"Juhannuksen viettoa" anoppilassa

Keskellä peltoja asuminen viittaa ilmeisesti maalla asumiseen. Maalaiset ovat tottuneet heräämään aikaisin aamulla ja menemään nukkumaan aikaisin illalla. Karjataloudessa lehmät on lypsettävä ja ruokittava aamuin illoin, olkoon juhannus tai joulu.

En muuta syytä keksi. 

Omasta lapsuudestani muistan, ettei viinan juominen ollut erityisemmin hyväksytty harrastus edes juhannuksena, ei varsinkaan naisten keskuudessa. Näin siis maalla. 

Sinä puolestasi olet tottunut kaupunkilaiseen mökkeilijän juhannukseen, jossa ei ole huolta huomisesta. Juhannus on mökkeilijän unelmaviikonloppu. Saa juhlia ja nauttia elämästä täysin siemauksin. 

Ehkä sinä ja miehesi voisitte jonakin juhannuksena vuokrata mökin järven rannalta ja kutsua anoppi sinne kylään. Voisitte sitten juhlia juhannusta vuorostaan sinun tapojesi mukaan. Ehkä anoppikin voisi tykätä siitä. :)

No, jos tylsyys yllätti, ensi vuonna ei tarvitse enää mennä. Tämän jälkeen saat syyttää vain itseäsi.

Ei mullakaan juhannukseen ole ikinä kuulunut veden äärellä oleminen. Syynä juuri tuo kakkosen mainitsema, että täällä maalla navetalla käynti kuuluu sekä juhannusaattoiltaan että juhannuspäivän aamuun ja siitä edelleen.

Me vietettiin kyllä juhannusaattoa ihan kunnolla kokon äärellä. Meitä on tässä kylällä kolme perhettä, joilla on kaikilla karjat hoidettavana, joten me ollaan kaikki juhannuksena aina kotona. Pidetään yhteiskokkoa, joka luo juhlatunnelmaa. Makkaraa siinä paistettiin, jutusteltiin, ja miehet joi pari kaljaa, me naiset ei viitsitty. Aamulla on työt kuitenkin ja meilläkin lapset vielä aika pieniä, joten niistä pitää kyetä huolehtimaan.

Jos on tällä systeemillä ikänsä mennyt, niin ei siinä sen kummempia juhannusperinteitä pääse syntymään. Vaikka kyllähän meilläkin töistä huolimatta on perinteet, joita lapset odottavat. Juhannuksena juurikin tuo kokon polttaminen on lapsilla odotettu juttu. Jouluna taas on ne tyypilliset jouluperinteet. Maalla nämä perinteet vaan hoidellaan siinä töiden lomassa, joten mihinkään älyttömän pitkiin illan istumisiin ja saunomisiin ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Olkaa onnellisia kun teillä vielä on anoppi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 02:10"]

Ei mullakaan juhannukseen ole ikinä kuulunut veden äärellä oleminen. Syynä juuri tuo kakkosen mainitsema, että täällä maalla navetalla käynti kuuluu sekä juhannusaattoiltaan että juhannuspäivän aamuun ja siitä edelleen.

Me vietettiin kyllä juhannusaattoa ihan kunnolla kokon äärellä. Meitä on tässä kylällä kolme perhettä, joilla on kaikilla karjat hoidettavana, joten me ollaan kaikki juhannuksena aina kotona. Pidetään yhteiskokkoa, joka luo juhlatunnelmaa. Makkaraa siinä paistettiin, jutusteltiin, ja miehet joi pari kaljaa, me naiset ei viitsitty. Aamulla on työt kuitenkin ja meilläkin lapset vielä aika pieniä, joten niistä pitää kyetä huolehtimaan.

Jos on tällä systeemillä ikänsä mennyt, niin ei siinä sen kummempia juhannusperinteitä pääse syntymään. Vaikka kyllähän meilläkin töistä huolimatta on perinteet, joita lapset odottavat. Juhannuksena juurikin tuo kokon polttaminen on lapsilla odotettu juttu. Jouluna taas on ne tyypilliset jouluperinteet. Maalla nämä perinteet vaan hoidellaan siinä töiden lomassa, joten mihinkään älyttömän pitkiin illan istumisiin ja saunomisiin ei yksinkertaisesti ole aikaa.

