Häpeän olla "normaalipainoinen"

Niin mäkin. Mä näytän köyhältä, kun elintaso ei näy perseestä :-(.

sama juttu, aina läski olo vaikka bmi korkeintaan 21. Nykyään ihanteet on vaan niin vääristyneet kun normaalipainoinen on niihin verrattuna pyöreä ja alipainoinen hyvä.

Ja tietty lyhyt ihminen näyttää aina suhteessa vähän pulleemmalta ja painonnousu erottuu heti selkeemmin...minun ainakin pitäisi olla bmi 17 että näyttäisin esim.kuvissa hyvältä.

Pitäisköhän sun keksiä ihan oikeita ongelmia? Luulisi sun ikäisen jo olevan jokseenkin sinut itsensä kanssa...mutta ei. Mä en voi muuta, kun sanoa, että vitsi, sun elämäs on kovaa.

Mitä jos hyväksyisitte itsenne sellaisina kuin olette? Harvalle kuitenkaan ulkonäkö on se merkittävä tekijä, vaikka media voisi sellaisen kuvan antaa. Suht siisti asustus ja ystävällinen asenne, siinä tärkeimmät mitä ulkopuolinen sinussa näkee.

Itse olen 164/71, enkä koskaan ole saanut kuulla olevani liian läski tai paheksuttava. Selän takana voidaan sanoa mitä vain, se on sen köyhämielisen ihmisen oma moka. Kannan kiloni kuitenkin kunnialla, ja minut tekee surulliseksi jos kuulen jonkun hoikan valittavan muutamasta lisäkilosta. Ne kilot kun eivät kuitenkaan muuta sitä millainen ihminen on luonteeltaan.

3/5 kiva kuulla etten ole yksin tämän "ongelmani"  kanssa. Ja kyllä pituus (lyhyys) tosiaan vaan pahentaa asiaa. ap 

4, mietin vaivaudunko edes vastaamaan sulle.. Toki tiedostan ettei ongelmani ole luokkaa syöpä tai nälänhätä tai läheisen menetys, mutta ongelma se on kuule sekin.. Enkä tosiaankaan väitä että mun elämä ois kovaa - tiedän itsekin ettei ole kun tällaisia ehdin harmittelemaan. Ja olen hyvin kiitollinen siitä etten joudu (tällä hetkellä) harmittelemaan mitään vakavampaa. 

menkää salille ja lopettakaa valittaminen.

5, olet tietenkin oikeassa :) ärsyttää itseänikin miten helposti sitä lähtee ajattelemaan niin ulkonäkökeskeisesti ja itsekriittisesti. Itsensä hyväksyminen on vain joskus vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. 

Onko se 3kg oikeasti jollekin ongelma? Sehän lähtee kun käy vessassa :) Ei 3kg näy kuin pikkuvauvassa.

Kyllä se kolme kiloa oikeasti näkyy ja ongelma jollekin, kuten minulle :) Kun ne ylimääräiset kolme kiloa on vain ja ainoastaan vyötäröllä, niin todellakin näkyy ja vaivaa!

t. 160 cm / 54 kg 

Mä olen todella onnellinen, että olen sinut itseni kanssa ja vapautunut ulkonäköpaineista. Olen suunnilleen saman pituinen kuin ap ja painan n. 88 kg. Ja mä olen kaiken lisäksi mielestäni kaunis! Harha toimii toiseenkin suuntaan siis ;D pääpointti kuitenkin on, että viihdyn kehossani enkä ikinä häpeä itseäni, en edes ajattele että olisin lihava. Olen sopiva, itselleni. Olen laihduttanut kolminumeroisesta luvusta tähän enkä halua laihduttaa enempää. Voin nyt hyvin ja olen energinen, JA saan syödä ilman että tarvitsee stressata joka suupalaa. Syön mitä haluan ja nautin elämästäni. Minulla on ystäviä, perhe, ihana mies, löydän tässä painossa helposti vaatteita (toisin kuin ennen laihdutusta, jolloin piti tyytyä siihe, mikä päälle meni). Ja hupaisaa kyllä, miesseurasta ei olisi pulaa baarireissujen peusteella, jos olisin sitä vailla. Miehet tuntuvat tykkäävän muhkummastakin, kun on sinut itsensä kanssa. Minusta ap:n ongelma on kummallinen. Noin pienikokoinen aikuinen nainen eikä vieläkään tyytyväinen omaan kehoonsa, joka toimii hyvin, on terve ja epäilemättä kaunis. Mun mielestä ap:n ongelma ei ole ne pari uutta kiloa, vaan yleinen tyytymättömyys / epävarmuus. Niin turhaa turhaa. 

