Lue keskustelun säännöt.
Mikä on epäoikeudenmukaisin asia, jonka olet elämässäsi joutunut kokemaan?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:29"]
Naisettomaksi jääminen.
[/quote]
Onko se lopullista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:29"]
Naisettomaksi jääminen.
[/quote]
Onko se lopullista?
[/quote]
Taitaa se osalle olla, ainakin jos AV:ta on uskominen. Kovat ja valitettavan yhtenäiset on kriteerit. Niitä jos et täytä, niin bye bye.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:29"]
Naisettomaksi jääminen.
[/quote]
Onko se lopullista?
[/quote]
On...
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:29"]
Naisettomaksi jääminen.
[/quote]
Onko se lopullista?
[/quote]
Taitaa se osalle olla, ainakin jos AV:ta on uskominen. Kovat ja valitettavan yhtenäiset on kriteerit. Niitä jos et täytä, niin bye bye.
[/quote]
Höpöjuttuja kriteerit...
Minä ja veljeni emme perineet isämme omaisuutta kun hän kuoli (olimme seitsemän- ja viisivuotiaat). Isän äiti oli aina inhonnut äitiäni, joka oli "vain" duunariperheestä, isän puolella siis akateemisia ja "parempaa väkeä" (tosin tämä mummoni ei itsekään omannut mitään korkeaa tutkintoa). Heillä suvussa mm. tuomari ja lakimiehiä, tekivät joitain dokumentteja ja hävittivät näillä meille kuuluvaa omaisuutta niin, että mitään ei muka jäänyt jäljelle. Tarkemmin minä en asioita tiedä enkä muista, olinhan niin pieni. Äiti koetti taistella meille kuuluvasta osasta oikeusteitse, mutta lopulta turhaan. Muistan, kun menimme hakemaan isältä jääneitä tavaroita ja saimme veljen kanssa ottaa parista pahvilaatikosta haluamiamme esineitä. Siellä oli pieni hevosenmuotoinen kynänterotin, sen muistan ottaneeni ja siis isältä perineeni.
Mummo, isän äiti siis, otti yhteyttä minuun ja veljeeni pari vuotta ennen kuolemaansa. Menimme kahville, hän oli oikeinkin mukava, kehui miten meistä oli tullut äykkäitä nuoria ihmisiä (veljeni opiskeli AMK:ssa, minä tein tuolloin graduani. Kai mummo ihmetteli, miten meistä duunarin yh-äidin lapsista "tulikin jotain"). Kävimme pari kertaa hänen luonaan. Kuoltuaan hän jätti meille perinnöksi osan pienestä yksiöstä. Se myytiin, mutta ei siitä saatu paljoakaan, ei läheskään niin paljon kuin meille tuolloin parikymmentä vuotta sitten olisi kuulunut.
En ole koskaan ollut katkera, eikä veljenikään. Äitini kaiketi on, ja ymmärtäähän sen kun hänen pienille isänsä menettäneille lapsilleen tehtiin vääryyttä, ja vielä oman suvun taholta. Joskus olen vain miettinyt, ovatko nuo papereja tehneet ja niitä allekirjoittaneet sukulaiseni ja mummon ystävät koskaan tulleet katumapäälle. Mummoni ainakin vaikutti tulleen, oman kuolemansa edessä kaiketi viimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Olisin halunnut normaalin lapsuuden.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:49"]
Menimme kahville, hän oli oikeinkin mukava, kehui miten meistä oli tullut äykkäitä nuoria ihmisiä (veljeni opiskeli AMK:ssa, minä tein tuolloin graduani. Kai mummo ihmetteli, miten meistä duunarin yh-äidin lapsista "tulikin jotain").
[/quote]
Mummo ei vaan tajunnut, että nykyään yliopisto- tai ainakin AMK-opintoihin päästetään jokainen, joka osaa edes nimensä kirjoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:49"]
Menimme kahville, hän oli oikeinkin mukava, kehui miten meistä oli tullut äykkäitä nuoria ihmisiä (veljeni opiskeli AMK:ssa, minä tein tuolloin graduani. Kai mummo ihmetteli, miten meistä duunarin yh-äidin lapsista "tulikin jotain").
[/quote]
Mummo ei vaan tajunnut, että nykyään yliopisto- tai ainakin AMK-opintoihin päästetään jokainen, joka osaa edes nimensä kirjoitaa...
[/quote]
Noh, en nyt sanoisi aivan noinkaan, mutta siksi laitoinkin heittomerkit lauseeseen: itse en arvosta sen enempää akateemista kuin duunariakaan. Mummolle, kuten kirjoitin, asia oli tärkeä. Olen tähänastisessa elämässäni ns. akateemisilta saanut, kuten kertomani osoittaa, epäinimillisempää ja karumpaa kohtelua kuin duunareilta.
Mutta täytyihän tähänkin ketjuun tulla av-tyyliin jollain tavalla, edes tällaisella hiukan epäsuoralla, kommentoimaan duunari vs. akateeminen-asiaa. (Näyttäähän alussa olevan jo av-muodin mukaisesti joku "lassukka"-tyylinen valituskin ;) )
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:49"]
Menimme kahville, hän oli oikeinkin mukava, kehui miten meistä oli tullut äykkäitä nuoria ihmisiä (veljeni opiskeli AMK:ssa, minä tein tuolloin graduani. Kai mummo ihmetteli, miten meistä duunarin yh-äidin lapsista "tulikin jotain").
[/quote]
Mummo ei vaan tajunnut, että nykyään yliopisto- tai ainakin AMK-opintoihin päästetään jokainen, joka osaa edes nimensä kirjoitaa...
