma. 6v. ADHD lapsi tekee mut hulluksi. Jatkuvaa sähläystä ja metelöintiä. Aina tulee jotain riitaa jonkun lapsen kanssa. Ja sitten on todella yksinäinen. Oon ihan loppuun palanut.
Hankkikaa nyt hyvä luoja sentään jotakin apua, ennen kuin lapsistanne tulee samanlaisia ihmisraunioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa nyt hyvä luoja sentään jotakin apua, ennen kuin lapsistanne tulee samanlaisia ihmisraunioita.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä apua niin vaan saa.
Ja mä en esimerkiksi haluaisi ketään vierasta siivoomaan tms. Haluaisin että tämän perheen jäsenet pitäisivät kodin siistinä kiin kuin kuuluu.
Ja toisaalta mitä apua?
Ainoa apu mikä olisi tervetullutta, olisi pariterapia.
Sinne juuri ohjasin ystäväni.
Mutta se on kallista, ei meillä ole varaa useita satasia siihen kuukaudessa kun ei yks eikä kaks kertaa riitä. Vuosia täytyisi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho tuntuu että luin tekstin omasta elämästä, kaikki mitä kirjoitit on niin tuttua. Mutta meitä on niin paljon samanlaisia naisia ympäri maailmaa. Jopa omalla siskolla on samantyyppinen ongelma. Tuntuu että mun lasten elämän tarkoitus on vain sotkea kun mitään muuta he eivät tee ja mä oon jo niin täynnä ja ihan loppu. En oo nukkunut siitä asti kun kuopus syntyi eli 2,5vuotta jo. Esikoinen vit*uilee koko ajan eikä jaksa edes siivota omaa huonetta. Keskimmäinen sotkee, rikkoo, hajottaa kaiken mitä näkee, itse olen aamuisin hyvin turhautunut ja vihainen kun joutuu taas kerran niiku eilen ja sitä edellisen päivän siivota koko paska. Mies tekee pitkiä päiviä ja tulee yli väsyneenä kotiin, eikä jaksa mitään.
Mutta, niinkun joku täällä kirjoitti, se on oikeastaan oma vika, monesti naiset yrittää pärjätä itse, kum pitää todistaa että on vahva ja itsenäinen nainen joka pystyy kaikkeen ja ditten itketään kun voimat jo loppu.
Luin 2 riviä, ja totesin, että olen samaa mieltä aloituksen kanssa:
"Mä en vaan enää jaksa. Lukea."
Zincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 riviä, ja totesin, että olen samaa mieltä aloituksen kanssa:
"Mä en vaan enää jaksa. Lukea."
Zincc
Voimia.
-ap
P.s. Jostain syystä mä tykkään susta vaikka joskus sulla menee vähän yli.
Mutta kiitti että vastasit mun ketjuun, ekaa kertaa😁
Vierailija kirjoitti:
Oho tuntuu että luin tekstin omasta elämästä, kaikki mitä kirjoitit on niin tuttua. Mutta meitä on niin paljon samanlaisia naisia ympäri maailmaa. Jopa omalla siskolla on samantyyppinen ongelma. Tuntuu että mun lasten elämän tarkoitus on vain sotkea kun mitään muuta he eivät tee ja mä oon jo niin täynnä ja ihan loppu. En oo nukkunut siitä asti kun kuopus syntyi eli 2,5vuotta jo. Esikoinen vit*uilee koko ajan eikä jaksa edes siivota omaa huonetta. Keskimmäinen sotkee, rikkoo, hajottaa kaiken mitä näkee, itse olen aamuisin hyvin turhautunut ja vihainen kun joutuu taas kerran niiku eilen ja sitä edellisen päivän siivota koko paska. Mies tekee pitkiä päiviä ja tulee yli väsyneenä kotiin, eikä jaksa mitään.
Mutta, niinkun joku täällä kirjoitti, se on oikeastaan oma vika, monesti naiset yrittää pärjätä itse, kum pitää todistaa että on vahva ja itsenäinen nainen joka pystyy kaikkeen ja ditten itketään kun voimat jo loppu.
Näinhän se on.
Mulle tietynlaisen avun pyytäminen ja vastaanottaminen olisi luovuttamista ja sitä että menettäisin hallinnan lopullisesti.
Monen mielestä varmaan tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 riviä, ja totesin, että olen samaa mieltä aloituksen kanssa:
"Mä en vaan enää jaksa. Lukea."
Zincc
Voimia.
-apP.s. Jostain syystä mä tykkään susta vaikka joskus sulla menee vähän yli.
