Taas surullinen viikonloppu liian monien lasten elämässä.

Itse muistan omista lapsuuden juhannuksista sen, että oli kokko ja sai valvoa myöhään. En tiedä ottivatko vanhemmat alkoholia, todennäköisesti ottivat, mutta ei se ole jäänyt mieleen. Kukaan ei ole koskaan örveltänyt kännissä minun lapsuudessani enkä örvellä minäkään, vaikka juonkin. Lapseni on tänä juhannuksena sukuloimassa, tuskin sielläkään örvelletään, tunnen nämä sukulaiset eivätkä he ole myöskään mitään örveltäjiä vaikka vähän ottavatkin.

Kyllä ne taitaa yleensä olla aikuisia noi Juhannuksen hukkuneet..

tänään kauppajonossa edessä oli äiti ja lapsi (n. 5 v) ja heillä oli ostoskärry täynnä siideriä + joitakin sipsejä, makkaroita yms. kassalla tämä äiti sanoi siiderien määräksi 42! ihan tajutonta! toivon todella että oli tarkoitettu isolle porukalle...

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 15:18"]

Ja maanantaina joku näiden palstamammojen lapsesta on hukkunut, kun on maltillisesti käytetty alkoholia ja ajateltu, että kyllä se lapsi pärjää rannassa tai joku muu katsoo.

Sitten todetaan, että eihän sitä mitään noille voi. Lapsethan riistäytyy kädestäkin laiturilla ja syöksyvät veteen hukkumaan, joten eipä noita kannata vahtia.

Ja syyllistää ei ketään saa.

[/quote]

Jos luet juttuja hukkuneista lapsista niin ei niissä ole ollut aikuiset päihtyneenä.

Yleensä hukkuminen tapahtuu niin että ASUTAAN sen joen/järven rannalla ja lapsi joko karkaa tai ehtii sinne veteen.

Ja ihan tietoisku: sinne päätyy kun katsot taivaalla kiljuvaa lintua; lapsi katoaa vierestäsi ja etsit juuri väärästä päästä pihaa.
Esimerkkinä otan vaikka eräänkin jossa äiti menetti ihan hetkeksi näköyhteyden pihassaan lapseen, hätääntyi ja joutui valitsemaan meneekö katsomaan vilkkaalta ajoradalta VAI ojalta. Meni kadulle ja siinä menetti muutaman kymmenen sekunttia, lapsi löytyi ojasta.

Mutta siinähän ihmiset syytätte. Tottakai veteen hukkuu, pieneenkin määrään jo tukehtuu. Mutta ymmärrän että on ihmisiä joita asia peloittaa, peloittaa se ettei voi olla aina estämässä onnettomuutta. Että onnettomuuteen joutunut joko hylkää/ei vahdi muuten/on kynenemätön/kännissä. Ja se pointti on että koittaa etsiä itselleen jotain lohtua ja turvaa: etten minä! Minulle ei koskaan voi käydä noin, olen vieressä ja hoidan.

Järkyttävää luettavaa.

Ps. muutenkin jos luetaan juhannuksen hukkuneista niin ne on aikuisia. Monesti jopa kuntoilijoita.

Se että juhannuksena tehdään hälyytys jonkun kotiin, ei tarkoita että 364 päivää vuodesta tilanne olisi jotenkin parempi.

Siinä onkin huikea ero, humallutaanko sivistyneesti vain hiukan, hyvässä seurassa jutustellen vai yksin jurottaen, murheita viinaan hukuttaen.