Lue keskustelun säännöt.
Lapset on aina tiellä ja häiritsevät
31.07.2008 |
Ärsyttää, kun ei ikinä saa mitään tehtyä kerralla tai kunnolla. Pyyyyhkiimääään kesken pullataikinan teon, äääääiiiittiiiiiiiii kesken ruuanlaiton, kiljuntaa kesken minkä tahansa, varsinkin jos vaikka luen lehteä tai yritän puhua puhelimessa. Esikoinen on niitä, joita pitää jatkuvasti viihdyttää tai pitää olla keksimässä tekemistä tai jollain tavalla huomioida, muuten se alkaa sotkemaan, riehumaan, kiusaamaan pikkuveljeä tai koiraa. Kuopus sentään viihtyy lelujen kanssa itsekseenkin, mutta esikoinen yleensä pitää huolen siitä, että jos yritän tehdä jotain niin hetken kuluttua vähintään pienempi huutaa. Olen taas niin pahalla tuulella, kun kaikki keskeytyy, eikä mistään tule mitään ja kakarat vaan sotkee ja huutaa ja vänisee.
Kommentit (17)
odottaa ettei lapsien eteen tartte tehdä mitään!
MItä muutakaan ne tekee kun haluaa puuhaa? Ja sinä siinä jeesustelet että ne häiritsee??? Sori vaan, mutta lapset on hetken vaan pieniä ja ne tarttee perseen pyyhkijän ja jonkun joka ohjaa leikkimään.
Jos SINÄ et kykene soittamaan silloin kun lapsesi tekee jotain, on kyseessä vaan sun oma kykenemättömyys.
Lapset nyt on tollasia. Vanhemmat ei ole taas tollasia kun sinä. Ainakaan ne vanhemmat jokka minä tunnen.
Sulje kone ja mene lapsiesi luo. Anna niille aikaa jota ne selvästi sulta kaipaa. Ai, mutta sullahan on muuta tärkeempää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänäänkin oltiin iltapäivällä nelisen tuntia keräämässä vadelmia metsässä. Pieni 3-vuotiaskin kipitti perässä maailman pahimmissa ryteiköissä eikä valittanut yhtään. Istui välillä mättäälle eväitä syömään ja välillä mutusti marjoja puskista. Jos pitäis sisällä olla noiden kanssa niin kyllä kaatuisi seinät minunkin päälleni.
Sen puuhan pitää olla mielestäni muuten jotain järkevää tekemistä. Mihinkään huvipuistoihin en lähde päivystämään mutta just marja- ja sieniretkillä käymme tai pyöräilemässä tai hiihtelemme peräkanaa talvisin ja viritellään lintujen ruokintapisteitä.
Ja sellasiahan ne lapset on, no niin on, mutta silti välillä ärsyttää.
Sitä paitsi väitän, että meidän esikoinen ei ole tässä viihtyvyys-asiassa helpoimmasta päästä ollenkaan. Ihmettelin jo sen vauva-aikana, miten joku muka ehtii esim. itse syödä tai laittaa ruokaa tai ylipäätään tehdä mitään vauvan ohessa. Ei ole kyse minun kyvyttämyydestäni, sillä kuopuksen kanssa kaikki sujuukin, se on ihan erilainen luonne kuin esikoinen. Esikoisen kanssa pitäisi olla ihan jatkuvasti, vessataukokin on liikaa, puhumattakaan sellaisista pikku perusasioista kuten esimerkiksi ruuanlaitto.
No jaa, nyt ne molemmat nukkuu ja ovat taas ihania, joten mitäpä väliä enää.
ap
Nyt olemme jaksottaneet miehen kanssa lomat koululaisen takia ja kyllä on taas pitkä aika olla yksin kolmen lapsen kanssa kotona.... Rannalla kyllä käydään päivittäin yms. mutta hirveä organisaatio ennenkuin sinne päästään! Ja sitten kun päästään johonkin kivaan paikkaan niin joku alkaa syystä tai toisesta kiukuttelemaan. Kotona kaikuu äiiiiitiiiii noin 5 minsan välein. Ja ohjelmatoimistona saisi toimia aamusta iltaan. Kumma kun nämä eivät osaa kunnolla edes keskenään leikkiä. Keskimmäinen on touhukkain ja mielikuvitusrikkain. Hänelle riittäisi kynät ja paperi koko päiväksi. Esikoinen on tylsistynyt koululainen, jonka kaverit ovat lomilla... Kuopus on niin pieni, että tarvii äitiä koooookooo ajan... Riippuu puntissa kiinni. Voi, kaipaan jo töihin!
