Mies, jota tapailen, kertoi yllättäen, ettei pääse yli nuoruuden rakkaudestaan
Haluaa silti seurustella kanssani. Olemme tapailleet vuoden. Mitä ihmettä tämä nyt on? En oikein osannut odottaa tällaista tunnustusta. Onkohan minun enää mitään järkeä tapailla tätä miestä?
Kommentit (16)
Hän on vain rakastunut haavekuvaan tästä nuoruuden rakkaastaan. Sitä ei enää ole. Se on täysin hänen oman mielensä tuotos. Näin käy monesti ihmissuhteille kun tulee vuosien ero eikä ole ihmisen kanssa tekemisissä tai tämän elämässä aktiivisesti. Rakennamme päässämme haavekuvan kullatuista muistoista ilman todellisuuspohjaa. Emme muista ikäviä asioita, emmekä hankaluuksia tai romantisoimme nekin. Kun hän tapaisi tämän ihmisen, taika haihtuisi. Hänen rakkaansa katoaisi. Sinä taas olet ihan oikeasti olemassa. Joten tuskin kannatttaa olla huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän on vain rakastunut haavekuvaan tästä nuoruuden rakkaastaan. Sitä ei enää ole. Se on täysin hänen oman mielensä tuotos. Näin käy monesti ihmissuhteille kun tulee vuosien ero eikä ole ihmisen kanssa tekemisissä tai tämän elämässä aktiivisesti. Rakennamme päässämme haavekuvan kullatuista muistoista ilman todellisuuspohjaa. Emme muista ikäviä asioita, emmekä hankaluuksia tai romantisoimme nekin. Kun hän tapaisi tämän ihmisen, taika haihtuisi. Hänen rakkaansa katoaisi. Sinä taas olet ihan oikeasti olemassa. Joten tuskin kannatttaa olla huolissaan.
Minä taas sanoisin, että nimenomaan kannattaa olla huolissaan, koska haavekuvaa vastaan on aika mahdotonta voittaa. Varmasti on niin kuin sanoit, että jos mies tapaisi ex-rakkaansa taika katoaisi. Mutta mitä jos hän ei ikinä tapaa häntä? Jatkaako hän kenties vuosikausia haikailua toisen naisen perään, samalla kun AP kärsivällisenä uskoo ja toivoo seuraen tilannetta vierestä?
Se olis kyllä adjöö! Jos haluaa elää menneisyydessä ja haaveissa.
Se haluaa vaan päästä susta eroon, muttei viitsi sanoa että syy on sinussa.
Mun exä, ei päässyt yli ensi-IHASTUKSESTAAN, siis eivät olleet ikinä yhdessä ja hän oli joskus yrittänyt likkaa mut ei se likka halunnut exääni.
Se likka lupas kuulua kaveripoppooseen mutta ei mitään muuta.
Exällä meni pari suhdetta nuri koska "ihastui taas siihen ihastukseen"
Meidän suhde kaatui siihen että hän yritti kontrolloida minua niin paljon.
En minäkään ole päässyt yli naispuolisesta elämäni rakkaudesta. Enkä koskaan pääsekään todennäköisesti. Silti haluaisin parisuhteen miehen kanssa ja haluaisin saada olla avoin niistä tunteista, joita koen sitä rakastamaani naista kohtaan. Se rakkaus sitä naista kohtaan tulee olemaan ikuisesti paranematon haava minussa.
T. Bi-nainen
Juokse, ap! Et koskaan tule riittämään miehelle, sillä hän tulee aina vertaamaan sinua tuohon ihastukseensa. Lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on vain rakastunut haavekuvaan tästä nuoruuden rakkaastaan. Sitä ei enää ole. Se on täysin hänen oman mielensä tuotos. Näin käy monesti ihmissuhteille kun tulee vuosien ero eikä ole ihmisen kanssa tekemisissä tai tämän elämässä aktiivisesti. Rakennamme päässämme haavekuvan kullatuista muistoista ilman todellisuuspohjaa. Emme muista ikäviä asioita, emmekä hankaluuksia tai romantisoimme nekin. Kun hän tapaisi tämän ihmisen, taika haihtuisi. Hänen rakkaansa katoaisi. Sinä taas olet ihan oikeasti olemassa. Joten tuskin kannatttaa olla huolissaan.
Minä taas sanoisin, että nimenomaan kannattaa olla huolissaan, koska haavekuvaa vastaan on aika mahdotonta voittaa. Varmasti on niin kuin sanoit, että jos mies tapaisi ex-rakkaansa taika katoaisi. Mutta mitä jos hän ei ikinä tapaa häntä? Jatkaako hän kenties vuosikausia haikailua toisen naisen perään, samalla kun AP kärsivällisenä uskoo ja toivoo seuraen tilannetta vierestä?
