Olen erakkoluonne. Muita?

Mä olen myös :)

Mua alkaa ahdistamaan jos en saa olla yksin. Joskus jopa mieheni seura kiusaa minua, haluaisin olla vaan yksin ja omissa oloissani ja ajatuksissani. Ihanaa kun on joku sukulais-sielu

Täällä myös yksi omasta seurastaan paljon nauttiva parikymppinen nainen. AP kirjoitti aivan kuin suoraan elämästäni muutamia kohtia lukuunottamatta. :) Oivaltaminen, pohdiskelu ja elämästä nauttiminen omissa oloissa on nautinnollista.

Mitä tuo oivaltaminen on? Pohdiskelun ja mietiskelyn tiedän mutta oivaltaminen??`?

Täällä yksi erakko myös :)

Maalta ostin pienen talon juuri siitä syystä että saan olla rauhassa. Sosiaalinen koitan olla, mutta hyvin vähän osallistun mihinkään. Facebookissakin olen siitä syystä, että on kiva lukea sieltä kavereiden ja sukulaisten kuulumisia.

Kaupungilta töistä päästessä on aina kova kiire kotiin. Usein mietin, että miksi on kiire. Ja syyhän on siinä, että saa olla rauhassa omissa oloissaan ja pääsee omiin mietteisiinsä... on tää aikamoista :D

Mä oon kans erakko. Töissä ihmispaljoudessa ja kotona perhe, välillä ahdistaa kun ei ole tilaa ja aikaa olla yksin, eli OLLA. Oleminen muiden seurassa kun ei ole mitään olemista. :)

ONNELLINEN ERAKKO MYÖS

Käyn keikkatöissä noi kaksi-neljä kertaa viikossa. Muuten olen lähes täydellinen erakko. Työni on sellaista, että siellä joudun olemaan ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä ja siinä on ihan tarpeeksi. Onhan minulla mies, mutta lapsia, kotieläimiä, ystäviä tai muita ihmisiä en todellakaan kaipaa enkä halua. Tykkään käydä kuntosalilla, siellä tietenkin on muita ihmisiä, mutta en halua ystävystyä mitenkään heidän kanssaan. Tykkään myös ulkoilla ja matkustella mieheni kanssa. Mutta kotona on niin ihanaa omia juttuja puuhastellen ja kaikessa rauhassa ollen ja asioita ajatellen. En todellakaan kaipaa tekstiviestejä, kyläilyjä, puhelinsoittoja, facebookeja tms. Facebook minulla on, mutta en halua sinne kavereita, vaan ihan silloin tällöin käyn siellä huvikseni katsomassa sivuja ja asioita, joista tykkään. Telkkarissa, tietokoneessa ja kirjoissa sekä ihanassa miehessäni on minulle tarpeeksi seuraa ja ystäviä. sitten onhan meillä talo thaimaassa, jossa vietämme aikaa aina silloin, kun kerkeämme. Siellä saamme olla ihan rauhassa. Se vasta laatuaikaa on. Sielu ja mieli lepää. Nytkin tätä kirjoittaessani, olen ollut tämän koko päivän yöpuku päällä ja vain puuhastellut kotonani omia juttujani. Ai Luoja, miten mukavaa! Mieheni on puuhastellut omia juttujaan. Kohta menemme saunaan ja sen jälkeen löhöily jatkuu. Juodaan limpparia ja syödään makkaraa sekä vietämme lauantaista karkki-iltaa. Huomenna on sunnuntai ja käymme ulkona ja sitten taas löhöillään. Nautin!

Täällä yks erakko ilmoittautuu! Hei, tiedättekö muuten, mitkä työt olisivat sellaisia, missä oltaisiin yksin/itse vain asiakkaiden kanssa. Ettei olisi isoa työporukkaa?

Täällä myös yksi erakko.Tulee aivan mieletön väsymys jos joutuu juttelemaan kanssa.Ei ole puolisoa eikä ole kuin yksi ystävä jonka kanssa soitellaan ehkä kerran kuukaudessa.Lapsia on yksi enää kotona, joka on onneksi omissa hommissaan niin ei tarvitse hänenkään kanssaan liikaa jutella.Yksin olo on elinehtoni.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 17:47"]

Köh. Erakoita, jotka käyvät töissä, tykkäävät stalkata FB:ssä, löytyypä jopa miestä ja lasta.

