Lue keskustelun säännöt.
Kissasi kummalliset/ihanat/hauskat piirteet
Tarinoita kehiin kissasi piirteistä! Mikä ihmetyttää, naurattaa tai saa pudistelemaan päätä, kun katselet kissasi elämää? Mieleen on jäänyt joku ketju, jossa eräs kertoi kissansa rakastavan pullasuteja. Rakastan ihania kissakertomuksia, joten jaetaan näitä yhteiseksi iloksi.❤️
Erään kerran ihmettelin, kun keittiöstä kuului rapinaa. Menin katsomaan ja perheemme kissa oli kiivennyt pöydälle kahvikoneen viereen ja natusti tyytyväisenä bonsai-puusta lehtiä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että bonsai on nykyään lehdetön, kun eräs tihulainen on syönyt sitä salaa useamman kerran.😁
Ap
Kommentit (270)
Nyt valitettavasti edesmennyt äitini tyttö kissalla oli semmonen tapa kun teininä asuin vielä kotona, jos huoneeni ovi oli jäänyt auki ja kisu mennyt sisälle. Minulla oli hieno prinsessa sänky ja siinä verhot aseteltuna hienosti, kisu ilmeisesti oli aina vähän aikaa ensin roikkunut verhoissa ja sen jälkeen nukkui tyytyväisenä siellä sisällä verhon keskellä :D tästä löytyy onneksi yksi kuvakin muistona jonka otin joskus kun tulin koulusta kotiin. Poikakisu taas oli semmonen jos me perheenjäsenet tai vieraita istui sohvalla, tuli siihen viereen kerjää silityksiä ja sitten kaatua köllähti koko painolla siihen viereen tyytyväisenä :D mieheni muistaa kollissa myös sen kuinka hän aina miukui heti lisää silityksiä jos lopetti silittämisen. molemmat oli kyllä hellyydenkipeitä ja hyvin ruoasta pitäviä kisuja. Voi että tuli ikävä heitä. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö ruokansa vain jos näkee mun laittavan sen lautaselle.
Mikään kaupasta ostettu lelu ei kelpaa. Ainoat llut meillä ovat lankakerä, foliopallo, naru ja muut roskat.
Ei uskalla mennä ulos, mutta iltaisin pitää ovata joko terassin ovi tai etuovi, että kissa pääsee katselemaan ja haistelemaan ilmaa. Ihan kiva kesäisin, ei niin kiva talvisin.
Meillä se folio panee yökkäämään jo kun näkee sitä, lähtee heti pois.
Joskus kun lähietäisyydelle foliota joutuu, niin yökkäämään alkaa, mistähän tuo johtunee. Kyse on siitä alumiinifoliosta, ei siitä kelmusta.
Minunkaan kissa ei pidä foliosta, voisikohan johtua siitä jos hampaisiin koskee kun foliota pitää suussa/puree sitä 🤔
Mulla kolme kissaa. Nuorin kissoista tulee usein aamuisin herättämään tökkimällä pehmeästi tassullaan mun silmäluomia. Tökkii tassullaan myös kasvoja jos haluaa rapsutuksia :)
Yksi kissoista tykkää kauheasti noutamisesta. Mutta noutaa ainoastaan mun ponnareita. Jostain se aina onnistuu kaivamaan ponnarin ja tuo sen mulle maukuen vaativasti, ihan kuin komentaen että nyt ois taas noutoleikin aika.
Kissat on kyllä mahtavia eläimiä. Pidän toki kaikista eläimistä, mutta kyllä ne kissat on vaan kaikista lähimpänä sydäntä.
Meillä kollilla selvästi kevättä rinnassa, nuolee mirriä kaiket päivät. Mirrillä kevättä molemmissa rinnoissa.
Kissat eivät haise koskaan pahalle!
Omani tuoksuu ihanasti heinältä kun on ollut ulkona niityllä.
Täällä Sveitsissä kissat saavat liikkua vapaasti ulkona.
Kissani tuoksuu erikoisen hyvältä, kun se lepäilee parvekkella, omenapuu ruukussa johon on istutettu
marokkolaista minttua. Jos kissalla on hajua suusta, silloin sen hampaat täytyy puhdistuttaa. Se muutenkin
tulisi tehdä säännöllisesti. Kissat ovat ihania perheenjäseniä, jokainen oma, erilainen persoonansa.
Terveisin 30 vuotta kissoja omistava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 kissaa jotka ovat sisarukset. Ne ovat tyttö ja poika kissat jotka tekevät koko ajan pentuja keskenään vaikka niiden luovuttaja lupasi, että kissoilla eivät sisarukset lisäänny keskenään.
