Entinen koulukiusaaja vastailee klo 18.59 saakka minkä ehtii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet nykyään? En tiedä ikääsi, mutta jos olet työikäinen niin oletko töissä? Minkälaisen roolin olet ottanut työpaikalla ja ihmissuhteissa?

Konttorirotta periaatteessa. Olen pidetty ja minulla on paljon kavereita. Urheilussa mukana edelleen.

Mistä tiedät olevasi pidetty? Ehkä haluat vaan uskoa niin.

Jos Ap on aikanaan lapsena ollut kiusaaja, ei hän välttämättä enää ole samanlainen. Ihminen voi muuttua. ERI

Karma kostaa tavalla tai toisella. Se on varma. Voit olla samanlainen tai erilainen kuin nuorempana. Karman kosto voi olla just se, että et pääse keskinkertaisuudesta minnekään.” Kaikilla meillä on unelmia...”

Tai sitten huono parisuhde, pettämistä ja riitelyä. Joissakin tapauksissa sairastut tai läheisesi sairastuu vakavasti. Alahan kelata elämääsi kiusaaja.

Jos tarkoitit tuolla minua, niin olin itse lapsena koulukiusattu. Mutta nyt aikuisena ymmärrän sen, että ihminen voi muuttua. Ja ainakin minun kohdallani monet jotka kiusasivat minua lapsena ovat katuneet sitä, ja tulleet pyytämään anteeksi.

T: edellisen viestin kirjoittaja

Oletpa jalomielinen, oikea Laupias Samarialainen. Minä taas en tunne mitään sääliä kiusaajiani kohtaan. En ole miettinyt heitä moneen vuoteen, kunnes luin tämän ketjun.

Ei ole minun asiani tuomita ihmisten tekoja. Anteeksi toki voisin antaa ( ainakin sanoa niin), mutta en voi unohtaa. Siinä me ihmiset olemme erilaisia.

Miksi pitää ruveta ilkeilemään, jos joku vastaa kysymykseen ihan asiallisesti?

Jos tosiaan olet entinen kiusattu luulisi, että myös itse olet oppinut tuntemaan empatiakykykyä muita ihmisiä kohtaan. Myös koulukiusaajat on ihmisiä, voi hekin katua tekemiään virheitä tai asioita myöhemmässä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskallatko kulkea pimeällä? Jos joku kiusattu tulee vastaan...

..hänen päänsä jälleen vessanpönttöön sujahtaa. Ja sen pituinen se.

Oikeasti uskon, että moni koulukiusaaja häpeää vanhemmiten käytöstään. Mutta ei sellaista voi pyytää enää myöhemmin anteeksi. Ei voi.

Ehkä jos jotain, niin jokin rahallinen korvaus kaikesta, vaikka 10 000 €.

Kyllä anteeksi voi pyytää. Jos joku entisistä kiusaajistani tulisi pyytämään anteeksi, niin antaisin anteeksi. Yksi tuli pyytämäänkin nyt aikuisena.

Vaikka kiusaaminen on minuun traumat jättänytkin niin ajattelen silti, että olimme silloin kaikki kuitenkin vielä lapsia.

T: entinen koulukiusattu

Anteeksi voi pyytää, ja anteeksi voi antaa. Se ei tarkoita sitä, että unohtaisi.

Ei sitä unohda koskaan.

Jos joku olisi tunkenut pääni vessanpyttyyn, en unohtaisi sitä ikinä.

Kaikilla meillä on elämämme elettävänä. Joskus elämät sivuavat toisiaan hetken, hetki jättää jäljen. Elämän kurssi voi muuttua tämän ansiosta.

Paljonko sinä arvottaisit ihmiselämän hinnaksi? Paljonko suomalaisen perusduunarin ansaitsemat tulot ovat työuran aikana? Kaksi miljoonaa?

Jos vammautat kiusaamisellasi jonkun työkyvyttömäksi, olet vienyt henkilön työtulojen lisäksi yhteiskunnan rahaa satoja tuhansia.

Tämä kaikki paska tulee muiden maksettavaksi.

Ne, jotka kasvattavat lapsistaan kiusaajia, kannattaisi miettiä tätä asiaa. Kuka sen lopulta maksaa.

Kiusaamisessa on kysymys usein ryhmäilmiöstä, kuten joku tuolla jo aiemmin kirjoitti. Mielestäni siitä on vastuussa koko yhteisö eli tässä tapauksessa koulu. Tietysti kiusaaja, mutta myös opettajat, kiusaavien lasten vanhemmat ja muut lapset jotka eivät puutu siihen tai lähtevät jopa mukaan kiusaamiseen.

Jos kiusattu päätyy tämän seurauksena työkyvyttömäksi tai tarvitsee esim. terapiaa aikuisena, niin yhteiskunnan velvollisuus on sitten maksaa sen seuraukset.

Eri asia on se, pystyykö kiusaaja koskaan antamaan anteeksi kiusaajilleen.  Ja se jokaisen täytyy päättää itse, ei kukaan voi velvoittaa ketään ihmistä antamaan toiselle anteeksi. Minä annoin, ehkä sen vuoksi että olen pystynyt nyt aikuisena käsittelemäääm kunnolla kiusaamisen aiheuttamia traumoja ja en halua olla muutenkaan kenenkään kanssa riidoissa koko loppuelämäni ajan.

Anteeksi voi antaa, mutta ei se poista sitä tosiasiaa etteikö usean kiusatun sydän löisi yhtä tiheään ennen ihmisten tapaamista kun tavallisella ihmisellä sydän löisi murtovarkaan ollessa yöllä omassa kodissa. Enkä sanoisi että kiusatut vellovat menneissä. Kiusatut elävät tässä päivässä, mutta traumat eivät anna lomaa tai vapaapäiviä. Olisin valmis antamaan ja tekemään vaikka mitä jos elimistö ei menisi paniikkitilaan muiden ihmisten läsnäollessa. Toisinaan sitä miettii tuleeko elimistö reagoimaan hautaan saakka paniikkitilalla muita ihmisiä kohdatessa. Ihan kuin olisi saanut kirjaimellisesti elinkautisen sosiaalisista tilanteista, mikä on pohjimmiltaan sosiaalisena ihmisenä erittäin raskasta. Kaikesta huolimatta anteeksipyyntö on kunnioitettava ele.

Katri, sinäkö se täällä?

Kiusaajat on jotenkin ällöttäviä, likaisia ja pirullisia alusta loppuun asti.

Minun kohdalla Kiusaaminen muutti elämäni.

Meidän perhe oli juuri muuttanut takaisin suomeen ulkomailta ja jouduin peruskoulun kahdeksannelle luokalle. Olin melkein unohtanut suomen kielen.

Kyllä minä olisin sen kuisaamisen kestänyt paljon paremmin jos minulla olisin ollut paremmat kotiolosuhteet, mutta see huonot kotiolot + koulukiusaaminen oli kova kombinaatio kestää.

Suomeen ja suomalaisuuteen en koskaan tottunut. Lähdin heti ulkomaille kun sain mahdollisuuden ja tälle polulle jäin.

Mielestäni kiusaavat kuisaa koska voivat ja heistä se on hauskaa.

Noina pimeinä vuosina toivo takaisin ulkomaille muutosta piti minut elossa.

En ikinä enään sinne. Ei minua varten. Ehkä jos minulla olisi ollut paremmat kotiolosuhteet, tai ei olisi kiusattu niin elämäni olisi mennyt toiseen suuntaan.