Itse seurasin. Silloinen mieheni tapasi tämän naisen sattumalta ( kaiketi sattumalta, tuskin minulle totuutta kerrottiin) mitä suuresti rakasti. Käsittääkseni oli järkytys, mutta kaipuu loppui siihen. Ei ikinä enää sen jälkeen itkenyt tämän perään. Ei puhunut, ei mitään. Ehkä kohtalo järjestää ap:nkin asiat.
Täydellisimmät mielikuvat meille jääkin juuri teinivuosien rakkauksista, sekä niistä ihastuksista joiden kanssa suhde päättyi ennenkuin alkoikaan, joko yksipuolisiin tunteisiin tai muuten vain säädön lopahtamiseen. Tämä johtuu siitä, että näiden kumppaneiden kanssa ei koskaan päästy etenemään vaaleanpunaisesta huumasta tavalliseen makaronilaatikkoarkeen, eikä saavutettu pistettä jossa on todella tuntee toisen ihmisen kaikkine vikoineen. Näistä ihmisistä jää siis ikuisiksi ajoiksi mieleen se ruusuinen haavekuva, joka itsellä oli hänestä ja parisuhteesta joka olisi voinut olla - ei realistinen hyviä ja huonoja puolia sisältävä kokonaisuus.
Tämä on vain luonnollista, mutta sitä en ymmärrä miten aikuinen (oletan) mies ei tiedosta tätä asiaa ja ymmärrä loogisella tasolla ettei hänen haikailemansa nuoruudenrakkaus ole oikea ihminen, vaan hänen värittynyt haavekuvansa. Joskus on toki kutkuttavaa ja mukavaa muistella menneitä rakkauksia joista jäi niin täydelliset mielikuvat, mutta ei niihin projektioihin voi jäädä roikkumaan. Vielä enemmän ihmettelen tämän haikailun kertomista nykyiselle kumppanille.
Tiedät varmasti itse parhaiten millaisella pohjalla suhteenne muuten on, mutta minusta tämä on melkoinen punainen vaate sen suhteen, ettei mies ole valmis kypsään parisuhteeseen. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa kumppanillani oli tietty ihannenainen, joka en itse ollut. Kokemus siitä, että on omalle kumppanilleen se toisiksi paras loukkasi niin syvästi, ja teki pitkäksi aikaa hallaa silloiselle haperolle itsetunnolleni. Toivon vain, että olisin tiennyt jo silloin oman arvoni ja lähtenyt aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Täydellisimmät mielikuvat meille jääkin juuri teinivuosien rakkauksista, sekä niistä ihastuksista joiden kanssa suhde päättyi ennenkuin alkoikaan, joko yksipuolisiin tunteisiin tai muuten vain säädön lopahtamiseen. Tämä johtuu siitä, että näiden kumppaneiden kanssa ei koskaan päästy etenemään vaaleanpunaisesta huumasta tavalliseen makaronilaatikkoarkeen, eikä saavutettu pistettä jossa on todella tuntee toisen ihmisen kaikkine vikoineen. Näistä ihmisistä jää siis ikuisiksi ajoiksi mieleen se ruusuinen haavekuva, joka itsellä oli hänestä ja parisuhteesta joka olisi voinut olla - ei realistinen hyviä ja huonoja puolia sisältävä kokonaisuus.
Tämä on vain luonnollista, mutta sitä en ymmärrä miten aikuinen (oletan) mies ei tiedosta tätä asiaa ja ymmärrä loogisella tasolla ettei hänen haikailemansa nuoruudenrakkaus ole oikea ihminen, vaan hänen värittynyt haavekuvansa. Joskus on toki kutkuttavaa ja mukavaa muistella menneitä rakkauksia joista jäi niin täydelliset mielikuvat, mutta ei niihin projektioihin voi jäädä roikkumaan. Vielä enemmän ihmettelen tämän haikailun kertomista nykyiselle kumppanille.
Tiedät varmasti itse parhaiten millaisella pohjalla suhteenne muuten on, mutta minusta tämä on melkoinen punainen vaate sen suhteen, ettei mies ole valmis kypsään parisuhteeseen. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa kumppanillani oli tietty ihannenainen, joka en itse ollut. Kokemus siitä, että on omalle kumppanilleen se toisiksi paras loukkasi niin syvästi, ja teki pitkäksi aikaa hallaa silloiselle haperolle itsetunnolleni. Toivon vain, että olisin tiennyt jo silloin oman arvoni ja lähtenyt aiemmin.
Miehet nyt tunnetusti ei jää pohtimaan mikä on mitäkin ja onko joku jotain. Pitävät totuuksina kulloisia ajatuksiaan. Aikaperspektiivi on näillä vuorokausi. Eivät osaa nähdä aikaa etenevänä ja ymmärrä miten elämänkokemukset muovaa ihmistä jopa ajan kanssa täysin eri ihmiseksi.
