Nyt takokaa järkeä muhun!!!!

¨no jep kun sukulaistäti asiasta mainitsi..........

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 17:59"]

Kasvaessaan lapsi luo nimelle uuden merkityksen!

Kyllä ne sukulaiset unohtavat kohta sen kauan aikaa sitten kuollen kääkän, kun laitat muutaman söpön vauvakuvan jakeluun ja nimi kauniisti kirjailtuna alle.

[/quote]

Juurikin näin!

Meillä eräs sukulainen antoi lapselleen nimeksi suvussa olleen Sonnin nimen (kyllä, oikeasti sellainen iso sonni, josta kerrottiin tarinoita, eikä niin kauniita =D ).

Alkuun sitä naureskeltiin, mutta sitä ei kestänyt varmaan kuin pari kuukautta ja se vauva oli "ominut" nimen itselleen ja nyt kukaan ei enää muistakaan koko sonnia, kun kuulee nimen =)

No ei sitä kukaan enää kohta muista. Meidänkin poika on kaima minun sodassa kuolleen isosedän kanssa, eikä sitä enää kukaan muista vaikka heti tuli kaikille mieleen nimiäisissä. Tietenkin tuli kun ei muita samannimisiä ole kummankaan suvussa. Vauva on kuitenkin elävä nykyhetkessä oleva ihminen, ja kohta kaikki yhdistävät nimen vain siihen.

Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä herkältä tilalta kun kaikki pienet asiat huolestuttavat.

synnytyksestä on jo puoli vuotta..

Kaikilla julmilla rikollisillakin on syyttömiä kaimoja vaikka millä mitalla.

No eikä liitä. Höpön höpön. Olet nyt vaan kehitellyt tuosta ongelman, mutta mitään ongelmaahan tuossa ei olekaan. Sehän on vain nimi, ja tyttäresi antaa nimelle jälleen ihan uuden merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä kenenkään olleen ja jo menneen ihmisen kanssa. Ehkä kippaat jonkun ihan muun nimettömän ahdistuksen tai stressin tuohon asiaan nyt? Eikä sun tarvitse edes selitellä kenellekään miksi annoitte jonkin tietyn nimen. Älä huoli, selvästi ihan täysin turha huoli. :)

^kiitos noista sanoista. Pitää yrittää ajatella noin. Tosiaan olen tätä pyöritellyt päässäni ristiäis-illasta asti...että alkaa pikkuhiljaa vippaamaan päässä..

ap

Kasvaessaan lapsi luo nimelle uuden merkityksen!

Kyllä ne sukulaiset unohtavat kohta sen kauan aikaa sitten kuollen kääkän, kun laitat muutaman söpön vauvakuvan jakeluun ja nimi kauniisti kirjailtuna alle.

Annoimme pojallemme minun pappani nimen.

Pappani oli nuorena miehenä ilmeisesti aika hurjaluonteinen, riidanhaluinen ja ilmeisesti viinakin on maistunut. Vaimoaan, eli mummuani hän on kohdellut melkoisen kovalla kädellä. Tämän kaiken olen kuullut sukulaisilta, jotka ovat tunteneet papan ennen minun syntymääni. Minä muistan pappani hiljaisena ja nöyränä, joka kuunteli mummuni pahantahtoista marmatusta vanhoista papan tekemistä vääryyyksistä. Pappa oli muutenkin pehmennyt vanhetessaan ja hän hoiti sairasta vaimoaan loppuun asti. Minulle hän oli ystävällinen mutta hieman etäinen, ehkä ujouttaan. 

Kun katselen poikaani, en näe pojassani pappani hurjaa nuoruutta enkä hänen nöyrää vanhuuttaankaan. Näen hänessä nuorukaisen, jolla on oma mieli ja tahto. Hän on oma persoonansa. 

Ap, katso lastasi. Mitä näet? Näetkö sen pahantekijäsukulaisesi, jota et koskaan tuntenut vai näetkö lapsesi?  Millainen lapsesi on? Entä muut ihmiset, joilla on sama etunimi? Muistuttavatko he sinun pahantekijäsukulaistasi?

Ei nimi tuo mukanaan minkäänlaisia ominaisuuksia. Jokainen ihminen on oma persoonansa. 

Näen tytössäni oman tyttöni, en pahaa sukulaistani. Mutta ajattelen että muut näkevät tämän pahan sukulaisen, tai että automaattisesti tälle tulee sama luonne...en tiedä miksi näin ajattelen..

ap

Haloo, se sukalainenhan on kuopattu jo aikaa sitten. Eihän nuoremmat sululaiset ole sitä edes tunteneet...

Jos asia oikeasti sinua niin vaivaa niin voithan vaihtaa lapsesi nimen tai ottaa toisen nimen kutsumanimeksi.

Voi apua mitä ongelmia. Vasta ristiäisiltanako tajusit tämän asian? :D