Lue keskustelun säännöt.
yksin yöllä pelko...
22.06.2013 |
Yksin talossa ja pelottaa... tiedän että lapsellista mutten voi mitään..
Olen aina pelännyt yöllä yksin, en tiedä aina tarkkaan mitä. Nyt pelkään jotain epäluonnollista enemmän.. vaikea selittää. Mutta joka tapauksessa olen aivan jännittynyt ja pelkään että jotain kauheaa sattuu, koitan kuunnella ihan hiljaa kuuluuko mitään.
Onko muita yhtä hölmöjä kuin minä.
Onko muita yhtä hölmöjä kuin minä. Jännitän niin että käsien lihaksiin sattuu kun kirjoitan, mutta täytyy saada muuta ahateltavaa
Kommentit (26)
Minä myös. Pelkään vaikka avokki nukkuu vieressä... ja lapsi omassa huoneessaan.
Asutaan 2-kerrostalossa, joten yritän ääniä järkeillä että yläkerrassa joku vaan jotain tekee mistä kuuluu ääniä... Kerran kun yksin katselin leffaa olohuoneessa, alko kuulumaan sängyn natinaa (ei mitään seksiääniä, vaan kuin joku pyöriskelisi sängyssä.) Meidän makkarin ovi oli kiinni, (oli siis täysin samanlaista natinaa ku meidän sängystä lähtee),en uskaltanu avata ovea. :D Vakuutin itselleni että yläkerrasta se tulee, mutta haaarvinaisen selvästi kuuluu. Ei muuten oo kuulunut enää toista kertaa hmm...
Jääkaapin ja parvekkeen oven naksuttelut öisin on jo tuttua..
Näihin pelkoihin ei kyllä auta yhtään ku selällään nukkuessa hyvin usein saan unihalvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 , saman huomannut, myöhään pelottaa enemmän, ja silloin kun herään yöllä.
19, itsekkin kerrostalossa asun, lapsuuden koti oli omakotitalo ja se oli pelottava, en yöllä uskaltanut mennä toiseen päähän taloa ollenkaan, jos oli jano join vessasta en keittiöstä vettä... kun asuin pienessä yksiössä en juuri pelännyt kun oli tasa yksi vaate kaappi, eteisen kaappi, vessa ja sängyn alta tarkistus ja näin ettei ketään ole, nyt kun on isompi asunto, eri huoneita ei auta vaikka joka paikan kävisi läpi,
Mikä on unihalvaus? Olenkohan minäkin joskus saanut, herätessä jää jumiin tuntuu ettei saa silmiä auki ja eikä liikuttua, on aivan jäykkänä, ei pysty sanomaan mitään jne. Ja menee nopeaa ohi kun vain herää.. on kyllä aikaa mutta pari kertaa muistan tälläistä..
Minulla on ollut melko kurja lapsuus. Lasinen ja väkivaltainen. Kun puhuin terapeutilleni siitä joskus niin hän ihmetteli miten meidän sisarusporukasta vaan yksi neljästä alkoholisoitui pysyvästi ja tippui elämänraitilta.
Minusta pitäisi muistella omaa elämää, vaikka kaikki väkivalta ei osu itselle, niin itse sitä todistaa. Sitä yöaikaa saattaa erityisesti pelätä. Ja onhan siinä tietynlainen vaara että voisi myös itse jäädä uhrin osaan.
Itsekin olen pelännyt, kauhuelokuvia katsonut jo pienestä ja siitä se idea lähtee. Mutta faktaa on että talot narisee: puu kuivuu ja puu kitisee. Mutta ihan aitoon narahdukseen tarvitaan silti joku fyysinen olento: paino. Eli narinat on normaaleja. Kolmas narina- muodot on kuuloa. Eli ihan sama että joskus kun haistat jotain tuttua vaikkapa hattara tai mummon käyttämä hajuvesi niin sen haistaminen tuo muistoja.