[/quote]

Täällä ei siis ollut mitään kokkoa tai vastaavaa. Emme tehneet mitään tavallisesta ilalsta poikkeavaa. Täällä ei kuulu yhdessä olo edes nomaali-iltoihin, nukkumaan mennään normaalisti viikonloppuina klo 21 jälkeen. Ja anoppi asuu siis maalla ja täällä seudulla ei ole vesisitöjä.

t.ap

Voi helvetti millaisissa suhteissa ihmiset elävät :/ Elleivät edelliset kommentit olleet täyttä pajunköyttä!

Päivääkään en olisi suhteessa, jossa on kuvatun kaltaisia, tuskastuttavia sivujuonteita tapojen tai henkilöiden merkeissä. 

No nyt ap vaan hyväksyt että tämä juhannus oli tällainen ja ensi vuonna on sitten toiset meiningit. Meillä muuten yleensä on juhannuspäivän iltana ollut juhannusviikonlopun mukavimmat istujaiset, kun ei enää ole mitään suorituspaineita.

Kun olin lapsi, ei meillä ollut minkäänlaisia juhannuksenviettotapoja. Joskus harvoin oli joku kokko jossain, mitä käytiin katsomassa. Vasta opiskeluaikana alettiin viettää juhannuksia kavereiden kanssa mökeillä.

Toivon, että tästä ketjusta taas ei leimata kaikkia maalla asuvia ankeiksi junteiksi! On täällä meitä ihan tämän päivän tapojen tuntijoitakin. =)

Mitä junttia siinä on, jos tavat ovat erilaiset. Meillä kaupunkikodissa joulu oli porvarillista idylliä, mutta juhannusta vietettiin vain nostamalla lippu salkoon. Kalapöytä oli ja mansikoita syötiin, nukkumaan käytiin samaan aikaan kuin muutenkin.

En ole itsekään oppinut viettämään juhannusta. Selvää on, etten ole miestäni laahannut koskaan pitkästymään lapsuudenkotiini juhannuksena. Juhlimme kuten juhlapaikassa on tapana, jos ei ole mieluista, ei mennä sinne enää. Mitään juhannustraditioita ei ole. Esim. tänä vuonna olemme kotona emmekä edes syöneet niitä perunoita.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 01:33"]

Täällä juhannuksen viettoon kuuluu se, että illalla mieheni grillaa makkaraa ja ne sitten syödään iltapalaksi suut supussa ja mennään nukkumaan klo 22. Ei mitään yhdessä oloa, illan viettoa, pitkään valvomista jne. Anoppi asuu keskellä peltoa, eli lähimaillakaan ei ole edes järveä, että päsisi uimaan. Matkaa taitaa olla kymmeniä kilometrejä. Itse olen tottunut olenaan juhannuksen veden äärellä; saunotaan, uidaan, pelaillaan, syödään pitkään ja ahrtaasti, valvotaan pitkälle yöhön jne.

Poikkeaako juhannusken vietto eri alueilla näin plajon vai onko anopilla van poikkeavat tavat?  

[/quote]

Tuohan oli kuin mun lapsuudenkodin juhannuksenvietto, tosin meidän koti ei ollut maalla vaan kaupungin lähiössä oleva omakotitalo. Kokonkin näin ekaa kertaa vasta lähemmäs parikymppisenä.

Ap voi nyt tänään suunnata autonsa lähimmälle tanssilavalle juhannustansseihin. Ja kukaan ei varmaan kiellä keräilemästä tänään niittykukkia maljakkoon. Kyllä juhannustunnelmaa saa hakea muustakin kuin järviuimisesta ja ryyppäämisestä. Ja noistakin jälkimmäistä ap sai tehdä eilen rauhassa, kun anoppi oli mennyt aikaisin nukkumaan.