Selittäkää, mikä tässä on erakkoutta? Ettei vaan olisi ihan tavallisia talliaisia, jotka - kuten ihan jokainen meistä - kaipaa joskus yksinoloa.

Tyhmää, että näinkin perustavallisesta asiasta pitää vääntää joku kruunuakiillottava erikoishieno ja uniikki piirre!

[/quote]

Löytyy kaksi lasta, mies, työ ja laaja sosiaalinen piiri, harrastus lemmikkien parissa + facebook. Erakoksi koen itseni siksi, että en halua tavata ihmisiä naamatusten. En käy sosiaalisissa juhlissa, joihin tulee kutsuja. Välttelen henkeni kaupalla kaverien lasten ristiäisiä ja näen ystäviäni ehkä kerran puolessa vuodessa. Sosiaalinen kiintiöni on täynnä ja istun öisin pari tuntia itsekseni ilman miestä, lapsia tai konetta, etten ahdistu ihmispopulaatiosta. Myös väsyn fyysisesti ja tarvitsen päiväunet, mikäli joudun tapaamaan vaikka tunnin verran miehen perhettä. Aviomieheni on paras kaverini teiniajoilta ja ystäväni ovat minulla olleet kymmeniä vuosia, eli uusia ihmiskontakteja olen myös vältellyt, kuin ruttoa. Sinkkuaikoina saatoin olla kolme kuukauttakin siten, että ainoa oikea kontakti oli sattumanvarainen örähdys kassan " hyvää päivänjatkoa"-toivotukseen. Minulle sosiaalisiksi toimiksi riittävät aivan mainiosti se, että luen pari viestiä, jotka olen saanut jossain some:ssa tai peuhaan koiran kanssa.

Titteli ei ole mikään "pakko olla niin uniikki ja erilainen", vaan fyysinen uuvuttava väsymys, jos en saa sitä 2-3 h päivässä täysin itselleni vailla häiriöitä. Eikä tämä edes ole uniikkia. Introverttejä on joka nurkalla. Harvemmin vain puhumme asiasta, koska näitä juttuja on aivan turha vääntää ratakiskosta sosiaaliselle ihmiselle. Yritys ymmärtämiseen on kova, mutta esimerkiksi minulla laskee ihmisten myötä nousevan stressin kautta immuunisuoja ja saan kunnon sängynpohjaanromahdus-räkätaudin fyysisen ja henkisen väsymyksen ohessa jo alle viikon sosiaalisista toimista.

Erakolle kotiväki ei ole sama asia, kuin ihmiset. Esimerkiksi mieheni on minulle "juttu", jonka kanssa ei tarvitse varoa mitä suustaan päästää tai antaa itsestään hyvää kuvaa. Mieheni antaa minun nööpiä nurkassa läppärillä, eikä häiritse minua. Lapsillakin on omat harrastukset, mutta olin kyllä aikalailla lopussa, kun oli käynnissä sylikausi ja jatkuva huomion ruinaus. Todellisuudessa se ei ollut edes jatkuvaa huomion ruinausta, mutta siltä se tuntui, koska olen erakko ja päivän kontaktiksi riittää peilin näkeminen. Ei tässä mitään kruunua kiilloteta, vaan haetaan vertaistukea toisilta mökkihöperöiltä. Törppö.

No, pseudo-erakko, laitas sitten terminologia kuntoon. Olet lievästi epäsosiaalinen. Erakko istuu majassaan keskellä korpea/autiolla saarella ja paskat nakkaa yhteydenpidosta mihinkään tai kehenkään.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:04"]

No, pseudo-erakko, laitas sitten terminologia kuntoon. Olet lievästi epäsosiaalinen. Erakko istuu majassaan keskellä korpea/autiolla saarella ja paskat nakkaa yhteydenpidosta mihinkään tai kehenkään.

[/quote]

Löysin sosiaalisesti taitamattoman pilkunnussijan. Mitä voitin?

Aika monilla erakoilla on kuitenkin mies - miten sen olette löytäneet? Olitteko nuorena sosiaalisempia?