Kuulon kanssa sama. Ja sitten voi käyttää omia pelkotilojaan (tai vanhaa mielikuvaa miten lattialauta narahtaa) eikä sitä oikeasti ole tullut.
Itse kuulen etiäisiä, eli vaikkapa puhelin soi -varsinkin jos odotan jotain soittoa. ;)
Kun tulee yö ja sinua pelottaa se niin saatat jo valmiiksi olla varpaisillaan että jotain kuuluu/näkyy. Eli minusta pelossasi on jotain itsetehtyälisääkin kun "aina yksin yöllä kotona pelottaa".
Minusta tärkeintä olisi miettiä MIKSI pelottaa? On pelännyt aidosti yöllä jotain VAI olisitko voinut jäädä lapsena liian aikaisin yksin kotiin? Sinulle ei hommattu hoitajaa. olit ehkä kuitenkin "isotyttö" mutta olit nähnyt salaa kauhuleffoja ja pelkäsit, etkä voinut niistä taas puhua tai olisit jäänyt kiinni.
Minusta sun kannattaa lähestyä pelkoa. Ihan reippaasti toteat itsellesi: tuli aamu, mitään ei tapahtunut! Kaikki on hyvin. Jos olisin käynyt kylvyssä, nauttinut leivoksen, lukenut lempikirjaani niin olisin nyt vähän levänneempi. Nyt sinulla on lisäksi väsynyt olo puolen yön pelkäämisen lisänä!! Se negatiivisuus vaan lisää kurjaa tunnettasi siitä ettet todellakaan tahdo olla yksin kotona. Eli jatkossa: käy sen pedon kimppuun, se ei ole siellä; korkeintaan murisee kaapissa kun sä nautit kylvystä ja itsestäsi! Käännä sille selkäsi, se ei käy kimppuun.
Varaa näitä yksinäisiä yötä varten jotain ihanaa sinulle. Älä pelkää! Ja jos sinulla on aikaa niin tutustu lapsuuteen ja nuoruuteen. Mieti oliko siellä mitä tahansa pelottavaa, se voi olla joku pienikin asia joka vaivasi. Tiedän yhden lapsen joka ei tahtonut mennä nukkumaan koska näki painajaista, häntä lohdutettiin mutta miten käy jos lapsi ei pääse vaikkapa syliin? Mieti kaikenlaisia mikä sinusta oli kurjaa ja voisiko se olla syy kurjuuteen? Omaan pelkoon vaikutti paljon se että kun olin 10-12- vuotias niin äitini jätti minut joskus yksin ja lähti baariin.
Vanhempiemme erokin oli tosiaan riitaisa ja lasinen. Silloin oli taas känniriitoja yöllä.
Minusta kannattaa ehdottomasti pohtia pelon syitä, ei vaan jankuttaa "mörköjä ei ole, mörköjä ei ole". Olen päässyt pelostani ja nautin yksin olosta. Teen ihania asioita ja vaan pohdin elämää. Älä jumiudu pelkoon vaan tutustu siihen.
Monta kertaa olet jo pelännyt: eikä koskaan ole mitään tapahtunut!
16, onko sinulla mitään mikä aloittaa pelon, esim, ääni ?
Ja vaivaako pelot sinua silloin kun et pelkää. Nyt aamulla koko pelko tuntuu vähäiseltä asialta, eikä vaivaa ollenkaan ennen kuin taas alkaa pelottaa. Pohdin tässä että olen tainnut nuorena katsoa liian pelottavia elokuvia, minulla oli kaverin jonka kanssa katsoimme paljon k18 leffoja vaikka oltiin 12-15 ikäisinä. Silloin pelkäsin samanlaisia asioita kuin sinä, olen tainnut vain siirtää pelon zombeista kummituksista ym. murhaajiin, koska järki sanoo ettei yliluonnollista ole.
Nyt en enään katso mitään vähääkään pelottavia ohjelmia... olen liian herkkä kauhu leffoille.