Mä en vaan enää jaksa.
En jaksa huonoa parisuhdetta, sitä että kukaan muu ei siivoa ja jos siivoaa kun käsken niin tavaroita paiskien kiukkuisena.
Kaikki vaan sotkee tässä perheessä eikä pidä lupauksiaan. Enkä jaksa koko ajan vahtia ja hokea.
En jaksa rahaongelmia, en jaksa enkä osaa enää suunnitella tulevaisuutta, omas ja lasten, kun en jaksa enää edes ajatella.
Miehellä on työnsä, menonsa ja selkeät suunnitelmat ja tavoitteet ja mä vaan oon täällä äitinä jonka kaikki olettaa hoitavan ja järjestävän kaiken.
Oon kaiken lisäksi koko ajan väsynyt ja jostain kohtaa kipeä, en oo tervettä päivää nähnyt kun lapsena viimeksi.
Jos suutun ja puran näitä asioita, muut loukkaantuu ja sitten mulla on tyhmä olo.
En vaan enää jaksa.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 riviä, ja totesin, että olen samaa mieltä aloituksen kanssa:
"Mä en vaan enää jaksa. Lukea."
Zincc
Voimia.
-apP.s. Jostain syystä mä tykkään susta vaikka joskus sulla menee vähän yli.
Mutta kiitti että vastasit mun ketjuun, ekaa kertaa😁Minäkin tykkään siitä, vaikka ei ehkä pitäisi😁
Miksi näin? Kuuluuko suurempaan suunnitelmaan ?
Zinc
Melkein aina kolikolla on kaksi puolta. Vaikka tunne "en jaksa"on todellinen,myös tietty yhteiskunnallinen ja hyväksytty asema=vaimo/perhe jne kantaa. Irtiottoon tarvitaan rohkeutta. Yksin kaiken kanssa, eron jälkeen, ei oo ees ketään jolle nalkuttaa:).
Kuitenkin olisi hyvä jos hakisit apua. Vaikka juttelisit Tk,ssa ensin jne.
Papit ja diakonitkin juttelee ja tukee. Jos se yhtään on sun juttu. Seurakunnissa on myös kerhoja jne joissa voi käydä lasten kanssa.