Hassu juttu tässä on se, että kun tyttökissa saa uudet pennut ja ne käydään heti tilaisuuden tullen heittämässä ulkoroskikseen ne pennut niin niin kissaemo etsii pentujaan selvästi ihmeissään, naukuu surkeasti ja vaikuttaa alakuloiselta. Pennut otetaan siltä pois siis heti kun se ensimmäisen kerran lähtee pois niiden luota esim. syömään. Emo yrittää olla vielä ovela ja synnyttää pennut johonkin piiloon, mutta koska se synnyttää täällä sisällä niin pennut eivät ole kertaakaan jääneet löytymättä ja vaikka emo tuntuu surevan pentujensa katoamista niin ei kestä kauaakaan kun se on taas kiimassa ja parittelee uroksen kanssa vaikka sen pitäisi jo tietää, että se menettää nekin pennut.
Huvittavaa on myös ajatella kuinka ne pennut kuolevat siellä roskiksessa olevassa muovipussissa.
Hyi helvetti miten sairas päästään pitää olla että keksii tommosta. Jos vihaat kissoja niin paljon on selvää ettei sulla niitä itselläsi ole, miksi sun pitää lukea täällä kissa ihmisten juttuja jotka ei selvästi ole sua varten ja tulla avautumaan kuinka surkeaa sinulla on itsesi kanssa. Lue jotain yhtä mielisairaita juttuja jotka sopii hyvin sun pääs kanssa.
Oot oksettava. Tän sä varmaan halusit kuulla.
Hurnu kirjoitti:
Mun kissan hauskin ja ihanin piirre kaiken muun ihanan luoteen lisäksi se, että hän "kurnuttaa" paljon, ihan kun juttelisi niin :D ja jos häneen koskee sanoo hän automaattisesti "kurrr" :D<3 lempinimi hänelle on hurnu <3
Oi, mun kissa tekee tätä samaa! Aina kun siihen koskee, joko kurahtaa tai hurahtaa. 😃 Mulla on ollut neljä kissaa ja tämä yksilö on ainoa joka tätä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kissaa kun rapsuttaa niskasta se tekee hitaan kuperkeikan ja jää selälleen makaamaan.
Kissani on vötkäle
raitapaita pötkäle
puhisee ja naukuu
ranttaloi ja maukuu.
Kynsii, nuolee, panikoi
valkkaa, kuolaa, valikoi.
Parasta vaan pöytään heti
minä kohde , ynnä peti.
Aamut ovat kaaosta
ellei tule annosta.
Kissani on leijona
kulta, kulta ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissassa parasta on ihan kaikki :)
Mun kissa ei ole lukenut kissojen hoito-ohjeita. Se ei välitä laatikoista eikä pehmeistä pedeistä, ne on olleet ihan turhia hankintoja. Sen mielestä parhaat nukkumapaikat on kovapintaisia ja avoimia, joissa pystyy venyttämään itsensä pitkäksi ja kierähtämään selälleen nukkumaan. Eli lipastojen ja kirjahyllyjen pääliset, tai ihan vain lattiakin. Joskus satunnaisesti se nukkuu lavuaarissa tai pyykkikoneen sisällä, mutta sitten kun taas venytyttää, se matelee tai paremminkin liukuu niistä ulos ja valuu lähimpään kohtaan lattialle, venyy kuin purukumi ja jatkaa uniaan paremmassa asennossa.
Se ei myöskään ole kiinnostunut raapimaan seiniä tai sohvaa, se suosii raapimatolppaa ja eteisen kuramattoa. Muut matotkaan ei sille käy, ehkä niissä on väärä kynsituntuma?
Valitsin sen rodun osin sillä perusteella, että vaikka se on pitkäkarvainen, sen turkki on karkea eikä takkuunnu. Mitä vielä. Tuo katti ei koskaan vaihtanut untuvaista pentuturkkia aikuisten karkeaksi turkiksi, eli päivittäin pitää harjata ja silti tuppaa takkuuntumaan jostakin. Huopuu ja niitä mötiköitä ei saa kuin leikkaamalla pois. Ulkoillessa se luutii kaikki roskat turkkiinsa ja ne roskat imevät itseensä karvoja, ja sitten syntyy takkuja. Osan roskista olen oppinut nyhtämään irti jo ulkona, ja sitten loput kohdat käydään läpi sisälle tultua. Ihme kyllä tuo turkin hoito ei ärsytä minua, vaikka pidin itseäni sellaisena ihmisenä, joka ei lemmikkiään kyllä puunaa. Turkin hoitaminen on osa meidän yhteiseloa, ja mitäpä muutakaan sitä tekisi iltapuhteinaan. Sitä paitsi tämä turkki on aivan ihanan pehmeä!
Jostakin sattuman oikusta minulle on siunaantunut tällainen kisuliini luonteineen turkkeineen päivineen, joka on ihan kirkkaasti suurimpia ilon aiheita elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena meillä oli aina joku navetta+tupa-hybridi-kissa 🐱.
Aina kun luin lattialla makaamalla jotakin koululäksyä, niin tämä talsi paikalle ja lätsähti sivun päälle 😲!