Mutta kiitti että vastasit mun ketjuun, ekaa kertaa😁
Jahas, no luetaas sitten ystävä, käsitin, että jotain perhe ongelmia. Minä kun en sinkkuna niihin viitsi oikein ottaa kantaa.
Vaika sitä sanotaankin, kukapa se olisi profeetta omalla maallaan.
Zinc´s
Esim. siskon lapsi kun tuli teini-ikään, niin niillä oli joka päivä hirveä vääntö jostakin. Joka kerta se päättyi samalla lailla. Sisko käytti aikuisena ylivaltaa, eikä kyennyt näkemään tilannetta ;)
Että se toinen osapuoli sai sen joka kerta suututettua raivon valtaan ja kaava oli aina sama. Sivustahan se oli helppoa keskustella asioista teinin kanssa, kun itsellä ei ollut tunneyhteyttä rasitteena. Saattoi olla puolueeton.
Zincc
Vierailija kirjoitti:
Esim. siskon lapsi kun tuli teini-ikään, niin niillä oli joka päivä hirveä vääntö jostakin. Joka kerta se päättyi samalla lailla. Sisko käytti aikuisena ylivaltaa, eikä kyennyt näkemään tilannetta ;)
Että se toinen osapuoli sai sen joka kerta suututettua raivon valtaan ja kaava oli aina sama. Sivustahan se oli helppoa keskustella asioista teinin kanssa, kun itsellä ei ollut tunneyhteyttä rasitteena. Saattoi olla puolueeton.
Zincc
No tätä se on meilläkin varmaan aika pitkälti.
Mä en osaa asettua teinin asemaan eikä toisin päin. Ja sitten kilahtaa väsyneenä ja turhautuneena.
Jonkun supernannyn voisin meille ottaa kuukaudeksi, ilman tv:tä!
Miksi te väsytätte itsenne jollakin siivoamisella? Hankkikaa robotti-imuri (jokaiseen asuinkerrokseen oma; hyvän saa jo 300 eurolla) ja kakarat opetatte jo ihan pienestä pitäen viemään omat likavaatteet pyykkikoriin ja leikin päätteeksi siivoamaan omat sotkut. Kaikki syömiset vain ruokapöydän ääressä, ei pitkin kotia sapuskan kanssa riekkuen. Syömistä otetaan vain vanhempien luvalla. Tahallisesta tavaroiden rikkomisesta ja sotkemisesta rangaistus; sotkemisesta siivoamista, rikkomisesta lisäksi jotakin muuta. Ukko maksamaan kerran viikossa siivooja teille kotiin, jos sitä ei huvita pistää tikkua ristiin. Jos ukko ei maksa, niin sen luontaisetuuden (lähinnä pyykku- ja ruokahuolto) loppuu siihen.
Elämä on just niin vaikeaa kuin millaiseksi sen antaa mennä.
Mul on vähän sama tilanne, mut ei noin epätasa-arvoinen suhde kodin- ja lastenhoidon kannalta. Muuten vaan totaalinen kyllästyminen parisuhteeseen. Jos ei olisi tätä Koronan toisen aallon uhkaa, eroaisin heti. Nyt tuntuu että ei kannata lähteä hajaantuminen kahteen osoitteeseen, eli lapset ja terveys edellä tässä tilanteessa nyt.
Löysin tän ketjun kun laitoin hakusanoiksi ”tyhmä mies”. Se ehkä kertoo eniten omasta turhautumisestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 riviä, ja totesin, että olen samaa mieltä aloituksen kanssa:
"Mä en vaan enää jaksa. Lukea."
Zincc
Voimia.
-apP.s. Jostain syystä mä tykkään susta vaikka joskus sulla menee vähän yli.
Mutta kiitti että vastasit mun ketjuun, ekaa kertaa😁
Minäkin tykkään siitä, vaikka ei ehkä pitäisi😁
Tiedän miltä susta tuntuu.
Jossain kohtaa tulee se piste ettei resurssit enää riitä, mutta senkin jälkeen on silti pakko jaksaa. Vaikkei jaksa!
Ja sitten on huono omatunto ja pelko siitä miten kaikki vaikuttaa lasten mielenterveyteen ja tulevaisuuteen.
Ja kun sitä on niin yksin. Olisi edes se mies sellainen jonka kanssa voisi puhua ja puida asioita ja oltaisiin henkinen tuki toisillemme.
Mutta mä oon lakannut yrittämästä puhua jo aikoja sitten koska tulee aina vain pahempi olo jos miehestä edes mitään saa irti.
Eikä se tarkoituksella yritä loukata, se ei vaan osaa puhua eikä peittää sitä että mä en vaan kiinnosta muuten kuin seksin suhteen.