Miks mies lähtee aina mun kiukutteluun mukaan?

Lopeta tyhjästä kiukuttelu tai jos et pysty niin hae apua itelles

"Vituttaa, ei johdu sinusta, mutta saisinko hetken olla itsekseni. Kerron sitten myöhemmin, kun olen rauhoittunut" <- tää toimii paremmin kuin se, että tullaan kotiin naama happamana, ei sanota mitään ja oletetaan, että toinen lukee sun ajatuksia.

Jos aikuinen nainen "kiukuttelee", niin onhan se aika kipeää. Vai oletko 12-vuotias?

N37

Minulla oli joskus naisystävä, joka kiukutteli. En lähtenyt siihen mukaan. Useimmiten vain korkkasin kaljan ja jatkoin telkkarin katselua. Sekös sitä pänni kahta kauheammin, kun olisi pitänyt maanitella kertomaan, mistä kenkä puristaa. 

Teet niin tai näin, niin aina menee pieleen, jos joku haluaa väkisin kiukutella.

Taas yksi naikkonen odottaa miehen olevan ajatustenlukija.

Jos vaikka keskustelisit sen miehesi kanssa? Kertoisit hänelle tuon saman, että sinulla on joskus tarve vain kiukutella kuin lapsi ja kaipaisit sitä, että mies on silloin aikuinen ja antaa sen valua vetenä hanhen selästä. Voitte vaikka sopia, että sitten kun miehesi kaipaa tilaisuutta kiukutella, niin sinä voit vuorostasi olla hänelle turvallinen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka keskustelisit sen miehesi kanssa? Kertoisit hänelle tuon saman, että sinulla on joskus tarve vain kiukutella kuin lapsi ja kaipaisit sitä, että mies on silloin aikuinen ja antaa sen valua vetenä hanhen selästä. Voitte vaikka sopia, että sitten kun miehesi kaipaa tilaisuutta kiukutella, niin sinä voit vuorostasi olla hänelle turvallinen aikuinen.

Eiköhän tuossa mies tee väärin teki sitten kumminpäin tahansa. Vaikka AP sanookin, että antaisi vain hänen kiukutella niin jossain vaiheessa se miehen "välinpitämättömyys" saa ne karvat myös pystyyn ja sitten kiukutellaan kun mies ei välitäkään, vaikka ei saanut välittää. 

Itse en jaksaisi enää sekuntiakaan yhtään kiukuttelijaa. Kasvakaa aikuisiksi ja käyttäytykää sen mukaan. Jos ei kiinnosta/osaa/jaksa niin kannattaa jättää muut ihmiset rauhaan tai mennä toisen kiukuttelijan kanssa yhteen. Voitte sitten kiukutella keskenänne.

Nollatoleranssi kiukuttelulle kirjoitti:

Minulla oli joskus naisystävä, joka kiukutteli. En lähtenyt siihen mukaan. Useimmiten vain korkkasin kaljan ja jatkoin telkkarin katselua. Sekös sitä pänni kahta kauheammin, kun olisi pitänyt maanitella kertomaan, mistä kenkä puristaa. 

Teet niin tai näin, niin aina menee pieleen, jos joku haluaa väkisin kiukutella.

Sama. Nykyisin laitan kuulokkeet korville ja alan pelaamaan Pleikkaria tai katsomaan urheilua ihan rauhassa, jos vaimo alkaa tyhjästä kiukuttelemaan tai tulee naama norsunv*tulla töistä kotiin. Siinäpä kiukuttelee. Raja menee siinä jos alkaa tavaroita tms. lennellä niin sitten lentää myös muija ulos.

Eri osoitteeseen.

Kaikki vastaajat tuntuvat olevan itse yli-ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole huonolla tuulella?

Oikea tapa suhtautua huonotuuliseen on jättää hänet rauhaan, ainakin itse toivon vain sitä. En pura kiukkuani kehenkään, se menee pois ajan kanssa. Mutta jos tullaan naaman eteen aggressiivisesti tivaamaan että mikä nyt taas on, niin seuraa räjähdys.

Mun mies kanssa harrastaa tätä, ja uskon että hän tekee sen tahallaan saadakseen itse rähjätä. Vaimoa on sitten hyvä syyttää.

Sinun pitää ottaa itse vastuu tunteistasi. Moni toivoo, että parisuhteessa toinen olisi joku muuttumaton kallio, jota vasten itse saa turvallisesti kiukutella ilman että toinen muuttuisi siitä miksikään. Näin ei ole, tällainen toiminta on lasten etuoikeus. Aikuistuminen on sitä että pitää ymmärtää ja ottaa huomioon, että oma käytös vaikuttaa toisiin ja käyttäytyä sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat tuntuvat olevan itse yli-ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole huonolla tuulella?

Oikea tapa suhtautua huonotuuliseen on jättää hänet rauhaan, ainakin itse toivon vain sitä. En pura kiukkuani kehenkään, se menee pois ajan kanssa. Mutta jos tullaan naaman eteen aggressiivisesti tivaamaan että mikä nyt taas on, niin seuraa räjähdys.

Mun mies kanssa harrastaa tätä, ja uskon että hän tekee sen tahallaan saadakseen itse rähjätä. Vaimoa on sitten hyvä syyttää.

Olen minäkin huonolla tuulella, mutta minä kerron mistä kiikastaa niin se kiukku purkautuu sillä tavalla. Ja lyön vaikka pääni pantiksi, että odotat noita hetkiä, että pääset miehelle raivoamaan, kun olet kiukkua pitänyt sisällä tuolla tavalla ja sitten syytät häntä kun siihen tuli inttämään. Jos tilanne on aina sama niin siitä tilanteesta voi poistua muualle kiukusta kihisemään, vaikka kävelylle.

