Miehen veljenvaimo on lipoja

No voi että.

Oma käytökseni saatetaan toisinaan tulkita anopin myötäilyksi, vaikka usein vain kuuntelen mielenkiinnolla ottamatta kummemmin kantaa. Oikeasti kyse on vain siitä, etten jaksa ruveta vänkäämään turhanpäiväisistä asioista, koska kyseinen matriarkka on vihdoin saanut elämänsä sille mallille, että voi itse päättää, mitä haluaa ja mitä on mistäkin mieltä. Hänellä on välillä aika vahvoja sutkautuksia esim. miesten ja naisten rooleista, jolloin kyllä useimmin sanon oman mielipiteeni, mutta turha vänkääminen mielipide-eroissa on aika turhauttavaa ja anoppi varmaan tuntee "kääntäneensä" pääni, kun lopetan vastaan vänkäämisen. Samaisella naisella on myös paha tapa ruotia erinäisiä keskusteluja ja vastapuolen tarkoitusperiä kavereidensa/sukunsa kanssa, mutta loppujen lopuksi mulle on yksi ja sama, mitä juttuja musta siellä liikkuu, koska en ole ketään tietoisesti satuttanut, mutta en halua toimia myöskään selkärangattomasti. Saapahan nähdä, minkälaista mielipiteenvaihtoa on edessä, jos ja kun meille lapsia siunaantuu. :D Kasvatusohjeita tulee varmasti aikamoisella syötöllä ja pahoin pelkään, että jossain väsymyksen puuskassani tulen vielä toteamaan, että eipä hänen omat lastenkasvatustaitonsakaan välttämättä kestä lähempää tarkastelua... Appiukkoani en oikeastaan pahemmin edes tunne, koska on aika mukautuva ja vetäytyvä persoona.

Yritän kuitenkin parhaani mukaan pitää hyvät ja keskustelevat välit mieheni sukuun, sillä oma sukuni on aika pieni ja kokoonnumme pitkälti vain häissä ja hautajaisissa. Välit eivät ole huonot, niitä ei vain kummemin.. hoideta. :) Olen vielä toistaiseksi onnessani päästessäni osaksi uuttakin sukua, mutta jos joudun keskelle tulisia välienselvittelyjä, olen myös aivan valmis vetäytymään koko suvusta.. Mieheni toivon kuitenkin säilyttävän läheiset välit sukuunsa. Siihen väliin minua ei mielestäni tarvita.

Itse ainakin saatan hehkutella jollekin hänen asioitaan, kaikessa ei tarvitse silti olla samaa mieltä. Voi olla joskus hyväkin ettei erimielisyyksiään sitten hänelle sano, saattaa olla pitkävihainen tai sulkeutua jatkossa?

Itse sanon ihmisille mutta- puoliakin ja mitä enempi ikää tulee niin sitä miettii että onko silti parempi joskus pitää kielensä kurissa. Tuon ihmisen kantoja voisi puhua jonkun toisen kanssa jos joku toinen niitä voisi selventää minulle.