Lue keskustelun säännöt.
Diabeetikkopuoliso ja sokeri
24.07.2020 |
Tuntuu taas, että en vaan jaksa. Puolisolla on kakkostyypin diabetes mutta ei mitään rajoituksia sokerin suhteen. Aamiaisella tänään sämpylää, mansikkajugurttia ja juhlista jääneen täytekakun jämät. Lounaan korvasi kahvilassa viinerillä. Nyt on vetänyt kohta kokonaisen Suffeli Puff pussin (180 g) siiderin (!) kanssa.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi diabeteshoitaja ei koskaan kysy syömisistä. Kuulemma taas on käskenyt lisätä verensokerin mittauskertoja ja sen jälkeen kokemukseni mukaan aina lisätään insuliinimääriä, mutta ikinä ei pyydä esim ruokapäiväkirjaa.
Inhottaa taas nähdä ja _kuunnella_ kun toinen lukee kirjaa, syö ja ähkii ja tuhoaa terveyttään.
Pystyykö kukaan samaistumaan? Mihin teillä tällainen johti?
Kommentit (43)
Yök, miten joku saa tuollaisen määrän sokeria alas päivittäin. Syököhön puolisosi ahdistukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö diabeetikot saa syödä nykyään sokeria?
Saa, mutta tämänkin päivän määrä on ihan mieletön jopa terveelle.
Paljon ylipainoa?
En minä tiedä mutta ei enää mikään iskämaha vaan kunnon pallo. Raajat on hoikat ja pylly pieni mutta etureppu sitäkin isompi.
Syö stressiin tai ahdistukseen. Ensin pitäisi päästä tunnesyömisestä eroon.
Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään. Jos et jaksa katsoa tuota että hän tuhoaa elämänsä niin kannattaa erota. Hän itse päättää miten hoitaa sairauttaan tai jättää hoitamatta. Päätös ja vastuu seurauksista on hänen.
Vierailija kirjoitti:
Yök, miten joku saa tuollaisen määrän sokeria alas päivittäin. Syököhön puolisosi ahdistukseen?
Ei omien sanojensa mukaan vaan vain makeanhimoon. Kahvissa käyttää makeutusainetta, jota laittaa 3-4 kpl/kuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkuja ei saa ostaa. Jos niitä taloon tulee, pelasta miehesi ja syö ne ennen kuin hän ehtii. ☺
Vierailija kirjoitti:
Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään. Jos et jaksa katsoa tuota että hän tuhoaa elämänsä niin kannattaa erota. Hän itse päättää miten hoitaa sairauttaan tai jättää hoitamatta. Päätös ja vastuu seurauksista on hänen.
Tiedän ja siksi en enää yritäkään vaikuttaa asiaan, mutta välillä tulee näitä hetkiä kun ahdistaa ja kaipaisin vertaistukea. Jälleen on ollut tosi kiva päivä mutta nyt kuuntelen sohvalla mättämistä ja ähkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja ei saa ostaa. Jos niitä taloon tulee, pelasta miehesi ja syö ne ennen kuin hän ehtii. ☺
En määräile aikuisen ihmisen ostamisia.
Onko tunnesyöminen ahdistusoire? -Kyselen sivusta sillä olen tunnesyöjä diabeetikko ja mt-kuntoutuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mittaa säännöllisesti sokeria niin millaisia arvoja on? Kai hän nyt itse tietää, mikä sokeria nostaa ja ymmärtää arvoista jotain.
Hänellä on hoitosuhde ja hän on itse vastuussa siitä, noudattaako saamiaan ohjeita ja ottaako mahdolliset lääkkeensä. Hän on saanut ravitsemusohjeet silloin, kun sairaus on todettu. Jos ei ole saanut tai on hukannut ne, Internetistä löytyy tietoa tai voi kysyä diabeteshoitajaltaan.
Et ole aikuisen puolisosi hoitaja etkä millään lailla vastuussa hänen terveydestään.
