Otin lukuisia pikavippejä..
...vuosina 2005-2008. Lopulta velkaa oli 15 tonnia ja tulot pienet, joten katastrofi oli ovella. Kierrätin kaikki laskut perintätoimistojen kautta, tein saatanan kalliit maksusuunnitelmat ja maksoin korkoja ihan järjettömästi. En tiedä paljonko lopullinen summa oli, mutta paljon kuitenkin. Pääsin veloista lopulta menettämättä luottotietojani, kun työskentelin kuin hullu ja jätin kaiken ylimääräisen. Oppia ikä kaikki: yhtään vippiä en ole sen helvetin jälkeen ottanut enkä ota. Vieläkin näen painajaisia, että postiluukku kolahtaa ja sieltä niitä laskuja tippuu..
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlainen tarina minullakin, paitsi ei ollut ihan noin paljoa velkaa.
Vieläkö syke nousee kun postilaatikko kolahtaa? Hyvä kun selvisit!
Mielenkiintoista oli, että aggressiivinen tekstiviestimainonta jatkui n. 2 vuotta viimeisen vipin ottamisen jälkeen. Sitten se alkoi vähentyä ja ehkä 5 vuoden jälkeen se loppui kokonaan. Toki osa noista lafkoista meni konkurssiin.
No minäpä en tehnyt tuotakaan virhettä.
Onnea sinulle. Itse en ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta hyvin lähellä. Sukulaiseni pelasti minut velkaantumiselta, ja nyt haaveilen jopa omistusasunnon ostosta. Luottotiedottomana mulla ei ehkä olis motivaatiota käydä töissä, en tiedä. Se tuntuu nyt hyvin kaukaiselta, mutta voisin olla täysin pohjalla ilman sukulaistani.
Epätoivoissani soitin silloiseen velkaneuvontaan, kun oletin että he voisivat jotenkin auttaa. Olin kuullut sosiaalisesta luotosta, mutta se oli toiveajattelua. Käytännössä suoraan käskettiin luovuttamaan ja antamaan velkojen rullata ulosottoon. Sitten "ehkä joskus" voisin päästä velkaneuvontaan. Sanoin, että en halua luovuttaa, vaan jeesiä jonka maksan takaisin. Ei ole omaisia joilta lainata, jotka takaisivat mitään. Että tipun nälkärajalle, vaikka oma moka onkin. Vastaus: "se on kovin ikävää", eikä muuta. Silloin tiesin että omillani olen ja nyt nauraa perintäfirmat korkokiimassaan kilpaa vippiyhtiöiden kanssa. Niin kuin nauroivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Epätoivoissani soitin silloiseen velkaneuvontaan, kun oletin että he voisivat jotenkin auttaa. Olin kuullut sosiaalisesta luotosta, mutta se oli toiveajattelua. Käytännössä suoraan käskettiin luovuttamaan ja antamaan velkojen rullata ulosottoon. Sitten "ehkä joskus" voisin päästä velkaneuvontaan. Sanoin, että en halua luovuttaa, vaan jeesiä jonka maksan takaisin. Ei ole omaisia joilta lainata, jotka takaisivat mitään. Että tipun nälkärajalle, vaikka oma moka onkin. Vastaus: "se on kovin ikävää", eikä muuta. Silloin tiesin että omillani olen ja nyt nauraa perintäfirmat korkokiimassaan kilpaa vippiyhtiöiden kanssa. Niin kuin nauroivatkin.
Siis päästä velkajärjestelyyn, piti kirjoittaa. Ap
No takuueeläkkeellä on ei tarvitse murehtia veloista. Ainoastaan elatusmaksut painaa.
Kolmeen vuoteen en ostanut mitään ylimääräistä, elelin todella pienellä. Ulosotossa minulle olisi jäänyt enemmän rahaa, koska suojaosuus. Mutta olisin ollut systeemin holhokki ja luottohäiriömerkintä olisi kummitellut vuosia pilaamassa kaiken, mitä en halunnut. Lisäksi olin pienessä firmassa töissä, jonka palkanlaskija oli tuttu. Mikä häpeä kun vouti olisi ilmoittanut sinne että ulosotto pidättää palkasta..
