Mikä minulla on? Kellään muulla muistiongelmia tms.?
Keskittymiskykyni huononee jatkuvasti. Opiskelen yliopistossa ja kevään aikanakin sain ihan kelpo arvosanoja, jopa parempia kuin yleensä olen saanut. Kuitenkin joudun tekemään hirveästi töitä pärjätäkseni ja siksi olin kevään tosi tiukilla.
Olen kai ihan normaaliälyllä varustettu yleisesti ottaen, kun kirjatieto pysyy päässä, osaan vastata tenteissä jäsennellysti ja suoriudun esseetehtävistä. Mutta joudun pinnistelemään ihan tavallisessa keskustelussakin jatkuvasti, välillä en oikein ymmärrä kuulemaani heti vaikka kyse olisi jostain tosi yksinkertaisesta. Arkipäivän käytännöllisyys minulta on kadonnut nyt kesän alkaessa ihan lopullisesti (ei ollut kehumista siinä keväänkään aikana enää), en ole nyt töissä joten mitään vaativaa ei tarvitse tehdä, mutta en koskaan muista mihin laitoin jonkun tavaran, enkä edes mitä aioin ottaa kaapista kun oven olen siinä sen ajatuksen jälkeen ehtinyt peräti avata.
Unohtelen tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Unohdin koiran kerran ulos vähäksi aikaa, ja sen jälkeen olen tarkistanut vähän väliä että se on tallella ja sillä on kaikki hyvin, koska en muista mitä olen äsken tehnyt (olenko päästänyt sen ulos). Unohdan syödä usein. Syötyä tulee pahimmillaan vain kerran päivässä, kun syödään miehen kanssa yhteinen ateria.
Missaan usein tilanteissa jotain mitä ihmiset yleensä tajuavat heti. Olen motorisesti jotenkin kömpelömpi kuin ennen. Väsyn ihmisten seurassa koska arkipäiväinen kuulumistenvaihtaminenkin vaatii minulta ihan älyttömästi keskittymistä. Siksi olen alkanut vältellä ihmisten tapaamista.
Kirjallisessa ilmaisussa pärjään jotenkuten toistaiseksi, koska siinä on käytettävissä enemmän aikaa. Interaktiivisuus on se kaikista vaikein, kun pitäisi reagoida ympäristöön ja ihmisten sanoihin heti ettei vaikuta yksinkertaiselta.
Kaikista rasittavinta on se että tajuan itse tämän menevän vain pahemmaksi ja olevani tyhmä. Sanoin kerran ihan tavallisen antibiootit käteen-lääkärikäynnin yhteydessä tästä, mutta hän ehdotti sen olevan vain masennusta ja oli jo tuputtamassa lääkettä masennukseen. Masentunut en ole, mielialassani ei ole mitään vikaa. Mieheni hyväksyy minut kyllä tällaisena lahopäänä mutta minä olen kauhuissani. Jos tämä tästä vielä pahenee...
Päihteitä en käytä eikä mitään lääkityksiä tai todettuja sairauksia ole. Ikää on 29 vuotta, että ei voi olla vanhuudenhöperyyttäkään vielä. Olen aiemmin pystynyt keskittymään vaikka kuinka moneen asiaan yhtäaikaisesti, nykyisin pienikin arkiaskare vaatii kaiken (vähäisen) aivokapasiteettini.
Kommentit (32)
18 jatkaa.
Menkää sinne lääkäriin. Vaatikaa tutkimuksia. Sanokaa, että haluatte diagnoosin oireillenne.
Itselläni epilepsia aiheuttaa samanlaista.
Minäkin olen laihtunut, ja on mulla silti kilpirauhasen vajaatoiminta, sekä b12- vitamiinin puutos, ja liian korkea kortisoli, ja samankaltaisia oireita. Pahempiakin tosin, olen sairaslomalla, koska jo pitempi keskustelu jonkun kanssa tuo olon kuin olisin juuri juossut pari maratonia, päätä alkaa särkeä ja hikoiluttaa.
Stressi voi aiheuttaa ihan älyttömiä muistiongelmia. Minulla oli pari vuotta sitten pidempi ajanjakso, jossa stressiä kerääntyi älyttömän paljon (kuolemaa, taloudellinen romahtaminen, terveysongelmia jne.) ja silloin en muistanut kerrassaan mitään. Tilanne on hitaasti parantunut, mutta vieläkään en ole ennallani.
Toinen mahdollinen (kilpirauhasen lisäksi) mikä tuli mieleen on MS-tauti. Sekin voi aiheuttaa kuvaamasi kaltaisia oireita.
Kilpparin vajaatoiminta, stressi, masennus ja MS- tauti. Tosin MS- tauti näistä harvinaisin ja epätodennäköisin.