Aloittajan teksti voisi olla kirjoittamani. Asun yksin korvessa, ei lapsia, ystäviin pidän yhteyttä pari kertaa kuukaudessa, jos silloinkaan.

Missä te muut erakot olette tavanneet miehenne? Kun ei käy missään, niin missä sitä kehenkään törmäisi. 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:09"]

Aika monilla erakoilla on kuitenkin mies - miten sen olette löytäneet? Olitteko nuorena sosiaalisempia?

[/quote]

Luulenpa, että jos/kun noiden 'erakoiden' parisuhde syystä tai toisesta katkeaa, eivät enää olekaan erakkoja yksinäisyys-nautiskelijoita, vaan pääsevät meidän yksinäisyydessä-räytyvien kerhoon. ;-)

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:09"]

Aika monilla erakoilla on kuitenkin mies - miten sen olette löytäneet? Olitteko nuorena sosiaalisempia?

[/quote]

Luulenpa, että jos/kun noiden 'erakoiden' parisuhde syystä tai toisesta katkeaa, eivät enää olekaan erakkoja yksinäisyys-nautiskelijoita, vaan pääsevät meidän yksinäisyydessä-räytyvien kerhoon. ;-)

[/quote]

Erakkoluontoisuus kulkee diagnoosilla eristäytyvä persoona F60.1, koska enää ei ole suotavaa olla itsekseen tyytyväinen, vaan pitäisi kaivata sitä seuraa ja olla ihan neliraajahalvaantunut henkisellä tasolla ilman fyysistä ihmiskontaktia. Mutta erakkous on tosiaan luonteenpiirre tai ns. "persoonallisuushäiriö", joka ei yksinäisyyteen kulminoidu, koska tarpeet ovat erilaiset, kuin muilla. Esim. itse pärjäisin parisuhderintamalla ihan mainiosti kaukorakkaudella (josta toinen ei ole tietoinen edes) ja masturbaatiolla. Olen 22 v nainen. Monille muille se olisi helvetti maan päällä, mutta itse en löytänyt valittamista. Nyt avoliittoa takana pari vuotta, mies on opetettu katsomaan telkkaria kuulokkeet päässä, koska muuten täyttyy ihmiskiintiö lätkäselostajista.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 18:09"]

Aika monilla erakoilla on kuitenkin mies - miten sen olette löytäneet? Olitteko nuorena sosiaalisempia?

[/quote]

Luulenpa, että jos/kun noiden 'erakoiden' parisuhde syystä tai toisesta katkeaa, eivät enää olekaan erakkoja yksinäisyys-nautiskelijoita, vaan pääsevät meidän yksinäisyydessä-räytyvien kerhoon. ;-)

[/quote]

Minä ilmoittaudun tähän kerhoon. Haluaisin oikeastaan vain hyvän parisuhteen, en oikeastaan juuri mitään muuta sosiaalista elämää. Nyt kun sitä ei ole, elämä tuntuu täysin tyhjältä, vaikka en mitään ihmisvilinää ja hulabaloota ympärilleni haluakaan.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 00:38"]

Tykkään olla yksin. Tykkään asua maalla, ilman naapureita. En ole facebookissa enkä twitterissä. Tykkään kuunnella musiikkia, mennä kaupunkiin yksin katselemaan ihmisiä, terassille ihmisten kanssa omaan tahtiini jutustelemaan tai vain olemaan hiljaa.

Rakastan elämääni, rakastan mietiskellä asioita ja oivaltaa .. Olla yksin ja nähdä maailma. 

Alan uskaltaa olla tällainen outo, ennen haittasi mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta nykyään uskallan olla oma outo ihana itseni..syrjäytynyt muttei kuitenkaan masentunut nelikymppinen onnellinen nainen.

[/quote]

Boldatut tismalleen samaa täälläkin. Minä en erityisemmin välitä kuunnella mitään, vaan nautin hiljaisuudesta. Minulla ei koskaan ole radio auki, eikä televisio pauhaa taustalla, vain hiljaisuus ja minä. Joskus harvoin kun tulee nostalginen olo, kuuntelen vanhaa, lähinnä lapsuuteni ja nuoruuteni musiikkia youtubesta, mutta pääasiassa olen vain hiljaisuuden ympäröimänä, kuten nytkin.

t. viiskymppinen mies

Olen itsekin erakko, mutta silti olisi kiva höpötellä kanssaerakoiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 17:47"]

Köh. Erakoita, jotka käyvät töissä, tykkäävät stalkata FB:ssä, löytyypä jopa miestä ja lasta.

