Lihavuuden hyvät ja huonot puolet
Huonoja:
- terveys kärsii (ei vielä mutta myöhemmin todennäköisesti, tosin, terveys ei aina korreloi painon kanssa)
- nättejä vaatteita saa etsiskellä enemmän kuin hoikkana ja asukokonaisuuksia miettiä siltä kannalta, miten peittäisi huonoja puoliaan parhaiten
- en kehtaa käydä uimahallissa eikä uida yleisellä uimarannalla (istuskelen vaan rantamekossa rannalla)
- joinakin päivinä kadehdin ja ihailen hoikkia naisia, ja haluan itsekin tulla hoikaksi
Hyvät puolet:
- voi herkutella jos siltä tuntuu, ja ottaa lisääkin, jos haluaa. Myös miehen herkutellessa ei tarvitse vaan katsoa vierestä tai koittaa pidättäytyä vain kahdessa sipsissä tms. Kaloreita tms. ei tarvitse laskea
- olo on jotenkin vapaampi, rennompi ja huolettomampi, liittyy varmaankin edelliseen kohtaan
- voi käyttää aikansa siihen, mihin oikeasti haluaa, eikä siihen mitä "pitäisi" tehdä (eli kuntosalilla käynteihin yms. liikuntaan, josta en valitettavasti juuri nauti, en ole nauttinut hoikkanakaan)
- hyvä ruoka ja herkut tuovat oikeasti elämääni suurta tyydytystä ja nautintoa (toki saan sitä muistakin asioista, mutta tämä yksi niistä).
Ei tässä pointtia ollut. Mietiskelen vaan tässä itsekseni, että ryhtyisinkö laihduttamaan/tekemään elämäntaparemonttia, vai antaisinko olla.
Kommentit (10)
Minäkin olen lihava ja aika samaa mieltä olen monesta kohdasta. Tosin olen ahmimiseen taipuvainen salasyöjä, syöminen miehen nähden ei hoikkanakaan ole ollut ongelmatonta.
Minua on todella alkanut huolestuttaa terveys. Olen töissä reipas ja aikaansaava, mutta haluaisin lisää energiaa työpäivän jälkeen. Olen huomannut, että pienikin syöpöttelytauko nostaa energiatasoa. En edes halua olla mikään superenerginen duracell-pupu.
Nautin rauhallisesta liikunnasta ja hoikempana kehtaisin harrastaa liikuntaa enemmän niin että muut näkevät.
Mutta sitten on se toinen puoli. Minullekin ruoka ja herkuttelu tuottavat nautintoa oikeastaan enemmän kuin mikään muu.
Kolmonen vielä:
Lihavana on jotenkin vapaampi ulkonäkönormeista. Hoikkanakaan en löytänyt vaatteita ja tunsin oloni epämukavaksi tilanteissa, joissa huomio kiiinnittyy ulkonäköön. Lihavana on näkymätön, ei ole paineita olla muutenkaan tyylikäs kun on jo läski.
Miehen näkökulma: seksi on kivaa kun naisessa on pehmeyttä ja muotoja. Nainen tykkää nautinnoista ja hyvästä ruuasta.
Huonoa: itsetunto ei välttämättä hyvä. Ei hyvä ennuste terveydelle.
Mä laskisin plussaksi sen, että alamäessä on kevyen liikenteen välineillä eeppistä.
Mieheni on ylipainoinen ja hän ajoi pahan kolarin. Lääkäri oli todennut, että kerrankin oli läskeistä hyötyä: suojasivat sisäelimiä ja hän selvisi mustelmilla ja ruhjevammoilla.
Olipas ontuva perustelu lihhavuudelle, että saa huoletta herkutella. Minäkin rakastan ruokaa ja herkuttelen joka ikinen päivä. Mutta sen vastapainoksi myös urheilen paljon. No, onneksi minä satunkin tykkäämään molemmista. Ja mieluummin nautin niistä herkuistani hoikkana.
Mikä nyt sitten on kenenkin mielestä lihava...
Saathan sä olla läski, ei sitä kukaan sinulta kiellä, mutta hyväksy samalla se, että muiden mielestä se voi olla vastenmielisen näköistä.
Lihavuuden ainoa plussa on se, että mieheni ei halua minua kun olen lihava. Inhoan seksiä, olen aina inhonnut.
Nautin siitä, että saan syödä mitä tahansa. Saan liikkua tai olla liikkumatta, minkäänlainen liikunta ei ole koskaan kiinnostanut enkä saa liikunnasta mitään "hyvän olon tunnetta" minkä kuulemma jokainen saa.
Hiukset on vahvat ja kiiltävät kun on läskiä tarpeeksi! Tämä olikin sitten aikalailla se ainoa hyvä puoli :)