Missä mun selkäranka ja itsekunnioitus on? :(

Oletko vähän tyhmä? Se, että exälläsi menee nyt hyvin jonkun kanssa ei tarkoita, että teillä menisi hyvin. On mahdollista, että sinä olet joka suhteessa se ongelma miksi suhde ei onnistu. Tai sitten te vain ette sopineet yhteen.

Kiitos, minä taidan olla se ongelma.

ap

Valitettavasti minun on todettava samaa, että ongelma tässä tapauksessa olet sinä itsellesi. Entinen miehesi ei ole sinulle velkaa eronne jälkeen, vaikka kävikin kääntymässä sängyssäsi muutaman kerran, ei ole myöskään hänen uusi naisensa se ongelma vaan sinä itse. 

Kerroit jo kuinka moitit itseäsi siitä, että menit sänkyyn eksän kanssa eronne jälkeen. Ok, tuollaista tapahtuu. Jotkut tarvitsevat sen eroseksin pystyäkseen eroamaan kumppanistaan. Jotkut näköjään tarvitsevat useaa eroseksiä, kuten eksäsi. Sinun ongelmasi on kuitenkin ilmeisesti se, että olet kaikesta huolimatta, kenties salaa itseltäsikin, uskotellut, että teidän välinen juttu ei ole sittenkään loppu.

Siinä luulossa sinun oli hyvä olla, kunnes eksäsi totesi, että hän on tyytyväinen elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Todennäköisesti tämä aiheuttaa mustaskukkaisuutta sinussa: sinusta tuntuu, että olet menettänyt jotakin tärkeää. Sen miehenhän olisi pitänyt olla sinun kanssasi onnellinen eikä sen toisen naisen.

Osuinko oikeaseen? Edes lähelle? Vai menikö pahasti puskiin?

Entä sitten se teidän alkuperäinen eronne? 

Mies sanoo pitkän mököttämisen jälkeen, ettei hän oikein tiedä, mitä haluaa. Voi olla, että hän oli sinuun silloin kyllästynyt ja halusi lopettaa. Voi myös olla niinkin, että hän ei tosiaankaan tiennyt, mitä haluaa ja olisi voinut ehkä oppia taas suhtautumaan sinuun positiivisemmin, jos vain olisit hieman nähnyt vaivaa. Tätä et tehnyt vaan päätit, että nyt riittää. - Sinänsä en yhtään ihmettele reaktiotasi, niin minäkin varmaan olisin tehnyt. On ikävää roikkua suhteessa, jossa ei saa vastakaikua tunteilleen.

Sitä kuitenkin ihmettelen, että epäilit miestäsi pettämisestä. Silti mies kieltää tämän. Jo tässä on suuri särö parisuhteessa. Tässä on parikin vaihtoehtoa: 

1. miehesi tosiaankin petti sinua, mikä on suuri vääryys ja sinulla oli täysi oikeus erota.

2. sinä et pystynyt luottamaan mieheesi, vaikka hän ei pettänyt sinua, kuten hän sanoi, vaan epäluulo kalvaa sinua yhä. Tämä on ihan yhtä hyvä syy erota. Jos ei voi luottaa toiseen, ei parisuhteella ole enää pohjaa. Jo se, että epäilet miestäsi aiheetta, on ollut hyvin suuri loukkaus miestäsi kohtaan.

Olkoon tilanne mikä tahansa, luulen kuitenkin, että suurin ongelma sinun tilanteessasi on se, ettei asioita puhuttu teidän välillänne selväksi. Sitä et voi enää tehdä miehen kanssa, joten ehdotankin, että puhut jonkun ammatti-ihmisen kanssa, jotta pääsisit päästämään irti menneestä. Sitten voisit ruveta elämään jälleen omaa elämääsi ja tulla onnelliseksi.

Et menettänyt kultakimpaletta, älä huoli.

Et menettänyt kultakimpaletta, älä huoli.

Mä tiedän tän kaiken, järki sanoo samaa kuin te. Mies kohteli mua törkeästi monta kertaa, en kertonut tuossa aloituksessa ihan kaikkea.

Silti mua itkettää kun näen kuvia paikoista, jossa käyvät kahdestaan ja joihin minä en pääse miehen kanssa. Olen taas tosi masentunut :( Iski kauhea ikävä eilen kun näin miehen sattumalta. Onneksi mies ei nähnyt mua.

ap

Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Yritetään mennä eteenpäin. Halaus sinulle täältä tuntemattomalta.

