Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia/tyypillistä sääliä henkisesti väkivaltaista kumppania eron kynnyksellä?
23.07.2020 |
Liittomme on ollut vaikea. Hyvin vaikea. Suurimman osan ajasta vihaan miestäni, mutta nyt kun lähtöpäätös on tehty, suren ja säälin miestäni.
Rakastanhan kaikesta huolimatta, ja nyt sääli melkein estää minua lopultakin lähtemästä. Toivon koko sydämestäni että hän löytää nopeasti uuden (kuten on monet kerrat uhonnutkin) ja saa asiansa kuntoon, kun olen lähtenyt.
Säälintunne on musertava. Onko tyypillistä nimenomaan väkivaltaisissa suhteissa ja erityisesti niiden loppupuolella vai kuuluuko sääli kaikkiin rakkaussuhteisiin, kun itse suunnittelee eroa?
Kommentit (5)
Sääli on ymmärretävää tuossa tilanteessa. Onhan siinä epävakaassa ihmisessä paljon hyviäkin puolia. Mutta, sääli on alentuva tunne, olet ylempänä, sinulla on "varaa" sääliä. Itsestäsi on nyt kiinii, löydätkö halua elää omaa elämääsi, vai elätkö uhrautuvan nunnan kaltaisena toisen ihmisen kautta.
Mä olen ollut yleensä se, joka päättää suhteen, monen uuden yrityksen jälkeen. Sanotaan, että se jättäjä on vahvoilla. Ei ole, jättäjä joutuu kantamaan kaiken vastuun, teinkö oikein, teinkö oikein oikeaan aikaan, vai teinkö virheen. Vastuunkantajilla on harvon vapaapäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman törkeää toivoa henkisesti väkivaltaiselle (?) narsistille uutta uhria.
Just saying.
Tunsin kanssa voimakasta "sääliä", kun olin tehnyt hänen syntymäpäiväkseen ns. viimeisen mansikkakakun. Siinä joimme kahvia minä, exäni ja siskoni. Tunne oli kuristava 16 vuoden avioliiton jälkeen ja kolmen lapsen äitinä. Niin hirveesti ex oli loukannut, nolannut ja aiheuttanut henkistä ja taloudellista väkivaltaa, niin kestin vielä ne viimeiset päivät. Luota itseesi, olet tehnyt oikean päätöksen !!
Tunnen sääliä vielä puoli vuotta eron jälkeen, vaikka ex yrittää uhkailla väkivallalla uutta miestäni. Ja todellakin toivon että löytää uuden naisen ja jättää minut rauhaan. Vapaaehtoisestihan se uusikin siinä suhteessa tulee olemaan, kuten itsekin olin.
Tuttu tilanne, eroon liittyy vääjäämättä paljon ristiriitasia tunteita ja juuri tuo myötätunnon kokemus on tosi salakavala. Älä nyt missään nimessä jää säälistä sen ukon luo vaan lähde kun voit. Ala elää itseäsi varten, elämä kiittää vielä.