Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minulla on? Kellään muulla muistiongelmia tms.?
18.06.2013 |
Keskittymiskykyni huononee jatkuvasti. Opiskelen yliopistossa ja kevään aikanakin sain ihan kelpo arvosanoja, jopa parempia kuin yleensä olen saanut. Kuitenkin joudun tekemään hirveästi töitä pärjätäkseni ja siksi olin kevään tosi tiukilla.
Olen kai ihan normaaliälyllä varustettu yleisesti ottaen, kun kirjatieto pysyy päässä, osaan vastata tenteissä jäsennellysti ja suoriudun esseetehtävistä. Mutta joudun pinnistelemään ihan tavallisessa keskustelussakin jatkuvasti, välillä en oikein ymmärrä kuulemaani heti vaikka kyse olisi jostain tosi yksinkertaisesta. Arkipäivän käytännöllisyys minulta on kadonnut nyt kesän alkaessa ihan lopullisesti (ei ollut kehumista siinä keväänkään aikana enää), en ole nyt töissä joten mitään vaativaa ei tarvitse tehdä, mutta en koskaan muista mihin laitoin jonkun tavaran, enkä edes mitä aioin ottaa kaapista kun oven olen siinä sen ajatuksen jälkeen ehtinyt peräti avata.
Unohtelen tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Unohdin koiran kerran ulos vähäksi aikaa, ja sen jälkeen olen tarkistanut vähän väliä että se on tallella ja sillä on kaikki hyvin, koska en muista mitä olen äsken tehnyt (olenko päästänyt sen ulos). Unohdan syödä usein. Syötyä tulee pahimmillaan vain kerran päivässä, kun syödään miehen kanssa yhteinen ateria.
Missaan usein tilanteissa jotain mitä ihmiset yleensä tajuavat heti. Olen motorisesti jotenkin kömpelömpi kuin ennen. Väsyn ihmisten seurassa koska arkipäiväinen kuulumistenvaihtaminenkin vaatii minulta ihan älyttömästi keskittymistä. Siksi olen alkanut vältellä ihmisten tapaamista.
Kirjallisessa ilmaisussa pärjään jotenkuten toistaiseksi, koska siinä on käytettävissä enemmän aikaa. Interaktiivisuus on se kaikista vaikein, kun pitäisi reagoida ympäristöön ja ihmisten sanoihin heti ettei vaikuta yksinkertaiselta.
Kaikista rasittavinta on se että tajuan itse tämän menevän vain pahemmaksi ja olevani tyhmä. Sanoin kerran ihan tavallisen antibiootit käteen-lääkärikäynnin yhteydessä tästä, mutta hän ehdotti sen olevan vain masennusta ja oli jo tuputtamassa lääkettä masennukseen. Masentunut en ole, mielialassani ei ole mitään vikaa. Mieheni hyväksyy minut kyllä tällaisena lahopäänä mutta minä olen kauhuissani. Jos tämä tästä vielä pahenee...
Päihteitä en käytä eikä mitään lääkityksiä tai todettuja sairauksia ole. Ikää on 29 vuotta, että ei voi olla vanhuudenhöperyyttäkään vielä. Olen aiemmin pystynyt keskittymään vaikka kuinka moneen asiaan yhtäaikaisesti, nykyisin pienikin arkiaskare vaatii kaiken (vähäisen) aivokapasiteettini.
Kommentit (32)
Minulla ruokavalion luisuminen pelkkään roskaruokaan aiheutti tuollaista, lisäksi olin jatkuvasti väsynyt. Ruokaremontti korjasi asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen se joka ehdotti YTHS:lle menoa. Olin itse aikanaan 41-v, kun aloitin yliopisto-opinnot. Luontevinta minulle oli varata aika juuri sinne vastaanotolle. Opiskelijoita vartenhan se on. Siellä voi käydä puhumassa, voivat määrätä kokeita tarvittaessa. Ja ovat ihan varmasti kuulleet kaikenlaista siellä. Minä menisin sinne kyllä.
Komppaan vitosta! Lueskelepa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Äitini kehotti lukemaan aiheesta, kun elämäni on ollut yhtä kaaosta muutaman vuoden. Asiani ovat siis paperilla paremmin kuin hyvin ja pelkästään hyviä ja auttavaisia ihmisiä ympärillä, mutta käytännössä homma pelkkää sekasortoa. Luin parista paikasta, että lääkärit harvoin edes tajuavat diagnosoida kilpirauhasongelmia, sillä oireet ovat moninaiset ja masennusmaiset. Itse kerään rohkeutta ottaa yhteyttä YTHS:än, jotta saisin asiani kuntoon. Toivottavasti AP löytää myöskin apua. :)
Olen saman ikäinen ja mulla on sama homma, muisti ja sellainen ote tilanteista on heikentynyt huomattavasti siitä, mitä ne olivat ennen. En muista juuri tekemiäni pieniä asioita, joskus sanon poikaystävälle jotain ja se kertoo, että olen juuri sanonut saman asian.
