80-vuotias normaalikokoinen äiti puhuu jatkuvasti painostaan

Puhu lastesi kanssa asiasta ja sopikaa keskenänne että noihin puheisiin ei reagoida millään tavalla. Vaihtakaa samantien puheenaihetta, älkää kiinnittääkö mitään huomiota hänen syömisiinsä. Ei kai se yksinään jaksa asiasta jauhaa?

Ehkä hänellä ei ole enää paljoa asioita, joilla hän voi päteä? Pätee sitten sillä normaalipainollaan.

Jo äitisi iän takia hän ei missään nimessä saisi olla millään "pupukuurilla".

Proteiinia, rasvaa , kalsiumia , kuituja jne. Tuon ikäinen voi ja pitääkin syödä vähän överiksi olettaen , että ylipainoa ei ole mahdottomasti.

Oma äitini ei 80:n molemmin puolin syönyt käytännössä mitään, emme koskaan oikein saanet selville miksi, ei saanut lääkärikään. Ruokaa ja hyvää sellaista oli kyllä tarjolla. Seurauksena oli alle 40kg painava yli 160 cm luukasa , jolta vähäisetkin lihakset olivat kadonneet. Sairaalassa luulivat ettei ollut ruokaa saanut ja katsoivat epäillen omaisia.

Joo mun 77 v  äiti myös. Se on koko ikänsä ollut painohössöttäjä, mutta kun 70 v iässä alkoi käydä kuntosalilla niin siellä on tullut vielä pakkomielteisemmäksi painostaan ja terveysruokailusta. Eipä tuolle oikein mitään voikaan. Isällä siinä on eniten kestämistä kun joutuu niitä pupunruokia syömään.

Meidän suvussa vanhemmat sukupolvet on juuri tuollaisia. Ovat varmaan oppineet äideiltään ja näin tämä hulluus siirtyy aina eteen päin.

Minun normaalipainon alarajoilla oleva äitini jaksaa myös aina raportoida joka sadan gramman heitosta painossaan, ja samalla sitten ihmetellä kun minä olen nykyään niin paksu. Normaalipainoinen siis olen, mutta kieltämättä ylärajoilla. Kun olin nuorempi, äitini jaksoi aina kauhistella kun olin hänen mielestään liian hoikka. Silloinkin olin ihan normaalipainon sisällä, joskin lähellä alarajaa. Yksi kaverini sanoo äitiäni painonvartijaksi, ja tarkoittaa sillä nimenomaan sitä, että äitini jaksaa jatkuvasti vartioida kaikkien muiden painoa. Hänestä se on huvittavaa, minusta se on lähinnä rasittavaa.

Vanhusten pitäisi oppia ottamaan elämä paljon rennommin, turha sressaaminen painosta ym. kannattaisi unohtaa.

Ei vanhusten anoreksia ole harvinaista, sitä ei vain tunnisteta kun osa on laihoja "luonnostaan". Siltähän tuo kuulostaa.

Olen myös huomannut tällaista käytöstä tuon ikäpolven naisilla. Sääli. Itse syömishäiriökuntoutujana hirvittää ajatus koko elämän kestävästä paino- ja kehopaniikista.

Ai satans kun tuo onkin ärtyttävää. "Ei tässä nyt kenenkään pitäisi ottaa yhtään". Hyvää ruokahalua vaan kaikille, nautitaan!