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista oli, että aggressiivinen tekstiviestimainonta jatkui n. 2 vuotta viimeisen vipin ottamisen jälkeen. Sitten se alkoi vähentyä ja ehkä 5 vuoden jälkeen se loppui kokonaan. Toki osa noista lafkoista meni konkurssiin.
Nyt kun sanoit, niin en edes muista milloin viimeksi olisi tullut pikavippimainos tekstarilla, onkohan tullut joku mainostamiskielto? Minun viimeisestä pikavipistä on ainakin viisi vuotta ellei enemmänkin, mutta muistan miten ärsytti kun niitä mainoksia tuli sen jälkeen kun oli päässyt kuiville.
Tämä oli psyykkisesti ällöttävä kokemus. Ensin nuoruuden typeryyksissä holtiton käytös ja velkaantuminen, sitten etenevä painajainen kun tilanne alkaa realisoitua. Ensin luiskahtaa yksi vippi, sitten toinen.. eräpäivät lähestyy, rahaa ei ole, lisää aikaa uusilla, kalliilla maksusuunnitelmilla. Pieni palkka, joka ei riitä mitenkään, häpeää, salailua.. ja uusia laskuja. Kunnes tulee se hetki, että et saa uusia vippejä, kaikki otettu, myös kulutusluotot, ja juna etenee. Tässä vaiheessa alkaa junan alle meno kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli psyykkisesti ällöttävä kokemus. Ensin nuoruuden typeryyksissä holtiton käytös ja velkaantuminen, sitten etenevä painajainen kun tilanne alkaa realisoitua. Ensin luiskahtaa yksi vippi, sitten toinen.. eräpäivät lähestyy, rahaa ei ole, lisää aikaa uusilla, kalliilla maksusuunnitelmilla. Pieni palkka, joka ei riitä mitenkään, häpeää, salailua.. ja uusia laskuja. Kunnes tulee se hetki, että et saa uusia vippejä, kaikki otettu, myös kulutusluotot, ja juna etenee. Tässä vaiheessa alkaa junan alle meno kiinnostamaan.
Miten olisi eläke? Takuueläke niin mitään ei saa ulosmitata, ainoastaan elatusmaksut ovat ulosotto kelpoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli psyykkisesti ällöttävä kokemus. Ensin nuoruuden typeryyksissä holtiton käytös ja velkaantuminen, sitten etenevä painajainen kun tilanne alkaa realisoitua. Ensin luiskahtaa yksi vippi, sitten toinen.. eräpäivät lähestyy, rahaa ei ole, lisää aikaa uusilla, kalliilla maksusuunnitelmilla. Pieni palkka, joka ei riitä mitenkään, häpeää, salailua.. ja uusia laskuja. Kunnes tulee se hetki, että et saa uusia vippejä, kaikki otettu, myös kulutusluotot, ja juna etenee. Tässä vaiheessa alkaa junan alle meno kiinnostamaan.
Miten olisi eläke? Takuueläke niin mitään ei saa ulosmitata, ainoastaan elatusmaksut ovat ulosotto kelpoisia.
Nämä ovat muistoja, sain maksettua palkkatuloillani kaikki velkani pois olemalla elävä kuollut muutaman vuoden. Enkä halunnut ulosottoon, koska en halunnut menettää luottotietojani vuosiksi, vaikka velkaneuvonta sitä minulle suositteli.
Otin kahdeksan vuotta sitten kaksi pikavippiä, maksoin ajallaan.
Vieläkin tulvii roskapostia pikavippimainonnan muodossa.
🦍
Vähän samanlainen tarina minullakin, paitsi ei ollut ihan noin paljoa velkaa.