Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären kaverilla masennusta ja alkavaa syömishäiriötä, koska ei pidä omasta kehostaan
24.07.2020 |
Tytöt ovat aloittamassa yläasteen ja ovat olleet ystäviä koko kouluajan. Nyt oma tyttäreni on kertonut aika huolestuttavia asioita ystävästä, kuinka tämä on masentunut ja inhoaa omaa kroppaansa, koska on mielestään niin lihava. Myönnän että hän tosiaan on jossain määrin ylipainoinen, on ollut niin kauan kuin on tyttäreni tuntenut. Tällaisia en tietysti tytöille puhu, ja omalle olen aina painottanut että on tärkeää hyväksyä kaikki (ja itsensä!) sellaisina kuin he ovat.
Ilmeisesti nyt sitten murrosiän kolkutellessa ovella tämä tyttäreni ystävä on alkanut kiinnittää painoon ja ulkonäköön enemmän huomiota. Hän on välillä myös nälvinyt oman tyttäreni ulkonäköä. Asia mistä huolestuin on se, että tyttäreni kertoi että ystävänsä on hiljattain ladannut Instagramin ja nyt haluaa käyttää kaiken aikansa siihen, että katselee sieltä laihoja naisia. Myös siis ajan, jonka tytöt viettävät yhdessä esimerkiksi yökylässä. Hän ei halua enää syödä ja haluaisi olla kuten näkemänsä laihat naiset instassa.
En itse voi ymmärtää miksi vanhemmat ovat antaneet hänen edes ladata instan. Toki emme voi kaikkea estää mitä lapsemme tekevät, mutta omalle tyttärelle olen selittänyt ettei se ole tarkoitettu heidän ikäisille, kuin myös sen ettei ne kuvat siellä ole aitoja vaan muokattuja, ja ettei ihmiset oikeasti näytä siltä.
Oletteko te huomanneet teini- tai esiteini-ikäisten tyttöjen keskuudessa tätä? Mietin mitä voisin tehdä, mutta en varmaan oikein mitään. Tuon ikäinen tuskin pitäisi kivana, että kaverin mutsi alkaa jauhaa jotain itsensä arvostamisesta ja Instagramin valheellisuudesta.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Itse kävisin oman tyttöni kanssa keskusteluja mm siitä, miten Instagram vääristää todellisuutta. Netistä löytyy paljon kuvasarjoja Insta vs todellisuus. Pystyisikö tällaisen keskustelun käymään joskus, kun tytön kaveri on APn luon kylässä?
Jos ottaisin yhteyttä vanhempiin, saattaisin muotoilla asian niin, että ongelma koskee molempia tyttöjä, ei vain kaveria. Näin yhteydenotto ei vaikuta syyttelyltä tai toisten asioihin puuttumiselta.
Pitkän päälle tällainen ystävyys ei ole ylläpitämisen arvoista. Kenenkään ei tarvitse alistua kuuntelemaan haukkumista tai nälvimistä. Jos AP:n lapsella on muitakin ystäviä, kehottaisin viettämään enemmän aikaa niiden kanssa.
Tämä oli hyvä kommentti, kiitos. Kuten taisinkin jo kirjoittaa, olen oman tytön kanssa käynyt keskustelua tuosta Instagramin valheellisuudesta. Hän ymmärtää sen ja hänellä on todella hyvä itsetunto ja itsetuntemus muutenkin. Mutta tuo ajatus että ottaisin asian molempien tyttöjen kanssa puheeksi, on tosi hyvä. Varsinkin jos se onnistuisi vaivihkaa vaikka jonkun leffan aikana, kun kaveri on käymässä tms.
Ja kyllä, olen ohjannut omaa tytärtäni viettämään aikaa myös muiden kavereiden kanssa, ja varmasti ajan myötä tämä ystävyyssuhde voi kadota kokonaan jos tytöt ajautuvat hyvin erilaiseen suuntaan, miltä nyt vaikuttaa. En siis tässä ole mitään tekemässä oman lapseni hyvinvoinnin kustannuksella, mietin vaan mahdollisuuksia auttaa tuota tyttäreni ystävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei kaveruksille voi keksiä kivaa, normaalin rajoissa olevaa tekemistä kuten pyöräily lintutornille, uimista jne.? Jos kaveri on vasta ahdistunut painostaan, niin tekemisen voisi suunnata terveelliseen puuhasteluun. Toki, jos hän esim. lähtee innoissaan pyöräilemään rannalle tai nähtävyydelle, muttei syö eväitä ja nirsoilee mehulle, niin silloin tilanne on jo huolestuttava. Ilkeyshän voi tulla siitä, että kaveri näännyttää itseään. Matala verensokeri tekee äreäksi ja lyhytpinnaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kaveruksille voi keksiä kivaa, normaalin rajoissa olevaa tekemistä kuten pyöräily lintutornille, uimista jne.? Jos kaveri on vasta ahdistunut painostaan, niin tekemisen voisi suunnata terveelliseen puuhasteluun. Toki, jos hän esim. lähtee innoissaan pyöräilemään rannalle tai nähtävyydelle, muttei syö eväitä ja nirsoilee mehulle, niin silloin tilanne on jo huolestuttava. Ilkeyshän voi tulla siitä, että kaveri näännyttää itseään. Matala verensokeri tekee äreäksi ja lyhytpinnaiseksi.
