Mitä jos elämässä ei koskaan kilpaile mistään, kun ei koskaan ole voittanut missään asiassa kilpailun tuloksena?
Esimerkkinä vaikka opiskelupaikat, työpaikat, deittailu, asunnot ja muut jonkinlaista panostusta ja muiden samaa asiaa haluavien kanssa kilpailua vaativat asiat.
Jos aikaisemmin elämässä on kokenut aina vain pettymyksiä ja toiseksi jäämistä (koskien mitään kilpailua mistään asiasta), niin menettääkö siinä paljonkin jos valitsee aina tulevaisuudessa helpomman tien jossa ei joudu pettymään? Esim. menee alalle jolle työllistyy helposti, vaikkei se niin kiinnostakaan ja tyytyy huonompiin asuntoihin kun ei jaksa ravata asuntonäytöissä saadakseen paremman. Kun ei koskaan saa. Opiskelupaikkoihinkaan ihan turha panostaa, kun ei sinne ole koskaan aiemminkaan sisään päässyt niin tyydytään nykytilanteeseen.
Muita joilla on samankaltainen tilanne ja jos olette saaneet siihen muutoksen, miten teitte sen? Itseäni ei kiinnosta kilpailla kenenkään kanssa yhtään mistään ja olen tämän johdosta täysin passivoitunut mm. parisuhdemarkkinoilla, työpaikoista, asunnoista ja luultavasti monista muistakin asioista. Teen niitä asioita jotka tuntuvat suurinpiirtein mielekkäiltä ja elän elämääni näin. En jaksa kilpailla, kun en ole koskaan pärjännyt missään asiassa niin hyvin, että olisin voittanut kilpailemalla jotain.
Ei olekaan tarkoitus kilpailla muiden kanssa vaan itsensä kanssa, ylittää se itselle asetettu rima. Ihan ajan hukkaa verrata itseään toisiin.