Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun täällä on noita joilla kaikki menee puoilksi niin päinvastoin..
19.06.2013 |
Onko muita, joilla on huono omatunto siitä, että mies on joutunut välillä kustantamaan melkein kaiken? Itse tein freelancerina osa-aikatyötä lapsen sairauden vuoksi, kun lapsi alkoi kasvaa ja oppi huolehtimaan itsestään sekä käymään verikokeissa yms. itsenäisesti, opiskelin uuden ammatin pelkän opintorahan turvin ja sitten olin vähän aikaa työttömänä, enkä sen ajan lain mukaan saaanut työmarkkinatukeakaan, kun tulot eivät riittäneet työssoloehtoon enkä pystynyt todistamaan työtunteja. Miestä ei tämä häiritse, vaan hän on sitä mieltä, että olen tehnyt osani tuon lapsen sairauden vuoksi. Hän on meillä maksanut asuntolainan yksinään. Silloin kun minulla oli pienet tulot, maksoin vain omat kuluni ja jotain pieniä perheen laskuja sekä ostin osan lasten vaatteista ja ruuista, miten rahaa sattui olemaan.
Tiedän, että miehen suku pitää minua selän takana loisena. Toisaalta tiedän, että vähän isommalta paikkakunnalta olisin saanut aika paljon helpommin töitä, mutta täällä asutaan miehen työn vuoksi ja sitten kun tuo lapsen sairauden hoito oli hyvällä mallilla, hyvä lääkäri yms. ei ollut halua muuttaa. Minä en vain saa omassa päässäni irti ajatuksesta, että asunto ei ole minun. Nyt minulla on normaalit keskittason tulot ja pyrin huolehtimaan menoista mahdollisimman paljon, mutta mies huolehtii ja haluaa huolehtia edelleen asuntolainasta. Hänen mielestään ei tarvitse kikkailla. Toki annoin rahaa mm uuden auton ostoon äskettäin ja se on kokonaan miehen nimissä, jotta vähän kompensoituisi - mutta vain verottajan lahjan alle menevän summan ja minäkin käytän autoa, samoin nuori, joka on nyt jo ehtinyt ajokortti-ikään.
Ei olla Porvoosta, kyllä ihan tavallisesta pikkukaupungista.
Kommentit (11)
Oletko naimisissa? Jos olette niin sittenhän tuossa ei mitään, mutta jos että ole niin eron tai kuoleman sattuessa jäät tyhjän pälle. Olet maksanut vain juoksevia kulua kun taas toinen on kerryttänyt omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 07:48"]Oletko naimisissa? Jos olette niin sittenhän tuossa ei mitään, mutta jos että ole niin eron tai kuoleman sattuessa jäät tyhjän pälle. Olet maksanut vain juoksevia kulua kun taas toinen on kerryttänyt omaisuutta.[/quote]
Olemme olleet naimisissa kauan eikä mies ole halunnut avioehtoa. En minä tyhjän päälle jää, sillä olen aika säästäväinen ja minulle kertyy heti säästöjä kun on tuloja, eli käytän omiin menoihini aika vähän rahaa. Jää säästöön, vaikka joskus maksan kaiken muun kuin asunnon. Mutta en minä opintotuella ollessani pystynyt maksamaan paljon mitään ja tulottomana en mitään, mutta silloin nollasin omat kuluni ruokaa ja muita vastaavia pakollisia lukuunottamatta kokonaan - eli en ostanut edes vaatteita. Asunto on molempien nimissä puoliksi, vaikka mies maksaa.
Sulla on hyvä mies. Noinhan sen kuuluu olla.
Olin mieheni mukana useamman vuoden ulkomaan komennuksilla ja sen jälkeen kahdeksan vuotta lasten kanssa kotona, joten omat tuloni olivat hyvin pienet. Mieheni on siis maksanut niiltä ajoilta lähes kaiken, kotihoidontuella ostin ruokaa ja muuta. Suomessa rakensimme talon ja maksoimme lainat pois.
Mieheni tiesi kyllä missä mennään rahojen ja kustannusten kanssa ja niin tiesi varmasti sinunkin miehesi. Muiden sanomisista en välitä ja ne eivät kiinnostaisikaa. En ole edes ajatellut olevani mikään elätti tai loinen, yhteistä firmaa tässä pyöritetään, perhefirmaa.
Sä maksat juoksevia menoja, mies lainaa. Sehän menee ihan tasan. Tai monesti niitä muita menoja on jopa enemmän, eli se juoksevista kuluista huolehtiva itse asiassa maksaa enemmän perheen menoista.