Hae apua.

Joo, annat miehesi arvailla, että mikäköhän sinua vaivaa. Etkä sano sitä siksi, että toinen ärsyyntyisi, sitten saisit sanoa: ei sun kanssa voi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat tuntuvat olevan itse yli-ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole huonolla tuulella?

Oikea tapa suhtautua huonotuuliseen on jättää hänet rauhaan, ainakin itse toivon vain sitä. En pura kiukkuani kehenkään, se menee pois ajan kanssa. Mutta jos tullaan naaman eteen aggressiivisesti tivaamaan että mikä nyt taas on, niin seuraa räjähdys.

Mun mies kanssa harrastaa tätä, ja uskon että hän tekee sen tahallaan saadakseen itse rähjätä. Vaimoa on sitten hyvä syyttää.

Aivan täyttä roskaa tämä vastaus. Oma ex-vaimo oli samanlainen (ja siksi se onkin ex-vaimo). Tuli kiukkuisena kotiin ja sanoi, että anna mun vain olla rauhassa. Kun jätin sen rauhaan niin alkoi kauhea provosointi ja syyllistäminen kuinka minua ei muka kiinnosta hänen tunteensa. Tottakai siinä tulee itsekkin huonolle tuulelle kun toinen käyttäytyy viddumaisesti. On jo henkisesti raskasta miettiä, että onkohan se taas huonolla päällä ja sitten pitäisi omassa kodissa kävellä kananmunankuorien päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat tuntuvat olevan itse yli-ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole huonolla tuulella?

Oikea tapa suhtautua huonotuuliseen on jättää hänet rauhaan, ainakin itse toivon vain sitä. En pura kiukkuani kehenkään, se menee pois ajan kanssa. Mutta jos tullaan naaman eteen aggressiivisesti tivaamaan että mikä nyt taas on, niin seuraa räjähdys.

Mun mies kanssa harrastaa tätä, ja uskon että hän tekee sen tahallaan saadakseen itse rähjätä. Vaimoa on sitten hyvä syyttää.

Jos tämä pääsee ongelmaksi asti niin se kiukuttelu ei ole joskus-tasoa vaan usein-tasoa. Jos on viikottain huonolla päällä ja purkaa sitä toiseen niin ihan normaalia "kiukutella" takaisin.

Kehitä itsellesi terveempiä tapoja tuulettaa sen sijaan että siirrät huonon olosi mieheesi tai muihin ympärillä olijoihin.

"haluan vain päästää vähän ilmaa pihalle" --> tee se vessassa jos toista häiritsee vapaa ympäriinsä piereskely.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää ottaa itspe vastuu tunteistasi. Moni toivoo, että parisuhteessa toinen olisi joku muuttumaton kallio, jota vasten itse saa turvallisesti kiukutella ilman että toinen muuttuisi siitä miksikään. Näin ei ole, tällainen toiminta on lasten etuoikeus. Aikuistuminen on sitä että pitää ymmärtää ja ottaa huomioon, että oma käytös vaikuttaa toisiin ja käyttäytyä sen mukaan.

Paitsi kaikki lapset ei ole etuoikeutettuja. Mun isä oli erittäin epävakaa eikä saanut mitään turvaa narsistipuolisoltaan. Minä sitten herkkänä lapsena jouduin kantamaan hänen negatiiviset tunnelmansa.

Oma elämä kynnysmattona on ollutkin sitten yhtä helvettiä.

Kunpa jokainen tietäisi omat rajansa.

Terveisiä suhteissa ollaan vahvoja ja heikkoja vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat tuntuvat olevan itse yli-ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole huonolla tuulella?

Oikea tapa suhtautua huonotuuliseen on jättää hänet rauhaan, ainakin itse toivon vain sitä. En pura kiukkuani kehenkään, se menee pois ajan kanssa. Mutta jos tullaan naaman eteen aggressiivisesti tivaamaan että mikä nyt taas on, niin seuraa räjähdys.

Mun mies kanssa harrastaa tätä, ja uskon että hän tekee sen tahallaan saadakseen itse rähjätä. Vaimoa on sitten hyvä syyttää.

Olen useinkin huonolla tuulella. Mutta se ei ole mun vaimoni vika, eikä hänen siitä pidä kärsiä tai ihmetellä että mistä kiikastaa. 

Oletko sä puhunut siipallesi koskaan silloin kun olet normaalilla tuulella, että kuinka sä toivot tässä tilanteessa toisen toimivan? 

 

Menee siis näin. 

hyvä päivä, pariskunnan keskustelu: 

A: "hei ihana, kyllä muakin joskus harmittaa. Se menee kyllä ohi aina, kun saa vähän puhaltaa. Ei se johdu susta tietenkään. Koitan opetella puhumaan kyl kanssa, tyhmää mököttää kertomatta syytä. 

B: "hei hyvä tietää, ni mä tiedän sit vaan olla niin kauan että sun vitutus menee ohi"

A: " joo ja mä sit sanon jotain. Ja sanon sit kans mikä oli"

paska päivä, pariskunnan keskustelu:

A: ei puhu mitään, näyttää ärsyyntyneeltä

B: on vaan ihan normaalisti

*puoli tuntia*

A: *selittää asian*

B: "ok, no ei kiva"

Tolleen jotenkin aikuiset toimii. Lapset vaan mököttää.