Suosittelen eroa. Voit sanoa, että palataan asiaan kun olet selvittänyt itsellesi tuon jutun, mutta minä en jää tähän odottelemaan kakkosvaihtoehtona. Sinä olet ansainnut parempaa kuin tuollaista rokottamista. Tosin eihän se mies voi tunteilleen mitään. Sellaisiakin miehiä on, jotka eivät jää tuollaisiin kiinni. Ei kannata jäädä piinattavaksi tuohon.
Paljonko miehellä on ikää? On vähän eri haikailla alle kolmekymppisenä kuin vielä viisikymppisenä. Jos on jo "kypsässä iässä" niin sitten ainakin kannattaa unohtaa koko tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Juokse, ap! Et koskaan tule riittämään miehelle, sillä hän tulee aina vertaamaan sinua tuohon ihastukseensa. Lähde.
En jaksaisi seurustella ihmisen kanssa, joka kaipailee entisiä ihastuksiaan, kuviteltuja tai todellisia. Ihan itsensä alentamista. Haikailkoon ihan vapaasti yksinään, minusta suhteessa täytyy olla kyky keskittyä siihen läsnäolevaan ja hyväksyä hänet riittäväksi. Arvostaa sitä nykyistä hyvää. Ihan perseestä kaikki muistelu ja ääneen vertailu, antaisin kenkää välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellisimmät mielikuvat meille jääkin juuri teinivuosien rakkauksista, sekä niistä ihastuksista joiden kanssa suhde päättyi ennenkuin alkoikaan, joko yksipuolisiin tunteisiin tai muuten vain säädön lopahtamiseen. Tämä johtuu siitä, että näiden kumppaneiden kanssa ei koskaan päästy etenemään vaaleanpunaisesta huumasta tavalliseen makaronilaatikkoarkeen, eikä saavutettu pistettä jossa on todella tuntee toisen ihmisen kaikkine vikoineen. Näistä ihmisistä jää siis ikuisiksi ajoiksi mieleen se ruusuinen haavekuva, joka itsellä oli hänestä ja parisuhteesta joka olisi voinut olla - ei realistinen hyviä ja huonoja puolia sisältävä kokonaisuus.
Tämä on vain luonnollista, mutta sitä en ymmärrä miten aikuinen (oletan) mies ei tiedosta tätä asiaa ja ymmärrä loogisella tasolla ettei hänen haikailemansa nuoruudenrakkaus ole oikea ihminen, vaan hänen värittynyt haavekuvansa. Joskus on toki kutkuttavaa ja mukavaa muistella menneitä rakkauksia joista jäi niin täydelliset mielikuvat, mutta ei niihin projektioihin voi jäädä roikkumaan. Vielä enemmän ihmettelen tämän haikailun kertomista nykyiselle kumppanille.
Tiedät varmasti itse parhaiten millaisella pohjalla suhteenne muuten on, mutta minusta tämä on melkoinen punainen vaate sen suhteen, ettei mies ole valmis kypsään parisuhteeseen. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa kumppanillani oli tietty ihannenainen, joka en itse ollut. Kokemus siitä, että on omalle kumppanilleen se toisiksi paras loukkasi niin syvästi, ja teki pitkäksi aikaa hallaa silloiselle haperolle itsetunnolleni. Toivon vain, että olisin tiennyt jo silloin oman arvoni ja lähtenyt aiemmin.
Miehet nyt tunnetusti ei jää pohtimaan mikä on mitäkin ja onko joku jotain. Pitävät totuuksina kulloisia ajatuksiaan. Aikaperspektiivi on näillä vuorokausi. Eivät osaa nähdä aikaa etenevänä ja ymmärrä miten elämänkokemukset muovaa ihmistä jopa ajan kanssa täysin eri ihmiseksi.
Tuohan riippuu täysin miehestä. Näitä muistelijoita on siinä missä naisissakin. Siis että suhdetta ei surra pois vaan siihen takerrutaan mielikuvissa. Julmaa nykyistä kohtaan. Aikuinen ihminen elää tätä hetkeä ja pystyy omistautumaan yhdelle ihmiselle. Voi se vaatia pitkän surun mutta sittenpä olet vapaa uuteen.
Pidän tämmöistä tyyppiä vähän pakkomielteisenä. Itselläkin jää usein ihastuminen "päälle" mutta nyt kun olen päässyt elämässä yhdestä ahdistavasta elämänvaiheesta eteenpäin, nämä "ihastumispakkomielteet" on paljon lyhytaikaisempia. Luojan kiitos! Eli voi liittyä siihen että hän tuntee olevansa jumissa jotenkin henkisesti. Itse en olisi voinut lopulta kuvitella tuossa elämänvaiheessa seurustelevani ja ne yritelmät silloin kaatuivatkin nopeasti, ennen kuin ehtivät alkaa. Nyt tosin kun olen päässyt eteenpäin elämässä, ahdistaa ajatus mistään seurustelemisesta jotenkin enemmän, haluan vapautta tehdä ja mennä!
Oletko nähnyt kuvia nuoruuden rakastetusta? Muistuttatko häntä fyysisesti?