Lue keskustelun säännöt.
Entäs kun abortti ei kaduta
18.06.2013 |
Täällä, ja muillakin vauvapalstoilla on tasaisin väliajoin aloituksia ja ajatuksia abortista, abortin oikeutuksesta, huuteluja murhaajista ja murhattavista ja katumuksestakin. Mietin tuossa eilen muutamia aiheeseen liittyviä aloituksia lukiessani toisaalla, että entäs kun abortti ei kaduta. Tai aiheuta syyllisyyttä. Entäs jos sen on antanut itselleen anteeksi. Enkä varmasti ole ainoa. En koe olevani kylmä ja tunteeton toisin kuin joidenkin ihmisten tarve on palstakeskusteluissa väittää. Olen hyvin sinut asian kanssa.
Miksi sinä et kadu? Vai kadutko?
Kommentit (32)
Yrittäkää olla asian kanssa sinut. Minulta saatte suurinpiirtein saman verran myötätuntoa kun tupakoiva keuhkosyöpäpotilas tai mässäilevä, ylipainoinen tyyppi joka on saanut jo yhden sydäninfarktin. Käytännössä vapaa aborttikoikeus on hyvä asia mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen tekee itse päätöksensä ja kantaa niistä seuraamukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakaan ei kaduta, ei ole alunperinkään kaduttanut. Enkä ole tuntenut syyllisyyttä. Silloin se oli paras mahdollinen ratkaisu, olin itse asiassa huojentunut prosessin jälkeen.
En ymmärrä mikä siinä abortissa on niin kamalaa ja saatanallista. Minusta sellainen on sata kertaa parempi ratkaisu, kuin asettaa jotkut tytöt/naiset epätoivoiseen tilanteeseen ei-toivotun lapsen kanssa.
Mä en tiedä syytä, että miksi mua ei kaduta, en osaa sanoa, mutta siis minua ei kaduta teettämäni abortti. Johtuuko se siitä, että se kuitenkin oli silloin se ainoa hyvä vaihtoehto?
Arvaa kuinka paljon välitän kaltaisesi ihmisen myötätunnosta ja ylipäätään sinunlaisistasi ihmisistä?
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 12:04"]
Yrittäkää olla asian kanssa sinut. Minulta saatte suurinpiirtein saman verran myötätuntoa kun tupakoiva keuhkosyöpäpotilas tai mässäilevä, ylipainoinen tyyppi joka on saanut jo yhden sydäninfarktin. Käytännössä vapaa aborttikoikeus on hyvä asia mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen tekee itse päätöksensä ja kantaa niistä seuraamukset.
[/quote]
No hyvähän se on jos ei abortti kaduta. Silloin on tehnyt oikean päätöksen sen tehdessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitää mielessä ettei toiset meistä pääsääntöisesti salli että naisystävä on joskus päätynyt aborttiin. Vaan en aio ottaa naista jolla on lapsiakaan joten niin no.
Olen päätynyt siihen, että joskus ihminen erehtyy, tekee virheitä mutta voi silti hyväksyä ne perustuen sen hetkiseen tietämykseen ja tilanteeseen. Ja antaa itselleen armon ja ehkä oppia jotain kokemuksistaan. Toinen asia minkä olen yrittänyt sisäistää on se, että en itse puutu toisten asioihin ankä niitä moralisoi. Mikäli kyseessä asia joka rikosoikeudellisesti sentään on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 13:08"]
No hyvähän se on jos ei abortti kaduta. Silloin on tehnyt oikean päätöksen sen tehdessään.
[/quote]
Mä kans mietin, että silloinhan päätös on ollut oikea, kun ei kadu. Olisi kauheaa, jos tuollaista asiaa katuisi :-o
Minä en ole koskaan pitänyt aborttia murhana, eikä minua ole kukaan koskaan koittanut sellaiseen ajatusmaailmaan kasvattaakkaan. Tein jo nuorena päätöksen, että jos lapsia yrittää minulle tulla ennen kuin niitä itse täysin haluan, teen abortin. Ja näin sitten vanhempana kävi, kaksikin kertaa. En ole katunut kumpaakaan aborteistani, vaan molemmilla kerroilla päätös on ollut yksimielinen kumppanin kanssa, eikä sitä ole tarvinut sen kummemmin edes pohtia ennen aborttia tai sen jälkeen.
Minusta on todella kummallista, että näissä keskusteluissa syyllistetään ja huudellaan murhaajaksi ja kirotaan, että varmasti tulet katumaan loppuelämäsi. En minä ainakaan kadu, ja jos ja kun tahdon lapsia itselleni, voin tehdä niitä koska vain tietäen, että ne ovat tervetulleita, rakastettuja ja kasvavat sellaisissa puitteissa jotka omille lapsilleni tulevaisuudessa tahdon. Ei minua kaduta että en synnyttänyt lapsiparkaa maailmaan, jossa sille olisi todennäköisesti jäänyt vanhemmista vain toinen, ja muutenkin ankeat olosuhteet.
Se että en kadu, ei tarkoita sitä ettekö joskus miettisi sitä millaista olisi jos olisin pitänyt lapsen. Ja joka kerta kun näin mietin, olen vain yhä tyytyväisempi päätökseeni. Minulle abortti ei ole murha, ja minua vain huvittaa nämä ihmiset jotka niin minulle koittavat väittää. En tunne minkäänlaista surua rinnassani, koska olen käynyt tämän asian läpi itseni kanssa ja todennut, etten ole tehnyt mitään väärää. Eikä mieltäni saa muuttamaan kukaan ulkopuolinen henkilö huutelemalla minulle omia uskomuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein abortin 18-vuotiaana. Heti, kun tajusin olevani raskaana, varasin ajan aborttiin. Helppo päätös, eikä todellakaan tuntunut pahalta. Vitutti vain pillereiden pettäminen. Tuon jälkeen vaihtui pillerimerkki. Kymmenen vuoden päästä voinkin ajatella lasten hankkimista.
En kadu, en edes mieti sitä enää. Nyt äkkiseltään en edes muista minkäikäinen lapsi olisi nyt.
On siis kolme lasta nyt, ja tein sen yli 25vnä
Mä tein abortin nuorena ja ainoa joka mua kannusti, oli silloinen miesystäväni. Hän on itse adoptoitu lapsi, ja oli vahvasti sitä mieltä, että adoptio ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Olen joskus syyllistänyt itseäni ja tuntenut huonoa omaatuntoa abortista, mutta katunut en ole koskaan. En ollut silloin todellakaan valmis äidiksi, elämä olisi mennyt aivan ruljanssiksi. Nyt kun katson lähipiirissäni olevaa teiniäitiä, jonka lapsella on huostaanottoprosessi menossa, olen helpottunut omasta päätöksestäni silloin aikoinaan.