Milloin lakkasit meikkaamasta päivittäin? Kerro meikkausrutiineistasi elämäsi varrella

Vähänlaisesti olen aikuisena meikannut. Teininä eniten. Lasten myötä väheni. Töihinkin vain hyvin vähän.

Nyt korona-aika lopetti meikkaamisen kokonaan. Lopullisesti.

Olen erittäin helpottunut, samoin mieheni on tyytyväinen luonnollisuuteen.

Täsmälleen samoin kuin ap, tosin yliopiston bileisiin meikkasin kyllä ja satunnaiset finnit piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen samoin kuin ap, tosin yliopiston bileisiin meikkasin kyllä ja satunnaiset finnit piiloon.

Äh, siis lukioajan bileisiin, yliopistossa päivittäin.

En koskaan edes aloittanut päivittäin meikkaamista. Olen koko aikuisikäni meikannut vain juhliin ja sinnekin hyvin vähän. 

Yläasteella aloin meikata, siitä lähtien meikannut koko ajan eli läpi lukion, yliopiston ja työelämän aloituksen. Olen työelämän alkutaipaleella nyt ja meikkaan joka päivä töihin. Mulla on itsetunnon kanssa ongelmaa, olen epävarma ilman meikkiä ihmisten huomion kohteena (kuten töissä - olen opettaja). Vapaa-ajalla toki olen ilman meikkiäkin. Saas nähdä, loppuuko jossain kohtaa meikkailu vai tulenko aina tekemään sitä.

Ei jaksa enää. Pari vuotta sitten lopetin. Nyt olen laittanut ulos mennessä (ei kauppa ym) ripsiväriä ja peitellyt silmien alusia kun näytän sairaalle ilman niitä. Mutta ei ole ikävä meikkivoiteita, rajauksia ym töhnäkerrosta naamalla.

Meikkaaminen on noloa.

-mies

Siis eikö ripsiväri ole meikkiä? Käytän yleensä vain sävyttävää päivävoidetta ja ripsiväriä. Juhliin vähän enemmän. Mutta mielestäni siis meikkaan joka päivä kun teen näin.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö ripsiväri ole meikkiä? Käytän yleensä vain sävyttävää päivävoidetta ja ripsiväriä. Juhliin vähän enemmän. Mutta mielestäni siis meikkaan joka päivä kun teen näin.

(Tietenkin tuo on meikkaamista.)

Aloitin 12-vuotiaana, enkä ole vielä lopettanut, ikää nyt 47. Yksittäisiä päiviä silloin tällöin voin olla meikkaamatta, jos ollaan vaikka mökillä. Muuten vähintään pohja, ripset ja kulmat + huulet.

En ole vielä lopettanut päivittäistä meikkaamista. Esikoisen syntymän jälkeen oli kyllä 10 päivän meikkaustauko, en vain jaksanut enkä välittänyt. Olen nyt 60 ja juuri syöpähoidot aloittanut ja vieläkin meikkaan. Laitan meikkivoiteen, ripsiväriä, poskipunaa ja huulikiiltoa.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on noloa.

-mies

Uskomme että et näytä meikissä hyvältä.

Aloitin 12-13 vuotiaana ja meikkaan edelleen, vaikka olen melkein 70.

Meikkivoide ,poskipuna, silmämeikkiin pohjustus ja kahta luomiväriä ja ripsiväri ja huulipuna.

Olen hoitanut ihoani aina hyvin ja säänkin usein kiitosta työttömyydestä.

Jopa omat sisareni ihmettelevät kaunista ihoani.

Olen meikannut ehkä jostain 13-14 vuotiaasta saakka. Koronan kanssa on nyt tullut varmaan pisin meikkaamaton jakso elämässä, 5kk. Ihan mukavaa vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää. Pari vuotta sitten lopetin. Nyt olen laittanut ulos mennessä (ei kauppa ym) ripsiväriä ja peitellyt silmien alusia kun näytän sairaalle ilman niitä. Mutta ei ole ikävä meikkivoiteita, rajauksia ym töhnäkerrosta naamalla.

Ripsiväri ja peitevoide ON meikkaamista. Eli meikkaat.

Käytän jokapäivä sävyttävää peitevoidetta. 50 suojakerroin on tuotteessa. Iho on pysyny nuorekkaana.

jos on hyvä iho, voi jättää surutta meikkaamatta, mutta jos on arpinaama, kraatereita, finnejä pukkaava iho ymv. , on pakko pistää meikkivoiteet, puuterit. Muut kasvojen jutut jätän meikkaamatta, mutta iho on pakko puleerata, että ei olisi rakkotautisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin 12-13 vuotiaana ja meikkaan edelleen, vaikka olen melkein 70.

Meikkivoide ,poskipuna, silmämeikkiin pohjustus ja kahta luomiväriä ja ripsiväri ja huulipuna.

Olen hoitanut ihoani aina hyvin ja säänkin usein kiitosta työttömyydestä.

Jopa omat sisareni ihmettelevät kaunista ihoani.

?

Aloitin meikkaamisen lukiossa, silloin meikkasin jopa liikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Vähempikin olisi riittänyt. Nykyisin (olen 35) taas laitan päivittäin vain vähän meikkivoidetta pahinta punaisuutta peittämään. En oikein tiedä milloin meikkaustapani muuttuivat, jotenkin vain en jaksa nykyisin laittaa juuri mitään. Olen vielä aina ollut sellaisissa töissä, joissa ulkonäöllä ei ole ollut juurikaan väliä, niin senkään puolesta ei ole tarvinnut pitää itseään huoliteltuna.

Lasten myötä jäi. Työskentelen hyvin pienen porukan kesken joten en jaksa, kuten en myöskään mitään kauppareissua varten. Jos minun täytyy poikkeuksellisesti töiden puolesta mennä johonkin ihmisten ilmoille tai vapaalla on jotain menoa niin vähän ehostaudun mutta kyllä se tätä nykyä tuntuuu rasitteelta...