Mun mielestä on typerää miettiä menoja tasan. Meillä kaikki rahat menee samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki. Mä olen jo kolme vuotta tienannut enemmän kuin mies ja maksanut siten enemmä . Miehellä lähtökohtaisesti isommat menot. So?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut molemmin päin vaiheita, jolloin toinen on tienannut vähemmän ja toinen sitten maksanutkin enemmän. Ei niitä olla ikinä laskemaan pysähdytty, meillä on ajateltu, että kaikki on perheen. Nykyään lasten kasvettua ja suurimpien ongelmien mentyä ohi (joo, meidän esikoinen olis myös sairas ja tarvitsi vanhempaa kotona) tilanne on vakiintunut niin, että minä tienaan miestäni enemmän ja on todennäköistä, että ero tähän suuntaan kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Varsinkin jos miess on valmis tukemaaan uraani muuttamalla ulkomaille, koska sitä varten hän joutuu itse ottamaan loparit töistään. En voi sellaista vaatia, mutta kokisin sen todella suurena tukena.
Meille kaikki on yhteistä siitä riippumatta, kuka on maksanut. JOTAIN vaivaa ne muutkin perheenjäsenet taatusti ovat asian eteen tehneet. Myös vaivannäkö on sijoitus, ei pelkkä raha.
Mulla ei ole aavistustakaan, mitä sukulaiset tai muut meidän tulosuhteista ajattelevat, eikä se kyllä kiinnostakaan. Asiahan on meidän perheen sisäinen.
Av:lla puhutaan usein negatiivisissa yhteyksissä käytöksen mahdollistajista ( toistuva pettäminen, toistuva väkivalta, tms.). Tässä talousasiassa voidaan kerrankin puhua mahdollistajista positiiviseen sävyyn, he kun voivat mahdollistaa puolisolleen täydellisen panostuksen uraan, esimerkiksi hoitamalla sairaan lapsen tai irtisanoutumalla omasta työstään, jotta perhe voi muuttaa ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Meillä monta lasta pienellä erolla ja yksi heistä sairas. Olen ollut kodinhoidontuella ja työttömänä kotona jo pitkän aikaa. Mies ei ole koskaan valittanut sitä vaan se on ollut yhteinen päätös. Ja toisaalta kotona oloni on mahollistanut miehelleni hyvän urakehityksen. Hän on voinut käydä kaikki tarpeelliset työreissut aina, ei poissaoloja sairaan lapsen takia ym. Hän on siis saanut panostaa täysillä töihin ja minä taas kotiin.
Siinä mielessä en ymmärrä näitä jotka aina väittää toisen kotona olemista siipeilyksi että onko se sitten paljon parempi jos kumpikin käy töissä ja yrittää edetä uralla ja siinä sitten riidellään kumpi jää hoitamaan sairasta lasta ja puhkipoikki väsyneinä illalla urakoidaan kotitöitä jne. Eli meillä ainakin toisen kotonaolo on antanut koko perheen elämään "luksusta" kun elämä on rauhallista ja keretään sitten tehdä asioita perheenäkin.
Jep, täällä yksi. Minusta on aivan mielenvikaista miten palstaämmät ja satunnaiset palstaukot vouhkaavat tästä asiasta, kun suurimmalla osalla maapallon ihmisistä ei vaan ole työpaikkaa! Tilanteen mukaan ja meillä se on se, etten käy ansiotyössä kodin ulkopuolella. Emme kärsi kumpikaan. Lapsi on yksi syy miksen käy ansiotyössä kodin ulkopuolella. Minä ja miljoonat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin minä olen ollut kotihoidontuella miehen kustantaessa lähes kaiken. Yhteinen päätös oli. Tällä hetkellä teen osa-aikatyötä, 30 tuntia viikossa ettei nuoremman tarvitse olla niin pitkiä päiviä hoidossa eikä isommalla kouluaikoina koulun jälkeen niin pitkään kotona yksin.
En tunne syyllisyyttä. Toki mies tuo rahan, mutta minä olen se joka pääosin siivoaa, pyykkää, tekee ruoat, hoitaa lasten kouluun ja hoitoon liittyvät asiat ja hoitaa miehen puolesta monia ärsyttäviä pikkuasioita.
Alue: Aihe vapaa
Meillä siis on asuntolainaa vielä näin "vanhoina", yli nelikymppisinä, kun ostimme asunnon vähän liian vanhoina ja noiden edellä mainittujen syiden vuoksi myös lyhennykset olleet välillä aika pieniä.