Kertoisitteko vanhemmillenne, jos joudutte petetyksi parisuhteessa?
Tuntuu että se auttaisi ja olisi kiva kertoa, mutta jos jatkan kumppanin kanssa, miten he suhtautuvat jatkossa häneen..
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ongelmista puhuminen auttaa, eikä ole mitenkään"siistiä", että haudotaan ajatuksia vain omassa päässään. Tämä ajatus että " en minun tarvitse kenellekään kertoa, selviän itsekin pyh".. Sen takia varmaan katkeroidutte ja haudotte turhaa vihaa sisällänne, kun ette asioista puhu.
Itse ainakin kertoisin, koska vanhempani ovat fiksuja ihmisiä, jotka ovat olleet avioliitossa 30- vuotta ja kyllä heilläkin on ongelmia ollut. Yhdessä niistä selvinneet ja olleet avoimia.
Olen myös erittäin läheinen heidän kanssaan ja kyllä he huomaisivat että jokin minua painaa.Niin. Oletko ottanut huomioon että isolla osalla ihmisiä ei ole ketään kelle puhua?
Tottakai se on eri asia. Mutta tarkoitin sitä, että jotkut ihmiset tapaavat kehuskella sillä, että hei eivät kerro kellekään, vaikka voisivat. Tämä omi pointti. Että ikäänkuin olisi siistiä ja ihailtavaa hautoa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ongelmista puhuminen auttaa, eikä ole mitenkään"siistiä", että haudotaan ajatuksia vain omassa päässään. Tämä ajatus että " en minun tarvitse kenellekään kertoa, selviän itsekin pyh".. Sen takia varmaan katkeroidutte ja haudotte turhaa vihaa sisällänne, kun ette asioista puhu.
Itse ainakin kertoisin, koska vanhempani ovat fiksuja ihmisiä, jotka ovat olleet avioliitossa 30- vuotta ja kyllä heilläkin on ongelmia ollut. Yhdessä niistä selvinneet ja olleet avoimia.
Olen myös erittäin läheinen heidän kanssaan ja kyllä he huomaisivat että jokin minua painaa.Niin. Oletko ottanut huomioon että isolla osalla ihmisiä ei ole ketään kelle puhua?
Tottakai se on eri asia. Mutta tarkoitin sitä, että jotkut ihmiset tapaavat kehuskella sillä, että hei eivät kerro kellekään, vaikka voisivat. Tämä omi pointti. Että ikäänkuin olisi siistiä ja ihailtavaa hautoa asioita.
Nämä ihmiset ovat juurikin niitä, jotka eivät ole saaneet kasvaa normaalissa perheessä. Heillen tunteiden ilmaisu ja niistä puhuminen ei ole luontevaa. Ehkä ovat voineet oppia sen myöhemmin oman kumppanin ja lasten kanssa. Mutta jos omat vanhemmat eivät aiemminkaan tukeneet ja kuunnelleet, niin olisi suorastaan idioottimaista avautua heille herkistä aiheista.
En kertonut. Vain yhdelle ei niin läheiselle kaverille kerroin. Olemme edelleen yhdessä ja olen tyytyväinen, että muut eivät tiedä.
En kertoisi, jos toivot suhteen jatkuvan.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vanhemmat hyväksyivät eron vasta, kun mies kertoi että vaimollaan oli ollut jo pitkään sivusuhde. Ennen kertomista ajattelivat että miehellä olisi toinen (varmaan yleisempää epäillä juuri miehen pettävän) ja toivoivat, että pari palaisi vielä yhteen.
Eli jos miehellä on ollut toinen, naisen pitäisi automaattisesti antaa anteeksi ja suhde voisi jatkua, mutta jos nainen pettää, ei nähdä enää mitään mahdollisuutta suhteen jatkua...?!?!?!? Ihania ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ongelmista puhuminen auttaa, eikä ole mitenkään"siistiä", että haudotaan ajatuksia vain omassa päässään. Tämä ajatus että " en minun tarvitse kenellekään kertoa, selviän itsekin pyh".. Sen takia varmaan katkeroidutte ja haudotte turhaa vihaa sisällänne, kun ette asioista puhu.
Itse ainakin kertoisin, koska vanhempani ovat fiksuja ihmisiä, jotka ovat olleet avioliitossa 30- vuotta ja kyllä heilläkin on ongelmia ollut. Yhdessä niistä selvinneet ja olleet avoimia.