Minäkään en ole oppinut viettämään juhannusta eikä meilöä ole nytkään paikkaa, mihin mennä. Rivaritakapihalla grillaillaan ja tylsistytään. Kaikki on jossain, joten lapsella ei ole edes leikkikavereita. Olen viimeisilläniraskaana, joten mihinkään hornantuuteriin en edes halua lähteä ja yhteiskokot sytytettiin vasta klo 23 alueellamme, jolloin lapsi jo nukkuu. Fb:stä on katseltu muden maalaisidyllikuvia järvenselästä, kokoista ja yhdessäolosta. Tuntuu vähän pahalta. Lapsuudessani emme tehneet mitään tuollaista eikä minunkaan lapset näköjään. Tästä lähtien alan vuokrata mökkejä kesäisin useammin, haluan luoda jotain traditioita enkä vaan kököttää kotona. No, ainakaan meillä ei ryypätä, joten epämääräinen pelko ei väritä omien lasten muistoja, ehkä pelkkä tylsyys sitten vaan.

Siis onko olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa viettää juhannusta? Sellainen 60-luvun lopussa syntynyt kaupunkilaismökkiperinne, jossa raahataan kamala määrä ruokaa mökille, grillataan ja saunotaan ja otetaan olutta (ei humaltumistarkoituksessa!), leikitään ja käydään uimassa. Kai te nyt ymmärrätte, että tuollainen "perinne" on oikeastaan perua suomenruotsalaisilta virkamiesperheiltä, joissa kesäksi lähdettiin maalle ja oltiin vapaita työn ikeestä => syötiin, saunottiin ja leikittiin.

Mikään ei estä ap:ta ensi vuonna ehdottamasta, että haetaan ovenpieleen juhannuskoivut, koristellaan ainakin kuisti koivunoksilla, syödään päivällinen/iltapala grillin ääressä eli grillataan myös kasviksia ja syödään vaikka jälkiruoka jne. Anopille tuo on oikea juhannus, ei hän osaa lukea ap:n ajatuksia.

Siis onko olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa viettää juhannusta? Sellainen 60-luvun lopussa syntynyt kaupunkilaismökkiperinne, jossa raahataan kamala määrä ruokaa mökille, grillataan ja saunotaan ja otetaan olutta (ei humaltumistarkoituksessa!), leikitään ja käydään uimassa. Kai te nyt ymmärrätte, että tuollainen "perinne" on oikeastaan perua suomenruotsalaisilta virkamiesperheiltä, joissa kesäksi lähdettiin maalle ja oltiin vapaita työn ikeestä => syötiin, saunottiin ja leikittiin.

Mikään ei estä ap:ta ensi vuonna ehdottamasta, että haetaan ovenpieleen juhannuskoivut, koristellaan ainakin kuisti koivunoksilla, syödään päivällinen/iltapala grillin ääressä eli grillataan myös kasviksia ja syödään vaikka jälkiruoka jne. Anopille tuo on oikea juhannus, ei hän osaa lukea ap:n ajatuksia.

Anopilla on poikkeavat tavat viettää juhannusta tai siis hän ei vietä sitä käytännössä ollenkaan. Ei ole anopin vika, ettei miniä viihdy, jos miniä ei miehensä kanssa osaa järjestää ohjelmaa tai tekemistä. Ei kai anoppi mikään juhlajärjestäjä ole eikä voi tietää, miten toiset haluavat viettää juhannusta, erityisesti jos aikuiset ihmiset eivät osaa sanoa ääneen mitä haluavat.