Kuvailemiasi keskusteluongelmia on myös, pää tyhjenee enkä pysy tilanteiden tasalla.
Sitten on tällaisia juttuja: pari kuukautta sitten menin metroon, enkä metrossa ollessani enää ikään kuin muistanut, mistä olin tullut. Pidin itsestäänselvänä, että olin noussut metroon eri pysäkiltä kuin olin, ja kun metro ei seuraavaksi ollut sillä pysäkillä jolla sen "piti" olla, nousin pois ihmetellen, että olin mennyt väärään suuntaan. Nousin vastakkaiseen suuntaan menevään metroon, ja vasta parin pysäkin jälkeen tajusin olevani nyt oikeasti menossa väärään suuntaan, aloin miettiä, mitä on tapahtunut ja ymmärsin olettaneeni, että olen alun perin mennyt metroon eri pysäkiltä kuin menin. Tunsin itseni vanhukseksi, joka ei osaa kotiin.
Pari päivää sitten menin tapaamiseen samanlaisessa mielenhäiriössä puoli tuntia ajoissa, tuli kiire kun olin myöhästymässä tästä väärästä kellonajasta, kyttäsin kelloa kiirehtiessäni monta kertaa ja vasta odotettuani minuutteja perillä, yhtäkkiä ymmärsin että olen tähdännyt väärään kellonaikaan tajuamatta sitä. Tällaiset pienet yksityiskohdat ikään kuin vaihtuvat päässäni itsestään, enkä kyseenalaista niitä koska pidän niitä oikeina kunnes paljastuu, etteivät ne ole.
Mulla on ollut tätä jo pitkään (muisti alkoi heikentyä joskus vuosia sitten, vuoden-puolen vuoden aikana on mennyt pahemmaksi). Mitään hirveää stressiä ei ole jos nyt sitä perus "en tiedä mitä teen elämälläni" -stressiä ei lasketa. Ei ole hajuakaan, mistä oireet voivat johtua, tulee mieleen ruokavalio tai home mutta home kai tyypillisemmin aiheuttaa hengitystieoireita tms.
Mulla on elämä ja oleminen ihan samanlaista kuin ap:llä. Nyt todettiin lievä kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen myös syönyt pitkään vähän huonosti, liikaa sokeria, en tiedä voiko vaikuttaa. Imetän jo toista vuotta, ja ajattelin että se olisi osa syy yhdessä kotona tylsistymisen kanssa. Epäilen, että minulla voisi myös olla add, ja oireet nyt tässä elämäntilanteessa pahentunut. Kuullostaapa pahalta tähän ylöskirjoitettuna, muta elämäni on kyllä mukavaa lukuunottamatta erinäistä hajamielisyyttä ja päämäärättömyyttä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10: lohdullista kuulla etten ole ainoa, mutta ikävä kuulla että sullakin tuollaista.
5 ja 9: Tiedän kyllä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, mutta en ihan heti olettaisi tämän olevan sitä. Toisaalta ei kai kaikki saa samoja oireita.
Minulla on ollut enemmänkin laihtumista kuin lihomista (myös silloin kun vielä muistin syödä, ensin ajattelin että hyvä, liikakilot lähtee, sitten ajattelin että mitä hittoa, vaikka söin siihen aikaan vielä kunnolla, niin kilot joita olin yrittänyt aiemmin pudottaa, vain karisivat, ja sitten vielä siitä kun olin painossa joka oli ollut ajatuksenani silloin joskus kun olin jaksanut ajatella laihduttamista, putosi vielä kymmenen kiloa lisää) eikä minua palella usein. Ja mieliala on ihan hyvä, paitsi että tämä hajamielisyys ottaa päähän, mutta ketäpä ei ottaisi. Myöskään liikatoiminnan oireita en tunnista itsessäni. En tiedä onko sitten kilpirauhasen suhteen olemassa muitakin häiriöitä.
En viitsi googlailla kovin paljoa taudeista, koska yleensä jos tavallisen flunssan oireisiin on etsinyt googlesta helpostusta, google on heti kertomassa että minulla on vähintäänkin syöpä tai joku muu tappava tauti.
Tiedän kyllä ettei täällä kukaan voi varmaksi mennä sanomaan mistä tässä on kyse, mutta auttaa tämä kokoamaan ajatuksia, vastausten lukeminen ja miettimään mitä ihmettä voi sanoa lääkäriaikaa varatessa.
ap
Googlailin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja kieltämättä osa oireista pätee muhun hyvinkin. Mulla on ollut viiden viimeisen vuoden aikana kaikenlaisia outoja oireita nivel- ja muista kivuista tinnitukseen ja ihottumiin ja täpliin näkökentässä. En enää jaksa käydä niiden takia lääkärillä, kun ei ole selvinnyt mistä johtuvat (ja googlattuakin on tullut niin paljon etten jaksa huolestua pahimmista sairauksista). Mutta tuntuu oudolta kun yli 20 vuotta olin superterve.
