Erotako vai eikö..

Tuntuu, että olen tunteineni niin lukossa että en ehkä osaa pukea tätä kaikkea sanoiksi. Pakko kuitenkin yrittää ja avata näitä patoja kirjoittamalla edes jonnekin vaikka kukaan ei mitään vastaisikaan, en vain voi puhua tästä kenellekään kasvotusten..

Eli ollaan miehen kanssa oltu yhdessä pian 4v. Minulla on yksi kouluikäinen lapsi, mieheni on lapseton ja yhteisiä lapsia ei meillä ole eikä luultavammin tulekaan. Nämä ongelmat (?) meillä alkoivat noin vuosi sitten pikkuhiljaa.

Ongelma on se, ettei mieheni enää halua seksiä. Ei seksiä, ei hellyyttä, ei mitään muutakaan kanssakäymistä kanssani. Ei keskustelua, ei kahdenkeskistä ajanviettoa. Häntä kiinnostaa nykyään lähinnä netissä oleskelu, oma erittäin aikaavievä harrastuksensa joka tähän koneellaistumiseen olennaisesti liittyy ja telkkarin tuijottaminen. Juhannuskin oltiin kahdestaan kotosalla, mihinkään ei häntä kuitenkaan huvittanut lähteä (emme käytä kumpikaan alkoholia joten tällaista en ehdottanutkaan mutta olisi ollut mukavaa käydä katsomassa esim. kokkoa, käydä ajelulla tai vastaavaa, mitä olemme aiemminkin kahdestaan touhuilleet) ja aina kun olemme kahdestaan niin istumme kotona. Jos itse lähden käymään kaverin kanssa kahvilla tai muualla ilman miestä (ei itse halua lähteä mukaan vaikka pyydänkin) niin takaisintullessani kotona istuu mököttävä mies. 

Seksin puute on minulle todella iso asia. Tuntuu, että nykyään en kehtaa enää edes pyytää miestä viereeni tms koska minua jotenkin nolottaa haluta seksiä, tunnen itseni todella likaiseksi ja jotenkin pervoksi koska satun sitä haluamaan ja minulla on himoja.. Olenkin siis lopettanut nyt useiden kuukausien jälkeen nämä hienovaraisimmatkin vihjailuni kokonaan huomattuani etteivät ne tuota tulosta. Korkeintaan saavat mieheni kammoamaan minua entistä enemmän.

Tuntuu että elämäni valuu hukkaan. Tykkään pukeutua naisellisesti, olla seksikäs, haluan himoita ja rakastaa ja haluan että minuakin himoittaisiin - mutta ei. Olen mielestäni ihan mukiinmenevän näköinen, ok kroppainen ja iloinen nuori nainen. Tai ainakin olin.. Enää minua ei kiinnosta tehdä yhtään mitään, tuntuu että elämäni on täysin sisällötöntä. Lapsen kanssa toki käydään kahdestaan mummolavierailuilla, kavereilla kylässä ym mutta aina vaan kotona istuva hapannaama-ukko vie minulta viimeisetkin elämänilot..

Miksi en kelpaa enää miehelle? En ole mielestäni muuttunut miksikään, yritän olla sama iloinen itseni kuin ennenkin, en mäkätä (eikä kyllä siihen ole tarvetta koska kuitenkin mies tekee kotitöitä, maksaa puolet laskuista jne niinkuin kuuluukin parisuhteessa) ja muistan kehua häntä päivittäin, onhan hän mielestäni komea ja kiltti mies jonka hänelle aina kerronkin. Saamatta kuitenkaan vastakaikua. Miksi hän pitää minua itsestäänselvyytenä?? Olen yrittänyt kertoa miehelleni tunteistani, siitä että tunnen olevani hänelle arvoton, ja hän olettaa minun pysyvän aina täällä kotona vaikka minkäänlaista yhteyttä meidän välillä ei enää ole. 

Ja silti rakastan, rakastan niin kipeästi.....! Tuntuu että ero on ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa.. Kun en yrityksistä huolimatta saa keskusteluyhteyttämme auki, miestä ei kiinnosta minun arvottomuudentunteeni, pariterapiaakin olen ehdottanut mutta sinne kuulemma viimeisenä lähtee.. Olen niin epätoivoinen.. Olen kysynyt haluaako hän erota, mutta kuulemma hänen elämänsä olisi loppu jos jättäisin hänet.

En tiedä mitä teen.