Selittäkää, mikä tässä on erakkoutta? Ettei vaan olisi ihan tavallisia talliaisia, jotka - kuten ihan jokainen meistä - kaipaa joskus yksinoloa.

Tyhmää, että näinkin perustavallisesta asiasta pitää vääntää joku kruunuakiillottava erikoishieno ja uniikki piirre!

Löytyy kaksi lasta, mies, työ ja laaja sosiaalinen piiri, harrastus lemmikkien parissa + facebook. Erakoksi koen itseni siksi, että en halua tavata ihmisiä naamatusten. En käy sosiaalisissa juhlissa, joihin tulee kutsuja. Välttelen henkeni kaupalla kaverien lasten ristiäisiä ja näen ystäviäni ehkä kerran puolessa vuodessa. Sosiaalinen kiintiöni on täynnä ja istun öisin pari tuntia itsekseni ilman miestä, lapsia tai konetta, etten ahdistu ihmispopulaatiosta. Myös väsyn fyysisesti ja tarvitsen päiväunet, mikäli joudun tapaamaan vaikka tunnin verran miehen perhettä. Aviomieheni on paras kaverini teiniajoilta ja ystäväni ovat minulla olleet kymmeniä vuosia, eli uusia ihmiskontakteja olen myös vältellyt, kuin ruttoa. Sinkkuaikoina saatoin olla kolme kuukauttakin siten, että ainoa oikea kontakti oli sattumanvarainen örähdys kassan " hyvää päivänjatkoa"-toivotukseen. Minulle sosiaalisiksi toimiksi riittävät aivan mainiosti se, että luen pari viestiä, jotka olen saanut jossain some:ssa tai peuhaan koiran kanssa.Titteli ei ole mikään "pakko olla niin uniikki ja erilainen", vaan fyysinen uuvuttava väsymys, jos en saa sitä 2-3 h päivässä täysin itselleni vailla häiriöitä. Eikä tämä edes ole uniikkia. Introverttejä on joka nurkalla. Harvemmin vain puhumme asiasta, koska näitä juttuja on aivan turha vääntää ratakiskosta sosiaaliselle ihmiselle. Yritys ymmärtämiseen on kova, mutta esimerkiksi minulla laskee ihmisten myötä nousevan stressin kautta immuunisuoja ja saan kunnon sängynpohjaanromahdus-räkätaudin fyysisen ja henkisen väsymyksen ohessa jo alle viikon sosiaalisista toimista.Erakolle kotiväki ei ole sama asia, kuin ihmiset. Esimerkiksi mieheni on minulle "juttu", jonka kanssa ei tarvitse varoa mitä suustaan päästää tai antaa itsestään hyvää kuvaa. Mieheni antaa minun nööpiä nurkassa läppärillä, eikä häiritse minua. Lapsillakin on omat harrastukset, mutta olin kyllä aikalailla lopussa, kun oli käynnissä sylikausi ja jatkuva huomion ruinaus. Todellisuudessa se ei ollut edes jatkuvaa huomion ruinausta, mutta siltä se tuntui, koska olen erakko ja päivän kontaktiksi riittää peilin näkeminen. Ei tässä mitään kruunua kiilloteta, vaan haetaan vertaistukea toisilta mökkihöperöiltä. Törppö.

Hyvin sanottu! Täälläkin erakko ilmoittautuu.

Täällä kans yksi ikisinkku erakkonainen 😅 Rehellisesti sanottuna en usko että koskaan löydän miestä, koska en halua sitoutua toiseen niin tiiviisti mitä normaali parisuhde edellyttää. En tiedä olisko joku fwb ratkaisu jossain kohtaa, mutta helposti siitäkin varmaan tulisi vain harmia koska kuitenkin alan tykästyä niihin joiden kanssa vietän aikaa. Mut 24/7 parisuhde vois olla too much.

N32