Tunnistan tuon ettei tiedä miten näitä oireita kuvaisi lääkärille, mm. tuon metroepisodin jälkeen harkitsin lääkärillä käymistä, mutta mietin että mua pidetään luulosairaana kun olen käynyt valittamassa siellä ihan riittämiin noita muitakin vähän kummallisia oireitani.
Laihtumisesta, mäkin olen aika lailla laihimmassa kunnossa koskaan ja helpolla, hyötyliikun tosin nykyään aika paljon mutta paino ei nouse vaikka söisin mitä (ja niinpä nykyään syönkin koko ajan jotain herkkuja, ei hyvä).
Kiitos sulle aloituksesta, itsekseen sitä vain jotenkin tulee siihen tulokseen, ettei asialle voi tehdä mitään vaan on vain elettävä unohtelunsa kanssa. Mutta voihan oikeasti olla että kyse on jostain lääkkeillä tai ruokavaliolla parannettavasta.
t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt ehdottaisin sinulle selkeää toimintasuunnitelmaa siihen, miten saisit ihan oikeasti tietää, mikä sinua vaivaa: varaa itsellesi lääkäriaika, mene lääkärille ja kerro hänelle oireesi. Pyydä päästä kilpirauhaskokeisiin. Pyydä, että sinusta tutkitaan kaikki mahdollinen ja vähän mahdotonkin, jotta oireiden syyt selviävät.
Ihmettelen täällä, miten se yksi lääkäri oli kirjoittamassa sinulle masennuslääkkeet suorilta käsin ilman minkäänlaisia tutkimuksia. (Kilpirauhaskokeet pitäisi tehdä aina masennusepäilyjen yhteydessä, jos lääkäri osaa hommansa.)
Samaa toimintasuunnitelmaa tarjoan myös näille kaikille muille naisille, joilla on muistihäiriöitä. Ei ole erityisemmin järkevää jäädä vain ihmettelemään, kun vastauksiakin voisi löytyä, jos vain vaivautuisi menemään lääkäriin.
Tsemppiä.
Täällä myös samoja oireita. Menin valittamaan keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä terveyskeskukseen ja tulin ulos mielialalääkeresepti kourassa.
En ole masentunut: elämäntilanteen vuoksi on syytäkin olla surullinen silloin tällöin, mutta masentunut ihminen ei ole lähes päivittäin myös onnellinen niistä asioista joista on syytä iloita.
Ongelma on tarkalleen tämä harvapäisyys. Epäilen unenpuutetta tai kilpirauhasongelmia. Kuvioissa myös lapsi ja yli vuoden jatkunut imetys. Olen päättänyt kaivella nämä oireet pohjia myöten yksiyislääkärillä mikäli tämä ei hellitä kun imetys loppuu. Siihen asti pärjäilen lisäravinteiden varassa.
En tiedä mikä näistä tarkalleen tehoaa ja mihin, mutta huomaan eron jos jätän tämän aamusettini syömättä:
vahva D-vitamiini, C-vitamiini, multitabs, sinkki, magnesium, kalsium, harvapäille tarkoitettu B-vitamiinilisä jonka nimeä en muista, mäkikuisma, maitohappobakteerit, pellavansiemenöljy
Tällaista terveen ihmisen elämää :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlatkaapa myös lupus: kilpirauhanen ei ole ainoa joka aiheuttaa näitä ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisko vaikka ihan levätä. Mulla on väittäri kesken ja työt painaa päälle. Väsyneenä ja stressaantunena pätkii ihan toivottomasti... jostakin aivot säästää, jos johonkin panostaa... Ja tosiaan kun on tottunut omaan rytmiinsä, niin ei koe olevansa "väsynyt" tai poikkeuksellisen stressaantunut. Tuo unohtelevaisuus kuitenkin on ihan perusoire siitä, että pää on käynyt ylikierroksilla... jos jotakin haluat ottaa, niin joku kunnollinen B-vitamiinikuuri voisi olla ok, mutta lepo ennen kaikkea. Tarpeeksi unta ja taukoa opiskeluissa... meinaan itse pitää sellaisen kesäloman myös ja syksyllâ ajattelen etenemisaikatauluni uudelleen, koska hajapäisyys tympii tosi kovasti, koska normaalielämää ei voi paketoida laatikkoon odottamaan sitä, että on valmistunut. Viisaammat prioriteetit siis.