Sinuna alottaisin siitä että menisin YTHS:lle ja pyytäisin että otettaisiin kilppariarvot. Tuohon tutkimukseen mennessä ohjeet kannattaa ottaa tosissaan ja labraan mennä mahdollisimman pikaisesti heräämisen jälkeen. Eli aika heti 8:ksi.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 14:13"]
Keskittymiskykyni huononee jatkuvasti. Opiskelen yliopistossa ja kevään aikanakin sain ihan kelpo arvosanoja, jopa parempia kuin yleensä olen saanut. Kuitenkin joudun tekemään hirveästi töitä pärjätäkseni ja siksi olin kevään tosi tiukilla.
Olen kai ihan normaaliälyllä varustettu yleisesti ottaen, kun kirjatieto pysyy päässä, osaan vastata tenteissä jäsennellysti ja suoriudun esseetehtävistä. Mutta joudun pinnistelemään ihan tavallisessa keskustelussakin jatkuvasti, välillä en oikein ymmärrä kuulemaani heti vaikka kyse olisi jostain tosi yksinkertaisesta. Arkipäivän käytännöllisyys minulta on kadonnut nyt kesän alkaessa ihan lopullisesti (ei ollut kehumista siinä keväänkään aikana enää), en ole nyt töissä joten mitään vaativaa ei tarvitse tehdä, mutta en koskaan muista mihin laitoin jonkun tavaran, enkä edes mitä aioin ottaa kaapista kun oven olen siinä sen ajatuksen jälkeen ehtinyt peräti avata.
Unohtelen tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Unohdin koiran kerran ulos vähäksi aikaa, ja sen jälkeen olen tarkistanut vähän väliä että se on tallella ja sillä on kaikki hyvin, koska en muista mitä olen äsken tehnyt (olenko päästänyt sen ulos). Unohdan syödä usein. Syötyä tulee pahimmillaan vain kerran päivässä, kun syödään miehen kanssa yhteinen ateria.
Missaan usein tilanteissa jotain mitä ihmiset yleensä tajuavat heti. Olen motorisesti jotenkin kömpelömpi kuin ennen. Väsyn ihmisten seurassa koska arkipäiväinen kuulumistenvaihtaminenkin vaatii minulta ihan älyttömästi keskittymistä. Siksi olen alkanut vältellä ihmisten tapaamista.
Kirjallisessa ilmaisussa pärjään jotenkuten toistaiseksi, koska siinä on käytettävissä enemmän aikaa. Interaktiivisuus on se kaikista vaikein, kun pitäisi reagoida ympäristöön ja ihmisten sanoihin heti ettei vaikuta yksinkertaiselta.
Kaikista rasittavinta on se että tajuan itse tämän menevän vain pahemmaksi ja olevani tyhmä. Sanoin kerran ihan tavallisen antibiootit käteen-lääkärikäynnin yhteydessä tästä, mutta hän ehdotti sen olevan vain masennusta ja oli jo tuputtamassa lääkettä masennukseen. Masentunut en ole, mielialassani ei ole mitään vikaa. Mieheni hyväksyy minut kyllä tällaisena lahopäänä mutta minä olen kauhuissani. Jos tämä tästä vielä pahenee...
Päihteitä en käytä eikä mitään lääkityksiä tai todettuja sairauksia ole. Ikää on 29 vuotta, että ei voi olla vanhuudenhöperyyttäkään vielä. Olen aiemmin pystynyt keskittymään vaikka kuinka moneen asiaan yhtäaikaisesti, nykyisin pienikin arkiaskare vaatii kaiken (vähäisen) aivokapasiteettini.
[/quote]
samat oireet kuin sinulla ja minulta löytyi aivolisäkkeestä hyvänlaatuinen iso kasvain. hormoniarvot ja kilpirauhasarvot eivät kuitenkaan olleet erityisen huonot, joten niihin ei kannata liikaa tuijottaa, jos on oireita..
Taidan repiä jostain rahaa mennä yksityiselle. Ei niillä ole terveysasemilla eikä oikein yths:lläkään sen kummemmin aikaa tai kiinnostusta paneutua. YTHS kyllä ostopalveluna järjestää potilailleen yksityisellä erikoislääkärikäyntejä, mutta en tiedä onko noita enää. Silmälääkäritoiminta on ainakin yths:llä lakkautettu, en sitten tiedä mitkä kaikki muut erikosilääkärisopparit on revitty.
Tähän oli aiemmin jotenkin tottunut ja pystyi vielä kompensoimaan paljon väkisin yrittämällä. Nyt alan olla siinä pisteessä etteivät näyttelijänlahjat tai keskittymiskyky vaan riitä siihen että pystyisin selviytymään päivistäni kovin kaksisesti.