Ei kai nyt kenelläkään olisi aikaaa 24/7 VIIHDYTTÄÄ lapsiaan - eikä lasta sellaiseen kannata ikinä opettaakaan. Meillä lasten kanssa oleminen on sitä, että lapset kuuluvat perheeseemme kuten aikuisetkin, ovat mukana hommissamme, tekevät sitä mitä mekin teemme. Paljon tästä on nimenomaan noita kotitöitä, joita ap:n mielestä pitäisi ilmeisesti tehdä ylhäisessä yksinäisyydessään...
Meillä ainakin 5v. poika on aina ollut innokkaasti mukana ruoanlaitto- ja leivontahommissa, siivouksessa sekä auto-, piha-ja remonttihommissa. Kohta 3v. tyttö tekee hänkin mielellään oman osansa tai ainakin viihtyy mitä mainioimmin muiden hommia katsellessaan ja vaikka ruoka-aineita maistellessa kokkauksen ohessa.
Tietenkin yhdessäoloon kuuluu myös leikkiä, askartelua, rentoutumista ja kaikenlaista hassuttelua, mutta en silti tajua ihmisiä jotka sulkevat lapset näiden "pakollisten ja ikävien" hommien ulkopuolelle ja sitten harmittelevat sitä "kun ei koskaan saa tehdä mitään rauhassa"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koitapa kokkailla vaikka 3- ja 1-vuotiaiden kanssa. 3-vuotiasta täytyy vahtia koko ajan, koska se on hiukan liiankin innokas auttamaan ja kaatamaan mausteita soppaan. Jos 3-vuotias on mukana, haluaa 1-vuotiaskin olla mukana ja silloin 1-vuotias joko roikkuu puntissa ja huutaa tai on sylissä ja vie toisen käden ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin saada otteen soppakauhasta, kattilasta, maustepurkeista, mistä tahansa käsillä olevasta.
Kyllä ne lapset vaan on tiellä ja häiritsevät aika paljon, vaikkei niitä "sulkisikaan ulkopuolelle". Kloonauskone tai ylimääräinen käsipari olisivat tarpeellisiä äidin lisävarusteita ainakin meillä.
Ei tässä maailmassa ole tarkoitus elää vain lapsia varten ja lasten tahdon mukaisesti. Kyllä ne ruuat, siivoamiset ja tiskitkin pitää hoitaa ja lasten on se hyväksyttävä. Ja kyllä meillä äideilläkin on oikeus välillä ihan olla vaan ja jutella puhelimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni on erityislapsi joka ihan ammattilaisten arvion mukaan tarvitsee "paljon aikuisen ohjausta" kanavoidakseen intoaan ja tunteitaan oikein... ja nuorempi on villi 1v2kk kiipeilijä, joka TAHTOO äidin 100%. Huoh. Onneksi ne eivät ikuisesti ole pieniä. =)
Olet hassu! :-)
mutta koitapa kokkailla vaikka 3- ja 1-vuotiaiden kanssa. 3-vuotiasta täytyy vahtia koko ajan, koska se on hiukan liiankin innokas auttamaan ja kaatamaan mausteita soppaan. Jos 3-vuotias on mukana, haluaa 1-vuotiaskin olla mukana ja silloin 1-vuotias joko roikkuu puntissa ja huutaa tai on sylissä ja vie toisen käden ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin saada otteen soppakauhasta, kattilasta, maustepurkeista, mistä tahansa käsillä olevasta.
Kyllä ne lapset vaan on tiellä ja häiritsevät aika paljon, vaikkei niitä "sulkisikaan ulkopuolelle". Kloonauskone tai ylimääräinen käsipari olisivat tarpeellisiä äidin lisävarusteita ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hassu! :-)
mutta koitapa kokkailla vaikka 3- ja 1-vuotiaiden kanssa. 3-vuotiasta täytyy vahtia koko ajan, koska se on hiukan liiankin innokas auttamaan ja kaatamaan mausteita soppaan. Jos 3-vuotias on mukana, haluaa 1-vuotiaskin olla mukana ja silloin 1-vuotias joko roikkuu puntissa ja huutaa tai on sylissä ja vie toisen käden ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin saada otteen soppakauhasta, kattilasta, maustepurkeista, mistä tahansa käsillä olevasta.