Miksi mies kehuu sinulle olevansa onnellinen? Oikeasti onnellisilla ei ole tarvetta alleviivata onneaan ylenmäärin. Kuulostaa siltä että ihan katkeruuttaan ja sinulle vittuillakseen kertoilee onnestaan. Tai jos olet päätellyt sen siitä että päällepäin kaikki näyttää olevan heillä hyvin, niin mistäpä tiedät? Ja toisaalta, miksi annat hänen onnen asteensa vaikuttaa omaan elämääsi?

Mene eteenpäin. Älä uhraa ajatustakaan eksällesi. Ja eronjälkeinen seksi on ihan tosi tosi tosi tosi yleistä. Ehkä tottumuksesta tai kun ei osaa jatkaa vielä uusiin kuvioihin, sitä tapahtuu. Ongelmana siinä on että toinen osapuoli saattaa ajatella sen merkitsevän jotain yhteenpaluuta tai muuta, ja toinen taas haluaa lähinnä tyhjentää kassinsa tutuissa olosuhteissa.

Miehesi on jatkanut elämäänsä, jatka sinäkin. Ja lopeta vertailu, se tekee onnettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 07:48"]

Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Yritetään mennä eteenpäin. Halaus sinulle täältä tuntemattomalta.

[/quote]

Kiitos! Johtuukohan tää menkoista tai jostain, mutta melkein itkettää tällainen empatiakin :,)

Mä en oo koskaan pystynyt puhumaan, heittämään läppää, nauramaan ja olemaan niin avoin kun tuon tyypin kanssa. Ja samaa mieskin sanoi (pitkään eron jälkeenkin) minusta. Hänellä kuulemma oli ikävä meidän jutteluja eikä hänellä ole ketään kelle puhua samanlailla kaikesta. Ei mullakaan.

Nykyään ei olla väleissä tai välit ovat hyvin tulehtuneet ja olemme tekemisissä vain välttämättömimmän. (Siis meillä on lapsi ja lapsi on pieni vauva kun mies petti ja halusi erota.)

ap

Mies kuulostaa inhottavalta, parempi unohtaa hänet ja katsoa eteenpäin.

Noniin, nyt kun kirjoitin tämän ja tunnustin tämän ikävän taas itelleni, niin olo helpottui heti. Pystyn taas olemaan hetken masentelematta. Mutta mä en voi sille mitään, että jotain tunteita on vielä jäljellä. :/

Ja järki tosiaan sanoo, että mies oli kuvottava sikakusipääluuseri, enkä ikinä näytä miehelle tätä ikävää. Sen verran on ylpeyttä vielä.

ap

Mutta hemmetti että tää ikävä on välillä raastavaa :(

En mä oikein tiedä mitä mä ikävöin, miehen loistavaa huumori- ja tilannetajua, miestä muuten, seksiä, vai perhettä vai jotain miesystävää ylipäänsä.

Helvetti kun sais vaikka lottovoiton, että vois vaikka matkustella ikävänsä pois. Mutta sitä on aikalailla tämän kesän kodin vankina, ei ole hirveästi rahaa edes autolla ajella :/

ap

Se että sanoit teidän eronneen monta vuotta sitten, herättää hieman huolta. Kyllä se yleensä viimeistään kolmen vuoden kuluttua on kaikki kaipaus kadonnut, tosin yksilöllistä, mutta näin psykologi minulle määritteli eroprosessin. Mitään sääntöä tuohon ei tietysti ole, mutta elämä on kuitenkin aika lyhyt. Ei yhden paskiaisen perään kannata kovin montaa vuotta itkeä.

Kannattaa hakea apua. Tai vaikka laastarisuhde... kun minä hankin sellaisen eka kertaa elämässäni, siinä kävikin niin että piristäväksi pieneksi seksiseikkailuksi kaavailtu säpinä johtikin pikkuhiljaa syvempiin tunteisiin, ja sillä onnellisella tiellä ollaan. Laastarista tässä ei enää voi puhua, kun vuosikymmen on mennyt ja vieläkin rakastuneempi kuin keneenkään koskaan aiemmin.

Musta on tainnu tulla niin kauhea miestenvihaaja, että ei mulla enää kelpaa kukaan :/

Sitäpaitsi mä en oikein liiku edes missään, missä tapaisi mahdollisia miehiä tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat kiinnostuneita minusta. Kaikki hyvät on vielä ekalla kierroksella ja jäljellä on vaan yhtä epätoivoisia kuin minä.

Ehkä tää joskus tästä, ehkä sitten kun rikastun.

ap

Erosta on vuosia, miksi ihmeessä sä seuraat heidän elämäänsä? Miksi et jatka omaa elämää? Et sä siihen mieheen ole rakastunut, yrität vaan väittää niin, noloa todella.