He käyvät kyllä yhdessä uimassa ja muuta liikunnallista, mutta tyttäreni mukaan viime aikoina ystävä on vähentänyt syömistä ja herkuttelua radikaalisti ja olet oikeassa että nälkähän voisi aiheuttaa äreyttä, kun esimerkiksi hiljattain kommentoi tyttärelleni että "miten sä voit syödä noin paljon ja olla silti laiha" .
Ap
Lisäksi, jos joutuisin keskustelemaan lapsen kanssa painosta tai kehonkuvasta, niin sanoisin jämäkästi ja ehdottomasti, että lapsi ei voi laihduttaa. Saattaisin jopa liioitella ja sanoa, että jos kasvava lapsi laihduttaa niin hänen luihinsa tulee onttoja ilmakuplia tai jotain vastaavaa. En puhuisi osteoporooseista, ortoreksioista tai anemioista, vaan reikäisistä luista ja liruliruverestä jne. Toki jos lapsi on kovin perehtynyt aiheeseen ja varma asiastaan, niin tilanne on hankalampi.
Saattaisin myös antaa shokkihoitoa ja näyttää aliravittujen afrikkalaislasten kuvia. Sellaisia, missä lapsi on laiha, mutta maha on kuin pinkeä ilmapallo. Ja sitten alleviivaisin, että laihduttavista lapsista tulee sellaisia eikä solakoita. Ja että on ymmärrettävää olla huolissaan ulkonäöstään, mutta että nyt pitäisi olla kärsivällinen ja syödä paljon ravinteikasta ruokaa, jotta lapsi pystyy liikkumaan ja kasvamaan pituutta.
Tuollainen kurinalaisuus kumpuaa usein hallinnan tunteen menettämisestä ja pyrkimyksestä rangaista itseään. Olisi parempi, jos hän "rankaisisi" itseään syömällä hampaat irvessä kalanmaksaöljyä, retiisejä, ruusukaalia jne. kuviteltavissa olevia "pahan" makuisia ruoka-aineita. Anoreksia itsessään on itsetuhoisuutta, mutta olisi tosiaan parempi jos lapsi ei kiusaisi itseään näännyttämisellä vaan vaikka niillä ruusukaaleilla.
T. 23
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, jos joutuisin keskustelemaan lapsen kanssa painosta tai kehonkuvasta, niin sanoisin jämäkästi ja ehdottomasti, että lapsi ei voi laihduttaa. Saattaisin jopa liioitella ja sanoa, että jos kasvava lapsi laihduttaa niin hänen luihinsa tulee onttoja ilmakuplia tai jotain vastaavaa. En puhuisi osteoporooseista, ortoreksioista tai anemioista, vaan reikäisistä luista ja liruliruverestä jne. Toki jos lapsi on kovin perehtynyt aiheeseen ja varma asiastaan, niin tilanne on hankalampi.
Saattaisin myös antaa shokkihoitoa ja näyttää aliravittujen afrikkalaislasten kuvia. Sellaisia, missä lapsi on laiha, mutta maha on kuin pinkeä ilmapallo. Ja sitten alleviivaisin, että laihduttavista lapsista tulee sellaisia eikä solakoita. Ja että on ymmärrettävää olla huolissaan ulkonäöstään, mutta että nyt pitäisi olla kärsivällinen ja syödä paljon ravinteikasta ruokaa, jotta lapsi pystyy liikkumaan ja kasvamaan pituutta.
Tuollainen kurinalaisuus kumpuaa usein hallinnan tunteen menettämisestä ja pyrkimyksestä rangaista itseään. Olisi parempi, jos hän "rankaisisi" itseään syömällä hampaat irvessä kalanmaksaöljyä, retiisejä, ruusukaalia jne. kuviteltavissa olevia "pahan" makuisia ruoka-aineita. Anoreksia itsessään on itsetuhoisuutta, mutta olisi tosiaan parempi jos lapsi ei kiusaisi itseään näännyttämisellä vaan vaikka niillä ruusukaaleilla.
T. 23
Ei kai lapsille yleensäkään suositella laihdutusta ikinä. Vaan että kasvun myötä oikealla ruokavaliolla paino laskisi luonnollista tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on harrastukseen liittyvä instatili ja olen monesti ihmetellyt kun lapsen ala-asteikäisiltä kavereilta tulee tykkäyksiä ja seuraamisia. Miksi ne lapset on siellä instassa? Ja joo, harrastukseni ei ole mikään instapyllykuvailu muttei kuitenkaan ihan lapsille sopiva, koska se on kauhuteemainen.
Joku yhteinen liikunnallinen harrastus? Onko kummallakaan nuorempia sisaruksia, joita voisi viedä vaikka leikkipuistoihin ja siinä innostua itsekin liikkumaan enemmän?
Alue: Aihe vapaa
Itse kävisin oman tyttöni kanssa keskusteluja mm siitä, miten Instagram vääristää todellisuutta. Netistä löytyy paljon kuvasarjoja Insta vs todellisuus. Pystyisikö tällaisen keskustelun käymään joskus, kun tytön kaveri on APn luon kylässä?
Jos ottaisin yhteyttä vanhempiin, saattaisin muotoilla asian niin, että ongelma koskee molempia tyttöjä, ei vain kaveria. Näin yhteydenotto ei vaikuta syyttelyltä tai toisten asioihin puuttumiselta.
Pitkän päälle tällainen ystävyys ei ole ylläpitämisen arvoista. Kenenkään ei tarvitse alistua kuuntelemaan haukkumista tai nälvimistä. Jos AP:n lapsella on muitakin ystäviä, kehottaisin viettämään enemmän aikaa niiden kanssa.