"Juhannuksen viettoa" anoppilassa

Kyllä maallakin juhannusta juhlitaan. Itse vietin lapsuuteni maalla, olen maalaistalon tytär.

juhannuksen viettäminen alkoi jo päivällä. Isä haki metsästä nuoret koivut ovenpieleen ja me lapset kerättiin käpyjä grilliin. Äiti valmisteli ruokia ja herkkuja ja koristeli kotia. Samanlaisia tapoja oli kavereidenkin perheissä.

illalla sitten grillattiin,syötiin hyvin, kuunneltiin musiikkia. Juhannustansseissakin saatettiin vähän isompana päästä käymään. Muistan vieläkin kuinka jännää se oli kun sai valvoa niin pitkään kuin halusi.

sellaiset muistot minulla on 70-luvun maalaisjuhannuksesta.

Kai se anoppi itsekin voi mennä nukkumaan ja juttelusta varmasti vastaatte tekin... Minusta kannattaisi hieman koittaa itsekin vaikuttaa tunnelmaan ja valova jos huvittaa. Perheillä on tietysti erilaisia tapoja, mutta jos itse on seurassa mukana, niin kai sitä nyt hiukan voi itsekin yrittäâ tunnelmaa luoda, eikâ vaan odottaa, että toiset sen automaattisesti tekisivät. Ja jos tietää, ettei tunnelmaa pysty luomaan niissä olosuhteissa millâän, niin voihan sitä keksiâ tulevaisuudessa jotakin muuta tekemistä. Me ei esim koskaa mennä appivanhempien luo jouluksi, koska siellä ei kukaan tykkää viettää joulua. He tietävät, että meille se on tärkeää, joten me vietetäân omamme ja mennään käymään vasta pyhien jälkeen. Eipähän tule heillekäân paineita meistä, eikä meitä harmita, kun kaikki on niin arkista, ettei juhla erotu ollenkaan. Pahempi se minusta olisi jos kantaisin joulukoristeeni sinne ja täyttäisin keittiön jouluruoillani, mistä kumpikin toisi anopille hurjan stressin... Enhän minä voi toisia aikuisia omassa kodissaan pakottaa juhlimaan.

Muuten taas mökki ja sauna ja uiminen on tietysti ihania juttuja juhannuksena, mutta kyllähän sitä juhlatunnelmaa muutenkin saa aikaiseksi. Minulla on tapana kaikkien oikeiden, ja itse keksittyjenkin, ;) juhlien suhteen leipoa jotaki erityista, laittaa jotakin erityistä ruoaksi, ja sitten ollaan yhdessä, aina me jotakin kivaa on keksitty, vaikka ollaankin aina asuttu ulkomaillakin jopa, joten edes noita perinteisiä "tunnelmanluomisjuttuja" ei edes ole ikinä tarjolla. Lapsille tulee kuitenkin kivoja muistoja, kun keksitään miten päivästä tehdään erilainen ja jos samaa kaavaa noudattaa pari vuotta niin sittenhän se on jo vakkaritapa jota kaikki odottavat ja siitä sitten tulee lisätunnelmaa. Minusta ainoa tarpeellinen juttu on mielikuvitus, ettâ keksii miten tavallisesta päivästä saa erityisen. Ei se sen vakavampaa tarvitse olla juhannuksena tai muulloinkaan juhlapäivinä. Joistakin viesteistä tulee mieleen, että haetaanko tässä ehkä jotakin maagista tunnelmaa, mitä ei muutenkaan voi saavuttaa, ja siksi ei osata nauttia... 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

Siis onko olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa viettää juhannusta? Sellainen 60-luvun lopussa syntynyt kaupunkilaismökkiperinne, jossa raahataan kamala määrä ruokaa mökille, grillataan ja saunotaan ja otetaan olutta (ei humaltumistarkoituksessa!), leikitään ja käydään uimassa. Kai te nyt ymmärrätte, että tuollainen "perinne" on oikeastaan perua suomenruotsalaisilta virkamiesperheiltä, joissa kesäksi lähdettiin maalle ja oltiin vapaita työn ikeestä => syötiin, saunottiin ja leikittiin.

Mikään ei estä ap:ta ensi vuonna ehdottamasta, että haetaan ovenpieleen juhannuskoivut, koristellaan ainakin kuisti koivunoksilla, syödään päivällinen/iltapala grillin ääressä eli grillataan myös kasviksia ja syödään vaikka jälkiruoka jne. Anopille tuo on oikea juhannus, ei hän osaa lukea ap:n ajatuksia.

[/quote]

Sulla ei taida olla anoppia? Kuka uskaltaa ehdottaa anopille rutiinin muutoksia vieläpä tämän omassa kodissa. Muistan mummoni, joka kyllä teki selväksi, ettei miniällä ole sananvaltaa vaan tehdään kuin HÄN määrää.

[/quote]

MInulla on anoppi ja olen sellainen itsekin. On aika turhauttavaa katsoa miniää, joka naama norsunvitulla osoittaa kaiki tavoin halveksivansa meidän juhannustamme, mutta ei edes kysyttäessä osaa sanoa, minkä haluaisi olevan toisin. Aika moni asia helpottuisi, jos miniät oppisivat puhumaan huokailun ja silmienpyörityksen sijaan.

[/quote]

Ei se uskalla sanoa mitään, kun arvaa, ettet suostu muutoksiin kuitenkaan. Paras ratkuisu on se, että vietetään kukin juhlapäivät kotonamme, niin saamme juhlia tavallamme. Kyläillään sitten muulloin. Näin meillä on tehty sen jälkeen, kun anopin vaatimuksessa menimme jouluksi heille ja siitä joulusta tuli täysi katastrofi.