En tiedä, voiko tätä soveltaa teidän tilanteeseenne, mutta tunnen yhden diabeetikkomiehen, joka syö ensin ison pussillisen lakritsaa ja sen jälkeen valittaa vaimolle huonoa oloa, vaatii huomiota ja hoivaamista. Kun mies vielä joi alkoholistisesti, vaimo vahti hänen juomisiaan. Nyt kun mies on raitistunut, vaimo joutuu vahtimaan hänen syömisiään. Tietysti vaimon oma valinta, jos haluaa pitää aviomiehensä lapsen asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos mittaa säännöllisesti sokeria niin millaisia arvoja on? Kai hän nyt itse tietää, mikä sokeria nostaa ja ymmärtää arvoista jotain.
Ei usko, että "on niin yksiselitteistä". Ei ylipäänsä usko kovin vahvasti lääketieteeseen ja ennen kaikkea tässä asiassa ei kuulemma ole näyttöä että sokerin/hiilareiden syöminen illalla olisi yhteydessä arvoihin aamulla.
Minä en hänen arvojaan tiedä, kun olen lakannut kyselemästä, mutta jälleen on siis lisätty mittauskertoja ja se ennakoi, että kohta nostetaan _taas_ myös insuliinin määrää.
Vierailija kirjoitti:
Kerropas ap, millaiset verensokeri arvot miehelläsi on aamuisin, ennen aamupalaa?
Tuo aloitus on syvältä kaivettu kakkainen provo.
Ei ole provo. En kysele aikuisen ihmisen arvoja kun hän on sen selvästi ilmaissut, että hänen kehonsa on hänen asiansa.
Minua ahdistaa juuri nyt aika tavalla se, että mukavan päivän päätteeksi hän taas syö itsensä puolitajuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa joka tapauksessa. Ja siis kamalaa kun diabeteshoitaja ei yhtään ole tehtäviensä tasalla. 2-tyypin diabetesta ei pitäis tarvita juuri koskaan hoitaa insuliinilla, jos ruokavalio olisi oikeasti kunnossa. Metformiinin pitäis riittää toooosi pitkälle. Vika kun ei 2-tyypissä ole insuliinin vähyydessä vaan kudosten insuliiniresistenssissä.
Yhden sukulaisen puoliso menetti täysin diabeteksen hoidon laiminlyötyään jalkansa ja lopulta silmänsäkin. Tai henkensäkin lopulta, mutta kai se aika vanha oli jo siinä vaiheessa. Kun sen mieskin on jo ehtinyt sittemmin kuolla. Vaikka mies oli siinä kunnossa, että kun vaimo menetti jalat, mies lykki sitä pyörätuolissa noin 10 km lenkkejä.
Jotkut aikuiset on aivan hillittömiä sokeri- ja karkkihiiriä. Kaupan kassat sen tietää...
Olin sairaalassa osastolla pari viikkoa ja siellä ne mulle kakkosdiabeetikolle antoi ruuaksi: pari palaa leipää, viiliksen, kahvin sokerilla, juustoa, rasvanappi ja kaksi tomastin lohkoa.
Lounaalla tuli kippo bolognesea, kaksi palaa keitettyä porkkanaa, kahvi + mokkapala.
Päivällinen kippo kalakeittoa, leipäpala, rasvanappi, kalkkunaleikettä siivu, kippo kiisseliä.
Iltapala mehua (kun en teetä tai kahvia yötä vasten juo), leipäsiivu, neljä kurkkuviipaletta, juustosiivu, rasvanappi, jogurtti.
Leipä oli Reilu paahtoleipää, että vaaleeta. Sokeripalat tuli kahvin kanssa, en käytä.
Kolme viikkoa vastaavasti. Eivät hirveesti uskoneet kasviksiin, hedelmiin tai lautasmalliin yleensäkään. Tiistaisin sai mandariinin.
