Laumahäätöjä, kolinapurkkeja, kuristuspantoja jne..?

Toivottavasti ei! Onneksi minun tuttavapiirissäni koirien omistajat ovat perehtyneet positiiviseen vahvistamiseen. En kestäisi katsella vierestä, jos koiraparka säikyteltäisiin henkihieveriin. Paiskoisin varmasti omistajaa niillä helvetin kolinapurkeilla.

ei todelakaan! nuo on suoraan sanottuna täyttä paskaa, jolla kukaan ei voi mitään! pahimassa tapauksessa tuollaisella saa itselleen koiran, jolla jossain kohtaa naksahtaa päässä ja pahasti! järki käteen siinä miten kouluttaa koiransa niin hyvä tulee. kaikkea ei kannata ees puoliks uskoa!

Noi on ihan oma jenginsä. 

Yleensä tyyppejä, jotka hankkivat ison, ns. "egokoiran" tai muuten tosi haastavan rodun ja kas kummaa - eivät sitten pärjääkään sen koiran kanssa ilman rähinää, pelottelua ja alistamista. 

Kannattaa jättää moiset ns. koulutusneuvot ihan omaan arvoonsa.

Ei ole onneksi kovin yleistä nykypäivänä. Sitä paitsi vastoin yleistä luuloa, niiden oikeasti "vaikeiden" koirien eli isojen, hyvin itsenäisten ja miellyttämishaluttomien, kanssa nuo keinot ei edes parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tarpeeksi kova tapaus kun sattuu eteen se ei kuin suutu ja tule aggressiivisemmaksi kovista otteista.

Itselläni oli aikoinaan sellainen koira ja jouduin kierteeseen jossa koira vastasi koveneviin otteisiini entistä pahemmalla, jopa pelottavalla käytöksellä, ja luulin jo että ei ole muuta keinoa kuin panna luonnevikainen mielipuolikoira kuoppaan. Tutustuin kuitenkin koirankasvattajaan joka koulutti naksutinkoulutuksella itsenäisiä koiriaan ja päätin vielä kokeilla kouluttamista hyvällä. Sehän alkoi sujua ja aggressiivisuus loppui vähitellen kun koiraa ei enää koko ajan stressattu rankaisuilla ja pakotteilla. Hyvä koira siitä tuli, vaikka luottamuksen palauttaminen minuun, jonka sen silmissä täytyi aluksi olla mielipuoli aggressiivinen hullu, kesti aikansa.

Tästä aiheestahan tuli Silminnäkijäkin (vai oliko joku muu ajankohtaisohjelma) ihan vast'ikään. Siis pehmeät menetelmät versus nämä Vilanderilaiset. Olen lukenut Vilanderin kirjan ja kyllä siinä joissain jutuissa järkeä oli, mutta en kyllä omaa koiraani noilla konsteilla kouluttaisi. Tuossa dokkarissakin mikä tuli oli selvästi havaittavissa melkoinen "mutuilu" tuon Kitiskan (joka edusti tätä Vilanderilaisuutta) touhuissa. Koirat olivat tosi pelokkaan ja stressaavan oloisia lopussa. Surkeata katsottavaa. Kyllä mä uskon että koiran luottamus saavutetaan muilla konsteilla kuin heittelemällä sitä jollain tölkkejä täynnä olevilla muovikasseilla...