Kyllä ne lapset vaan on tiellä ja häiritsevät aika paljon, vaikkei niitä "sulkisikaan ulkopuolelle". Kloonauskone tai ylimääräinen käsipari olisivat tarpeellisiä äidin lisävarusteita ainakin meillä.
niin lapsethan ovat aina tiellä ja häiritsevät ja se on suorastaan lasten tehtävä! Mutta onneksi tuo nyt ei ikuisuutta kestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuapulaisten kanssa kaikkeen menee kaksinkertainen aika, ja tietty se on 'mukavaa yhteista puuhaa" etta laittaa ruokaa, leipoo ja siivoaa/ripustaa pyykkia yksi ja kolmevuotiaden kanssa (kutn mun lapset), mutta joskus ois vaan niin ihanaaa saada tunti aikaa tehda kaikki hommat nopeast ja omaan tahtiin, ilman yhteiseen puuhasteluun kuuluvaa neuvomista, vahtimista, suostuttelua, jne.
Iltaisin toiden jalkeen kun kiireessa yrittaa saada ruokaa pouytaan isompi kyselee koko ajan jotain ja pienempi tosiaan roikkuu lahkeessa/helmassa. On rasittavaa.
Eika se tarkoita sita etteiko aiti joka valilla kokee asiat nain on kamalan huono, ei ymmarra etta lapsista on joskus vahan jotain vaivaakin, tme. niinkuin taalla on monet sanoneet!
Nyt olemme jaksottaneet miehen kanssa lomat koululaisen takia ja kyllä on taas pitkä aika olla yksin kolmen lapsen kanssa kotona.... Rannalla kyllä käydään päivittäin yms. mutta hirveä organisaatio ennenkuin sinne päästään! Ja sitten kun päästään johonkin kivaan paikkaan niin joku alkaa syystä tai toisesta kiukuttelemaan. Kotona kaikuu äiiiiitiiiii noin 5 minsan välein. Ja ohjelmatoimistona saisi toimia aamusta iltaan. Kumma kun nämä eivät osaa kunnolla edes keskenään leikkiä. Keskimmäinen on touhukkain ja mielikuvitusrikkain. Hänelle riittäisi kynät ja paperi koko päiväksi. Esikoinen on tylsistynyt koululainen, jonka kaverit ovat lomilla... Kuopus on niin pieni, että tarvii äitiä koooookooo ajan... Riippuu puntissa kiinni. Voi, kaipaan jo töihin!
Tuo taas vahvisti tätä miksi ei kannta tehdä lapselle sisaruksia vaan sen takia että lapsella olisi leikkiseuraa. Ei ne leikit aina mene yhteen, ja jos on monta lasta, se on aika rasittavaa, eikä enää ollenkaan kivaa. Yhden kanssa on kyllä oikeesti kivaa, kun voi keskittyä täysin tähän yhteen, ja tehdä kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missähän mää sanoin ettei elämä ole kun lapsien viihdytystä ja siivottomuutta?
Ittellä on vaan aika hyvä tasapaino tossa hommassa -PLUS OMAA AIKAA! :D
En sanonut etteikö äiti saisi olla omassa rauhassa juoruamassa, mutta se on se tapa joka ratkasee.. JOS lapset kiljuu vieressä eikä saa muuta kun huokastua niin jossain OMASSA TOIMINNASSA mättää.
Itse pystyn soittamaan rauhassa vaikka talossa on 2 alle 4- vuotiasta pentua.
Koskaan en pidä aikaani lapsien viihdyttämisenä. Se nyt on vaan faktaa että lapset tarttee tekemistä ja opettaan että ei tartte roikkua äitin lahkeessa.
Jos ei tee mitään niin ihan turhaan siinä itket ettei voi koska sulla on nytten paskat housuissa ja ihan itseaiheutetusti.
7
Kyllä just tollasia kun sinä pitäis kaikkien olla. Sulla on homma niin hyvin hanskassa, että sun lapsistas täytyy tulla lähes varajeesuksia, kun sä olet niin hyvä kasvattaja ja paras vanhempi maailmassa.
Pistä mies vahtimaan lapsia ja lähde tuulettumaan - vaikka käymään kaupassa, lenkillä, kahvilla tai mitä tahansa...