Ulkonäkö on monille teistä hyvin tärkeää. Osa meistä arvostaa lapsiaan tai liikkeitä pääkopan sisällä, mutta (ns.) läski on tietenkin monille se kaikkein oleellisin asia. Hyvä, että jokin maailmassa on. Kiinnitättehän huomiota myös irtoripsiinne, tekokynsiinne ja hiuslisäkkeisiinne?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 23:08"]

Mä olen todella onnellinen, että olen sinut itseni kanssa ja vapautunut ulkonäköpaineista. Olen suunnilleen saman pituinen kuin ap ja painan n. 88 kg. Ja mä olen kaiken lisäksi mielestäni kaunis! Harha toimii toiseenkin suuntaan siis ;D pääpointti kuitenkin on, että viihdyn kehossani enkä ikinä häpeä itseäni, en edes ajattele että olisin lihava. Olen sopiva, itselleni. Olen laihduttanut kolminumeroisesta luvusta tähän enkä halua laihduttaa enempää. Voin nyt hyvin ja olen energinen, JA saan syödä ilman että tarvitsee stressata joka suupalaa. Syön mitä haluan ja nautin elämästäni. Minulla on ystäviä, perhe, ihana mies, löydän tässä painossa helposti vaatteita (toisin kuin ennen laihdutusta, jolloin piti tyytyä siihe, mikä päälle meni). Ja hupaisaa kyllä, miesseurasta ei olisi pulaa baarireissujen peusteella, jos olisin sitä vailla. Miehet tuntuvat tykkäävän muhkummastakin, kun on sinut itsensä kanssa. Minusta ap:n ongelma on kummallinen. Noin pienikokoinen aikuinen nainen eikä vieläkään tyytyväinen omaan kehoonsa, joka toimii hyvin, on terve ja epäilemättä kaunis. Mun mielestä ap:n ongelma ei ole ne pari uutta kiloa, vaan yleinen tyytymättömyys / epävarmuus. Niin turhaa turhaa. 

[/quote]

Ei kannata tuosta vetää johtopäätöksiä kuitenkaan. Seuraa etsiville miehille kelpaa pilkun aikaan kuka tahansa, joka on ollut riittävän normaali raahatakseen itsensä baarin ovista sisään.

-M29

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 23:08"]

Mä olen todella onnellinen, että olen sinut itseni kanssa ja vapautunut ulkonäköpaineista. Olen suunnilleen saman pituinen kuin ap ja painan n. 88 kg. Ja mä olen kaiken lisäksi mielestäni kaunis! Harha toimii toiseenkin suuntaan siis ;D pääpointti kuitenkin on, että viihdyn kehossani enkä ikinä häpeä itseäni, en edes ajattele että olisin lihava. Olen sopiva, itselleni. Olen laihduttanut kolminumeroisesta luvusta tähän enkä halua laihduttaa enempää. Voin nyt hyvin ja olen energinen, JA saan syödä ilman että tarvitsee stressata joka suupalaa. Syön mitä haluan ja nautin elämästäni. Minulla on ystäviä, perhe, ihana mies, löydän tässä painossa helposti vaatteita (toisin kuin ennen laihdutusta, jolloin piti tyytyä siihe, mikä päälle meni). Ja hupaisaa kyllä, miesseurasta ei olisi pulaa baarireissujen peusteella, jos olisin sitä vailla. Miehet tuntuvat tykkäävän muhkummastakin, kun on sinut itsensä kanssa. Minusta ap:n ongelma on kummallinen. Noin pienikokoinen aikuinen nainen eikä vieläkään tyytyväinen omaan kehoonsa, joka toimii hyvin, on terve ja epäilemättä kaunis. Mun mielestä ap:n ongelma ei ole ne pari uutta kiloa, vaan yleinen tyytymättömyys / epävarmuus. Niin turhaa turhaa. 

[/quote]

Ei kannata tuosta vetää johtopäätöksiä kuitenkaan. Seuraa etsiville miehille kelpaa pilkun aikaan kuka tahansa, joka on ollut riittävän normaali raahatakseen itsensä baarin ovista sisään.

-M29

[/quote]

Juu arvelinkin, että joku vetää tuon johtopäätöksen ja varmasti on totta osassa tapauksista. En tarkoittanut nyt kuitenkaan kännisiä lähestymisiä valomerkin aikaan vaan ihan jo vaikkapa alkuiltaa kun vasta terassilla jutellaan jne. Seuraa on aina riittänyt ja ulkoäköäkin kehuttu (ei osin enää silloin mahtiluvuissa, jolloin en kyllä käynytkään missään). Mutta taas kun olen tyytyväinen itseeni ja peilistä katsoo nätti nainen, muutkin kuin taikaiskusta hyväksyvät minut. Niin ja vaikka menee tyhmäksi todisteluksi, niin myös esim. töissä olisi vuosien varrella ollut vientiä. Mä en HALUA olla alipainon rajoilla, se ei mielestäni edes sopisi minulle ja olisi aivan liian vaivalloista. Olen nautiskelija kaikin tavoin, joten tämä on minulle just sopiva olotila. En tietenkään sano, että ap:n pitäisi nyt kiireellä alkaa lihottaa itseään, mutta omasta perspektiivistä hänen ongelmansa tuntuu niin turhalta. Miksi ihmeessä elämäänsä käyttää tuollaiseen murehtimiseen eikä vaan opettele arvostamaan itseään ja olemaan onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 23:15"]