Jos yksityiselle, niin mille lääkärille sieltä kannattaa varata aika? (siis minkä erityisalan)
ap
Entä jos soittaisit ja pyytäisit ne labrat ensin julkiselta. Jos kilppariarvot ok, niin sitten joku neurologian asiantuntija?
Anteeksi nyt vaan, mutta itse kyllä kaipaan YTHS:n palveluja. Neurologin ja gynen ajat sai pienilläkin varoitusajoilla ja maksuttomat mielenterveyspalvelutkin.
Etkä sa yksityisellä puolellakaan suoraan pääse neurologille vaan tarviit yleislääkärin lähetteen. Eikä se 1 lääkärikäynti riitä vaan pitää maksaa myös labroista ja sitten tietenkin jonkun kerrottava sulle vastaukset (maksullisesti). Usko kokenutta, aloita YTHS:ltä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 07:50"]
Taidan repiä jostain rahaa mennä yksityiselle. Ei niillä ole terveysasemilla eikä oikein yths:lläkään sen kummemmin aikaa tai kiinnostusta paneutua. YTHS kyllä ostopalveluna järjestää potilailleen yksityisellä erikoislääkärikäyntejä, mutta en tiedä onko noita enää. Silmälääkäritoiminta on ainakin yths:llä lakkautettu, en sitten tiedä mitkä kaikki muut erikosilääkärisopparit on revitty.
Tähän oli aiemmin jotenkin tottunut ja pystyi vielä kompensoimaan paljon väkisin yrittämällä. Nyt alan olla siinä pisteessä etteivät näyttelijänlahjat tai keskittymiskyky vaan riitä siihen että pystyisin selviytymään päivistäni kovin kaksisesti.
Jos yksityiselle, niin mille lääkärille sieltä kannattaa varata aika? (siis minkä erityisalan)
ap
[/quote]
En muuten ole edes kuullut YTHS:llä olleenkaan koskaan mitään silmälääkäriä. Joku yhteistyösopimus Silmäaseman kanssa oli, mutta ei missään tapauksessa niin että YTHS olisi kustantanut kaikkea vaan lähinnä alennuksia sai.
Neurologi ja gyne toimivat YTHS:n omissa tiloissa ei ostopalveluna muualta.
Tutustu myös aikuisten ADHD:n oireisiin. ADD, eli ADHD ilman ylivilkkautta on yleisempi naisilla ja aiheuttaa kuvaamiasi oireita. Monet älykkäät ihmiset pystyvät pärjäämään oireiden kanssa pitkään, mutta esimerkiksi lasten syntymän jälkeen, kun elämästä tulee monimutkaisempaa, ne pahenevat niin että tarvitaan apua.
Minullakin oli tuollaista vielä pari vuotta sitten. Muisti pätki tosi pahasti ja välillä elin kuin "sumussa". Minun piti ponnistella että kykenin ymmärtämään muiden puhetta ym.
Kävin muista syistä MSAS analyysissä. Se on vaihtoehtojuttuja mutta yllättäen sen tulokset auttoivat paljon. Siinä nimittäin näkyi että olisin allerginen perunalle ja maidolle plus muutamille muille vähemmän tärkeille ruoka-aineille. Kun aloin analyysin mukaiselle dietille elämäni muuttui. Muisti palautui normaaliksi. Ei enää sumuisuutta, näköhäiriöitä jne.
Kun hetken dietattuani söin vahingossa vähän perunaa sain todella voimakkaat oireet.
Pian saatoin palauttaa suurimman osan ruoka-aineista taas käyttöön mutta perunaa ja maitoa voin käyttää vain hyvin vähän ja satunnaisesti. Diettaaminen ei ole kivaa mutta elämän laatu on niin paljon parempi kuin ennen että jaksan kyllä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 07:50"]
Taidan repiä jostain rahaa mennä yksityiselle. Ei niillä ole terveysasemilla eikä oikein yths:lläkään sen kummemmin aikaa tai kiinnostusta paneutua. YTHS kyllä ostopalveluna järjestää potilailleen yksityisellä erikoislääkärikäyntejä, mutta en tiedä onko noita enää. Silmälääkäritoiminta on ainakin yths:llä lakkautettu, en sitten tiedä mitkä kaikki muut erikosilääkärisopparit on revitty.
Tähän oli aiemmin jotenkin tottunut ja pystyi vielä kompensoimaan paljon väkisin yrittämällä. Nyt alan olla siinä pisteessä etteivät näyttelijänlahjat tai keskittymiskyky vaan riitä siihen että pystyisin selviytymään päivistäni kovin kaksisesti.