Minä en ole tottunut tekemään juhannuksena mitään ihmeempää, koska meillä ei ollut ikinä mitään mökkiä minne mennä. Muistaakseni olimme aina kotona, käytiin ehkä läheisellä uimarannalla, syötiin jotain jne. Nyt aikuisenakaan en ole oikein osannut viettää juhannusta, tämäkin juhannus meni ihan kotona miehen ja vauvan kanssa. Tosin täälläpäin vallitseva tapa taitaa olla just mennä mökille, ryypätä jne. Teininä olin minäkin kavereiden kanssa jossain rannalla ryyppäämässä, ei sen kummempaa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

Siis onko olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa viettää juhannusta? Sellainen 60-luvun lopussa syntynyt kaupunkilaismökkiperinne, jossa raahataan kamala määrä ruokaa mökille, grillataan ja saunotaan ja otetaan olutta (ei humaltumistarkoituksessa!), leikitään ja käydään uimassa. Kai te nyt ymmärrätte, että tuollainen "perinne" on oikeastaan perua suomenruotsalaisilta virkamiesperheiltä, joissa kesäksi lähdettiin maalle ja oltiin vapaita työn ikeestä => syötiin, saunottiin ja leikittiin.

Mikään ei estä ap:ta ensi vuonna ehdottamasta, että haetaan ovenpieleen juhannuskoivut, koristellaan ainakin kuisti koivunoksilla, syödään päivällinen/iltapala grillin ääressä eli grillataan myös kasviksia ja syödään vaikka jälkiruoka jne. Anopille tuo on oikea juhannus, ei hän osaa lukea ap:n ajatuksia.

[/quote]

Sulla ei taida olla anoppia? Kuka uskaltaa ehdottaa anopille rutiinin muutoksia vieläpä tämän omassa kodissa. Muistan mummoni, joka kyllä teki selväksi, ettei miniällä ole sananvaltaa vaan tehdään kuin HÄN määrää.

Meillä kaupunkijuhannus kotona mutta kyllä sitä itse voi luoda vähän fiilistä jos vain haluaa.

Tavallinen sauna tuntui juhannussaunalta kun oli itsellä hyvä mieli, savusaunan tuoksuiset löylyt ja oikeat koivuvihdat.

Päivällä syötiin kesän ekat uudet potut, sillit, kalat, salaattia ja mansikoita.

Illalla grillattiin pihassa (pienkerrostalo) ja pelattiin korttia ja sulkkista ym.

Pientä extra tunnelmaa tuli kun laitoin nätin kaitaliinan pihapöydälle, keräsin luonnonkukkia maljakkoon, nurtsilla oli peitto ja tyynyt ja riippukeinukin löytyy...

Kiva oli vain olla yhdessä ja aurinkokin paistoi niin ei voi valittaa :)

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

Siis onko olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa viettää juhannusta? Sellainen 60-luvun lopussa syntynyt kaupunkilaismökkiperinne, jossa raahataan kamala määrä ruokaa mökille, grillataan ja saunotaan ja otetaan olutta (ei humaltumistarkoituksessa!), leikitään ja käydään uimassa. Kai te nyt ymmärrätte, että tuollainen "perinne" on oikeastaan perua suomenruotsalaisilta virkamiesperheiltä, joissa kesäksi lähdettiin maalle ja oltiin vapaita työn ikeestä => syötiin, saunottiin ja leikittiin.

Mikään ei estä ap:ta ensi vuonna ehdottamasta, että haetaan ovenpieleen juhannuskoivut, koristellaan ainakin kuisti koivunoksilla, syödään päivällinen/iltapala grillin ääressä eli grillataan myös kasviksia ja syödään vaikka jälkiruoka jne. Anopille tuo on oikea juhannus, ei hän osaa lukea ap:n ajatuksia.

[/quote]

Sulla ei taida olla anoppia? Kuka uskaltaa ehdottaa anopille rutiinin muutoksia vieläpä tämän omassa kodissa. Muistan mummoni, joka kyllä teki selväksi, ettei miniällä ole sananvaltaa vaan tehdään kuin HÄN määrää.

[/quote]

MInulla on anoppi ja olen sellainen itsekin. On aika turhauttavaa katsoa miniää, joka naama norsunvitulla osoittaa kaiki tavoin halveksivansa meidän juhannustamme, mutta ei edes kysyttäessä osaa sanoa, minkä haluaisi olevan toisin. Aika moni asia helpottuisi, jos miniät oppisivat puhumaan huokailun ja silmienpyörityksen sijaan.