Ulkonäkö on monille teistä hyvin tärkeää. Osa meistä arvostaa lapsiaan tai liikkeitä pääkopan sisällä, mutta (ns.) läski on tietenkin monille se kaikkein oleellisin asia. Hyvä, että jokin maailmassa on. Kiinnitättehän huomiota myös irtoripsiinne, tekokynsiinne ja hiuslisäkkeisiinne?

[/quote]

saattaisit yllättyä jos tietäisit että tämä läskiahdistus piinaa ihan erityisesti fiksuja, herkkiä ja hyvin koulutettuja nuoria ihmisiä jotka ovat sisäistäneet ihanteet turhankin hyvin. Kunpa kyseessä olisikin vain bimbojen ongelma mutta ei, nykyään vartaloaan inhoaa ja häpeää lähestulkoon jokainen normaalipainoinen 20-30-vuotias nainen. 

16: olet niin oikeassa ! Mulle on tärkeintä lapsi & perhe, olen korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä, kaikki asiat aika mallillaan, mutta silti olen epävarma tästä asiasta (nro 12 on siis oikeassa tästä). Ja tiedoksi sulle nro 13: ei ole lisäosia missään kohtaa ;) 

ap

Ja 11, juuri näin !

ap

No jo on ap:lla häpeän aihe. Minä taas olen ihan hoikka, vaikka painan 57 samalla pituudella. Urheiletko? Itselläni ei kiloja tullut raskauksien vuoksi yhtään (kaikki jäi molemmilla kerroilla synnärille), mutta toki tuli vatsanseutuun löysää ja reidet olivat semmoiset höllyvän pyöreät, käsissä allit. Aloitin tosissani urheilun ja nyt kroppani on kiinteä. Minulla siis kropan löysyys toi mukanaan tunteen "läskiydestä" entiseen verrattuna. Ja kyllä minäkin 18 vuotiaana olin laiheliihi painaen 47 kiloa. Sellaiseksi riu'uksi en enää kyllä haikailekaan. Onhan minulla nyt enemmän naisellisia muotojakin.

Ymmärrän tavallaan ap:ta ja tavallaan en. Olen nimittäin nuorempana angstannut ihan samasta. Huvitti, kun löysin kolmevitosena, ja 75-kiloisena, päiväkirjan ajalta jolloin olen 24, ja siellä oli jotain tämäntyylistä: "SIIS HYI OLKOON APUA, menin vaa'alle ja painoin 55 kiloa! SIIS 55! Olen niin iljettävä läski että oksettaa. Mahaläskit sen kun pursuaa ja naamakin on kuin läskipallo. En haluaisi mennä ulos ovesta ollenkaan kun hävettää." Kuulostaa tosi lapselliselta, mutta en muuten ollut erityisen lapsellinen ihminen edes silloin. Vakiparisuhteessa oleva akateemisen alan opiskelija joka en muuten ollut pakkomielteinen ulkonäöstäni. Jostain syystä vain se, että paino oli noussut 47 kilosta 55 kiloon oli kova isku.

Toisaalta kun tosiaan sitten iän ja lasten ja stressin myötä nitiä kiloja tuli parikymmentä lisää, niin siitä näkökulmasta tuntui jotenkin huvittavalta edes lukea, että on 55-kiloisena voinut kokea olevansa niin superyököttävä läski, kun nyt 75-kiloisenakaan ei niin koe. Haikeasti sitä vaan mietti, että voi että, olen varmaan ollut hyvän näköinen 55-kiloisena, harmi etten osannut siitä silloin nauttia vaan tuhlasin elämääni ihan turhaan läskeistä stressaamiseen!

Itse olisin tosi tyytyväinen sun nykyisiin mittoihin, itseasiassa en ole sun kokoinen ollut yläasteen jälkeen (pituus 163cm, ja jo lukioon mennessä painoin yli 60kg).

Mutta ymmärrän, että sinulla ei välttämättä ole hyvä olo omassa kropassasi, jos olet tottunut olemaan laihempi. Voit tietysti yrittää laihduttaa sen muutaman kilon, jos uskot sen auttavan. Itse en jaksaisi vaivautua, mutta ehkä se kannattaa, jos asia vaivaa sinua paljon.