Lue siinä sitten 😖! Ensin piti hoitaa katin huomiotalous ja ego kuntoon! 😿👑
Vierailija kirjoitti:
Kun se oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen, ensimmäisten kuukausien ajan sen jälkeen olin monesti kuulevinani vielä sen tassuttelevan olohuoneen lattialla.
Meillä on ollut kissoja yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta lukuunottamatta muutaman kuukauden jaksoa sen jälkeen kun vanhus kuoli eikä uutta pentua hankittu heti tilalle.
Makasin yöllä yksin sängyssä kun muu perhe oli sukulaisissa ja säpsähdin keittiöstä kuuluvaa kolinaa kun kissa pudotti jonkun muovikulhon lattialle pöydällä riehuessaan.
Vedin vain peittoa korville kun ei kuulostanut siltä että mikään olisi hajonnut ja olin juuri saamassa unenpäästä kiinni.
Tässä kohtaa tajusin että meillähän muuten EI ole kissaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus sellainen aivan ihana poikakissa, joka herätti mut lättäämällä tassunsa keskelle mun otsaa.
Norjalainen metsäkissa oli ärhäkkä tapaus, arvon rouvaa ei saanut koskea kuin pariin tiettyyn kohtaan; päälaelle ja selkään vähän nätisti silittää, syliin sai ottaa valikoidusti. Jos muuten piteli oli heti kynsimässä.
Samainen kissa nautti ylikaiken maata isäni pullean mahan vieressä ahtaalla sohvalla. Muttei koskaan mennyt " luvatta" isän viereen vaan odotti sohvan vieressä luvan saantia. Kun isä sanoi: " No, kyllä sä nyt voit tulla", meni ja asettui makaamaan siihen ison, hengityksen tahtiin liikahtelevan mahan viereen. Kai siinä oli jotain hyvin rauhoittavaa <3<3
Minun edesmennyt kissaneitini oli hyvin nirso syömään, vain tietyt kissanruoat kelpasivat ja niitä piti vaihdella keskenään usein. Jos oli samaa ruokaa monta kertaa peräkkäin, niin ei kelvannut.
Hän kuitenkin rakasti ihmisten ruokaa, kuten esimerkiksi broileria. Hän tuli kuin ohjus juosten paikalle kun kuuli että laitan broilerin rintaleikkeitä uuniin. Ihan sama kuinka sikeässä unessa hän oli, hän heräsi aina viimeistään kun kuuli uunipussin rapinan, yleensä jo broileripakkauksen avaus riitti. Hän tykkäsi sitten seurata broilerin uuniin laittamista kehräten ja kurnuttaen onnessaan vieressä. Uunia piti vahtia niin kauan kun rintaleikkeet olivat uunissa. Kisu sai sitten toki makupaloja kun ruoka oli valmista.
Toinen herkku oli hänellä rommirusinajäätelö. Hän halusi nuolla lautasen kun olin syönyt sitä. Mikään muu jäätelö ei herättänyt yhtä paljon intoa vaikka toki hän halusi nuolla lautasen puhtaaksi muunkin makuisista jäätelöistä.
Rommirusina aiheutti pikajuoksun paikalle naukumisen säestyksellä kun hän haistoi sen. Hän istui kuin tatti tuijottaen kun söin sitä ja nuoli lautasen puhtaaksi nopeasti ihan kuin ei koskaan olisi ruokaa saanut. Muun makuisten jäätelöiden kohdalla hän ei edes vaivautunut tulemaan paikalle ennen kuin kuuli että lusikka kaapii viimeisiä jäätelönrippeitä lautasen pohjalta. Sitten hän laiskasti nuoli lautasen ja katsoi hieman tuomitseva katse silmissään että miksi en ollut ostanut hänen lempijäätelöään.
Ja ainoastaan lautasen nuoleminen kelpasi. Jos lautasella oli yhtään kiinteää jätskiä, hän perääntyi pois.
Meidän yksi kissa tekee etutassuilla, kun se makaa lattialla, niin sellaista liikettä. Jotenkin laittaa tassuja yhteen ja liikuttelee. En osaa tarkemmin sanoa. Miksiköhän tekee niin? 🙂🙏
Vierailija kirjoitti:
Meidän yksi kissa tekee etutassuilla, kun se makaa lattialla, niin sellaista liikettä. Jotenkin laittaa tassuja yhteen ja liikuttelee. En osaa tarkemmin sanoa. Miksiköhän tekee niin? 🙂🙏
Ja on ihan hereillä 🙂
Meidän katti oppi antamaan tassua. Opetin sen nameja antamalla. Sen jälkeen se toki ilmestyi aina viereeni keittiöntuolille tassu ojossa. Joskus oikein tökki mua tassulla käteen kuin söin kanaa. Kun käännyin, tarjosi kehräten tassua. :)