Mun kakkonen pysyi kuosissa tuolla 1800 kalorilla. En tarvinnut lääkitystä sairaalassa ollenkaan.
Kotonakin vain yhden diforminen per päivä. Sokerit hyvät.
Ehkä miehes tietää missä menee. Yksilöllistähän tämä on.
Mä aloin relata himassakin sokerin ja rasvan suhteen ja kondiksessa on pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kakkostyypin diabetesta ei tosiaan hoideta insiliinilla, vaan tableteilla.
2-tyypin diabetekseen sairastuvat yleensä aikuiset ihmiset, kaikilla lapsilla ja nuorilla on 1- tyypin diabetes.
Ja tosiaan, diabeetikko itse oppii säätelemään insuliinin tarpeen sen mukaan miten elää.
Merkitystä on esim. sillä miten urheilee ja liikkuu ja miten syö ja jääkö välipaloja väliin.
Jotkut 1-tyypin diabetikot joutuvat pistäämään jopa kaksi kertaa päivässä insuliniinia.
On olemassa erilaisia digi sovelluksia diabetikon voinnin seuraamiseen ja kaukana ovat ovat ne ajat, jolloin 1-tyypin diabetikko joutui piikittämään itseään suurilla neuloilla.
Nykyisin on insiliinikyniä, joilla insuliini saadaan kehoon.
Mun pikkuveli on lapsesta asti ollut diabetikko, mutta voi edelleen hyvin, ja elää lähes normaalia elämää, paitsi, että sopivasta ruuasta ja insuliinin saannista on huolehdittava joka ikinen päivä.
Ilmeisesti tuo 60+ puolisoni pistelee siis vatsaansa herskaa tai muita huumeita...
Ihan oikeasti: jos minä näen hänen päivittäin pistävän ("kynällä") ja jos ne pistelemiset ja mittaamiset vaikuttavat omaankin päivärytmiini niin ihan oikeasti ei kannattaisi tulla puhumaan tablettihoidosta.
Mun kumppanilta vasta amputoitiin varvas. Syy pitkään hoitamaton 2 diabetes.
Hän ei tiennyt sairastavansa. Hoikka urheilullinen, eikä vuositarkastuksissa ollut sokereissa mitään häikkää ja silti kävi näin. Olokin vallan mainio.
Nyt hän käyttää insuliinia aamuisin ja 2 metformiinia aamuin illoin.
Sokereita mittaa jatkuvasti, hoitotasapaino on löytymässä.
Kyllä sitä insuliinia käytetään kakkosenkin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kakkostyypin diabetesta ei tosiaan hoideta insiliinilla, vaan tableteilla.
2-tyypin diabetekseen sairastuvat yleensä aikuiset ihmiset, kaikilla lapsilla ja nuorilla on 1- tyypin diabetes.
Ja tosiaan, diabeetikko itse oppii säätelemään insuliinin tarpeen sen mukaan miten elää.
Merkitystä on esim. sillä miten urheilee ja liikkuu ja miten syö ja jääkö välipaloja väliin.
Jotkut 1-tyypin diabetikot joutuvat pistäämään jopa kaksi kertaa päivässä insuliniinia.
On olemassa erilaisia digi sovelluksia diabetikon voinnin seuraamiseen ja kaukana ovat ovat ne ajat, jolloin 1-tyypin diabetikko joutui piikittämään itseään suurilla neuloilla.
Nykyisin on insiliinikyniä, joilla insuliini saadaan kehoon.
Mun pikkuveli on lapsesta asti ollut diabetikko, mutta voi edelleen hyvin, ja elää lähes normaalia elämää, paitsi, että sopivasta ruuasta ja insuliinin saannista on huolehdittava joka ikinen päivä.
2 tyypin diabetes voi muuttua insuliinihoitoiseksi ja nykyään on mahdollista jo nuorena sairastua 2 tyyppiin.
Saa, mutta tämänkin päivän määrä on ihan mieletön jopa terveelle.