[/quote]
Noh, en nyt sanoisi aivan noinkaan, mutta siksi laitoinkin heittomerkit lauseeseen: itse en arvosta sen enempää akateemista kuin duunariakaan. Mummolle, kuten kirjoitin, asia oli tärkeä. Olen tähänastisessa elämässäni ns. akateemisilta saanut, kuten kertomani osoittaa, epäinimillisempää ja karumpaa kohtelua kuin duunareilta.
Mutta täytyihän tähänkin ketjuun tulla av-tyyliin jollain tavalla, edes tällaisella hiukan epäsuoralla, kommentoimaan duunari vs. akateeminen-asiaa. (Näyttäähän alussa olevan jo av-muodin mukaisesti joku "lassukka"-tyylinen valituskin ;) )
[/quote]
Eikö ilman omaa naista jääminen mielestäsi ole epäoikeudenmukaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 01:49"]
Menimme kahville, hän oli oikeinkin mukava, kehui miten meistä oli tullut äykkäitä nuoria ihmisiä (veljeni opiskeli AMK:ssa, minä tein tuolloin graduani. Kai mummo ihmetteli, miten meistä duunarin yh-äidin lapsista "tulikin jotain").
[/quote]
Mummo ei vaan tajunnut, että nykyään yliopisto- tai ainakin AMK-opintoihin päästetään jokainen, joka osaa edes nimensä kirjoitaa...
[/quote]
Noh, en nyt sanoisi aivan noinkaan, mutta siksi laitoinkin heittomerkit lauseeseen: itse en arvosta sen enempää akateemista kuin duunariakaan. Mummolle, kuten kirjoitin, asia oli tärkeä. Olen tähänastisessa elämässäni ns. akateemisilta saanut, kuten kertomani osoittaa, epäinimillisempää ja karumpaa kohtelua kuin duunareilta.
Mutta täytyihän tähänkin ketjuun tulla av-tyyliin jollain tavalla, edes tällaisella hiukan epäsuoralla, kommentoimaan duunari vs. akateeminen-asiaa. (Näyttäähän alussa olevan jo av-muodin mukaisesti joku "lassukka"-tyylinen valituskin ;) )
[/quote]
Eikö ilman omaa naista jääminen mielestäsi ole epäoikeudenmukaista?
[/quote]
Ei ole, se on miehen oma vika ja siten ihan ansaittu juttu. Sen sijaan se, ettei saanutkaan isovanhemmilta huippuperintöä, on huomattavasti kammottavampi ja enemmän elämänlaatuun vaikuttava juttu. Rahaa me ihmiset tarvitaan, ei läheisyyttä.
Ikäviä asioita on tapahtunut, mutta epäoikeudenmukaisuudesta ei voi puhua. Jumala antaa ja Jumala ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltajuus missä ei isä ei omasta tahdosta ole mukana mutta ei luovuta huoltajuutta eikä maksa elatusmaksujaan.
Olen naimisissa miehen kanssa, joka ei välitä seksistä. Että vituttaa se lässytys "älkää naiset pihdatko" ja jutut miten mies vonkaa joka käänteessä ja naisella vain särkee päätä. Miksi minä en saanut sellaista miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies ei päästänyt mua lähtemään töistä, vaikka olin todella kipeä. Ja sen jälkeen kun hänen esimiehensä puuttui asiaan, esimies yritti vierittää syytä omasta virheestään mun niskoilleni.
Minäkin olisin halunnut kokea normaalin lapsuuden. Ilman alkoholisti-isää, ilman tunnekylmää äitiä. Ilman himo-uskovaisia isovanhempia.
Jäin leskeksi 21-vuotiaana, kun olin juuri kotiutunut synnäriltä. Yhtäkkiä olin 1v2kk taaperon ja vastasyntyneen yh.
Tuosta vuosi, niin tapasin nykyisen mieheni, joka tänäpäivänä taistelee parantumatonta syöpää vastaan. Lapset ovat jo koululaisia.
Yhteisiä emme luultavasti tule saamaan, vaikka mies olisi kovasti halunnut. Olin typerä, kun en suostunut lapsen hankintaan kun mies oli vielä terve. Nyt se lienee jo myöhäistä...
Suuren rakkauden menettäminen väärinkäsityksen takia. Ehkä tuon olisi vielä voinut korjata mutta ennenkuin mitään ehti tapahtumaan mies oli pari kuukautta myöhemmin pukannut satunnaisen ystävättären vahingossa paksuksi. Ovat edelleen yhdessä parinkymmenen vuoden jälkeen joten ei se ihan huono tilanne hänelle ollut. Mutta olisin halunnut sen elämän mitä he saivat.... Keskustelimme tästä tilanteesta vasta muutama vuosi sitten ja toinen osapuoli kaipaa yhä. Meillä kummallakin on hyvä elämä tahoillamme eikä enää mitään tule tapahtumaan meidän välillä mutta kyllä olemme katkeria välillä kaikesta menetetystä.
No mulla on exä jonka koko elämä rakentuu vääryyden tekemiselle. Hän on suoltanut epäoikeudenmukaisuutta minuun päin enemmän kuin koko muu maailma yhteensä. Tässä ollaan kuitenkin molemmat vielä elossa ja minä tulen vielä ottamaan hyvityksen kaikesta hänen pahuudestaan. Toivottavasti se vääryydestä saatu nautinto on ollut kaiken sen arvoista, mitä hän sille alttarille tulee uhraamaan.
Naisettomaksi jääminen.