Jos yksityiselle, niin mille lääkärille sieltä kannattaa varata aika? (siis minkä erityisalan)
ap
[/quote]
Ap, verikokeet voi tehdä yleislääkärikin. Ei siihen tarvita mitään erikoislääkäriä tässä vaiheessa. Jos sitten epäillään jotakin vakavampaa, yleislääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen erikoislääkärille.
Täällä on paljon esitetty erilaisia oletuksia. Oikeat vastaukset saa vain lääkäriltä.
Samoin on YTHS:n palveluiden laita. Koska et tiedä, mitä paikkakuntasi YTHS tarjoaa, sinun pitää kysyä neuvonnasta. Siellä osataan kertoa, miten sinun pitää menetlä. Samalla säästyy opiskelijan vähäiset rahat siihen, kun ihan oikeasti tarvitset kiirellistä maksullista palvelua.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:09"]
En muuten ole edes kuullut YTHS:llä olleenkaan koskaan mitään silmälääkäriä. Joku yhteistyösopimus Silmäaseman kanssa oli, mutta ei missään tapauksessa niin että YTHS olisi kustantanut kaikkea vaan lähinnä alennuksia sai.
Neurologi ja gyne toimivat YTHS:n omissa tiloissa ei ostopalveluna muualta.
[/quote]
Tämä riippunee paikkakunnasta sitten. Ei ole meidän yths:llä gyneä eikä neurologia, ostopalvelusta en tiedä. Säästämään ovat alkaneet sielläkin.
Joku kirjoitti, ettei neurologille voi mennä ilman yleislääkärin lähetettä yksityiselläkään puolella. No, kyllä voi! Yksityiseltä lääkäriasemalta voi varata minkä tahansa erikoislääkärin ajan. Jos et YTHS:ltä saa apua, niin varaa todellakin aika yksityiseltä neurologilta. Kirjoita rauhassa paperille kaikki oireesi, jotka sinua huolettavat ja ota se mukaan lääkäriin.
Tuollaiset oireet ovat jo niin vakavia, että on syytä huolestua ja siis tutkia kunnolla.
Anteeksi liian pitkä viesti, toivottavasti joku jaksaa lukea ja vastata.
Et ole dementoitumassa, ei se noin aikaisin iske. Masennuksestasi en osaa sanoa, mutta tuskin ne lääkkeet tarkkaavaisuuskykyäsi ainakaan parantaisivat. Sinuna varaisin tuota varten ihan oman lääkäriajan, enkä kysyisi minkään antibiootin haun yhteydessä. Voitko varata ajan esim. YTHS:ltä, sitä kautta pääsisit tarvittaessa lisätutkimuksiin. Tsemppiä ;)
Kiitos vastauksesta. Kynnys tämänikäisen mennä valittamaan tällaisesta opiskelijaterveydenhuoltoon vain on aika korkealla, oletukseni on että ne epäilevät minun vain olevan sekoamassa. Tai ehkä itse oletan. Ja mietityttää sekin että mitä aikaa varatessa pitäisi sitten sanoa... ehkä ne pääkohdat pitää sitten vaan listata. Yleensä kun lääkäriaikaa tulee varattua silloin kun on joku selkeä oire. Nyt ei varsinaisesti ole mitään sellaista tiivistettyä ja helppoa kuten joku päänsärky tai kipeä raaja. Luulevat pilapuheluksi varmaan.
ap
Kilpirauhasen vajaatoiminta hoitamattomana aiheutti minulle moista.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 20:44"]
Täällä myös samoja oireita. Menin valittamaan keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä terveyskeskukseen ja tulin ulos mielialalääkeresepti kourassa.
En ole masentunut: elämäntilanteen vuoksi on syytäkin olla surullinen silloin tällöin, mutta masentunut ihminen ei ole lähes päivittäin myös onnellinen niistä asioista joista on syytä iloita.
[/quote]
Masennuksesta liikkuu useita vääriä luuloja. Luullaan, että masentunut on iloton ja kykenemätön tuntemaan minkäänlaista onnen tunnetta. Varmasti näin onkin silloin, kun masennus on erityisen vakava. Masennuksesta on olemassa myös lievempiä muotoja. Silloin masentunut tuntee tunteita, sekä iloa että surua. Tämän klassisen masennuksen lisäksi on epätyypillistä masennusta, sellaista kuin minun masennukseni. Osaan iloita, nauran hauskoille asioille ja ajoittain nautin elämästäni. Tähän masennuksen muotoon kuuluu tietysti myös synkät ajatukset, voimattomuus ja erilaiset elämänhallintaa rajoittavat tekijät. Tunne-elämäni ei siis ole samalla tavalla tasapaksu ja monotoninen kuin tyypillisessä masennuksessa, vaan siinä on alavireiden lisäksi myös ylävireitä. Päältä päin minusta ei huomaa, että olen masentunut.