Olen myös erittäin läheinen heidän kanssaan ja kyllä he huomaisivat että jokin minua painaa.Niin. Oletko ottanut huomioon että isolla osalla ihmisiä ei ole ketään kelle puhua?
Tottakai se on eri asia. Mutta tarkoitin sitä, että jotkut ihmiset tapaavat kehuskella sillä, että hei eivät kerro kellekään, vaikka voisivat. Tämä omi pointti. Että ikäänkuin olisi siistiä ja ihailtavaa hautoa asioita.
Asioiden hautomisessa yksin ei ole mitään hienoa tai ihailtavaa. Itselleni on kuitenkin elämä opettanut, että aika harva ihminen on niin luotettava, että ei kenellekään niitä asioita puhu eteenpäin. Harva myöskään tilanteessa kuin tilanteessa tukee ystävää eikä nosta esille omia asenteitaan. Jos itse päättää antaa puolison pettämisen anteeksi ja jatkaa suhdetta, on ihan mahdollista, että ystävän asenne puolisoon muuttuu ja se näkyy kanssakäymisessä. Moni näkee mustavalkoisesti sen, että pettäjä on tehnyt väärin eikä näe mitään muita syitä siellä taustalla, jotka ovat voineet pettämiseen johtaa.
En sanoisi ennen kuin ero olisi selvä. Vanhemmillani oli omassa suhteessaan pettämistä ja jatkoivat yhdessä meidän lasten takia, joten luulen että yrittäisivät syöttää samaa mallia mulle.
Jos vanhemmat olisivat selvinneet omasta elämästään mallikkaammin, voisin puhuakin. Mutta niillä vanhemmilla mennään, mitkä on.
Mun äiti ainakin on mun paras ystävä, jolle kerron ihan kaiken. Ja exän pettämishommat kerroinkin suoraan. Kertoisin myös nykyisen suhteen kohdalla.
En todellakaan kertoisi, enkä arvostaisi että vanhempani kertoisivat minulle, ellei sitten tosiaan tilanne olisi se että "kaikki" tietävät. Silloin olisi kohteliasta kertoa etteivät kuulisi muualta. Jos mieheni kertoisi minun pettäneen häntä, niin en ikinä kehtaisi enää mennä miehen vanhempien silmien eteen.
En kertoisi vanhemmille, enkä varmaan muillekkaan sukulaisille. Tätä varten on kaverit. Toivon ettei mieskään levittele parisuhteemme ongelmia anopille. Muutenkin tarpeeksi vaikeaa hänen kanssaan.
Jos joku kertoo puolison häntä pettäneen niin kannattaa kuitenkin muistaa että se on yhden ihmisen kertomus ja hänellä voi olla syynsä kertomiseen. Minä sain eromme jälkeen kuulla miten kylillä kiertää varma tieto siitä että ero johtui minun pettämisestäni. Ex-vaimoni oli kertonut isälleen joka sitten oli levitellyt tietoa pitkin kaupunkia.
Todellisuudessa vaimollani oli suhde ja hän muutti yhteen tämän miehen kanssa heti kun eromme oli selvä. Minulla ei siis mitään suhdetta ollut ollut ja olen yksin nyt vielä vuosi eromme jälkeenkin.
Ilmeisesti vaimoni halusi helpottaa omaa omaatuntoaan satuilemalla minut eron syylliseksi. No onneksi hänessä oli myöhemmin naista pyytää minulta anteeksi ja myöntää että oli toiminut väärin.
Vähän ohiksena: aivan kamalalta kuulostaa kylmät ja ilkeät vanhemmat, joille ei voi kertoa mitään. Miten tällainen tausta vaikuttaa ihmisen käytökseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin esim. työpaikalla? Levittävätkö he tiedostamattaankin henkistä pahoinvointia muihin ihmisiin ja yleiseen ilmapiiriin?
Kyllä se varmaan käy ilmi kun haen avioeroa siinä tapauksessa.
Hyvää päivää taas. Etkö tajua olevasi etuoikeutettu? Suurimmalla osalla on kylmät ja etäiset vanhemmat, monilla piittaamattomat ja tylytkin. Kyllä kai ihanille vanhemmille puhuisikin, kaikilla vaan ei ole samanlaista lun sulla.