Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenenkään muun elämä pelkkää selviämistaistelua ja kiirettä?
14.06.2013 |
Tuntuu, että olen jotenkin onnistunut ajautumaan pelkkään kriisielämään. Periaatteessa kaikki on hyvin eli on asunto, auto, koulutus ja työ ja hyvä perhe-elämä. Siitä huolimatta joka viikko odotan vain seuraavaa viikkoa, että ongelmat poistuisivat ja saisin edes viikon pitää huoahdustaukoa rankasta elämästä.
Ensin kuopus sai keuhkokuumeen ja kun saatiin hänet siitä paranneltua, niin seuraavalla viikolla isäni saikin sydänkohtauksen. Hänet vietiin sairaalaan ja ravasimme isääni katsomassa sairaalassa päivittäin ja yritimme auttaa samaan aikaan kotona olevaa huonokuntoista äitiäni. Tein äidilleni ruokia samalla kun hoidin työni, perheeni ja kävin vielä isääni katsomassa sairaalassa. Sitten kun isäni parani niin, että pääsi kotiin, niin perheen murrosikäinen olikin onnistunut ajautumaan ongelmiin ja niitä asioita selviteltiin viikko, että asiat saatiin taas tolalleen. Kun teinin asiat olivat reilassa, niin seuraavassa mutkassa sitten tulikin töissä kauhea kiireprojekti ja jouduin joka päivä tekemään tunnin tai pari ylitöitä viikon ajan. Nyt en uskalla edes ajatella, että mitä tuleva juhannusviikko tuo tullessaan. En osaa edes viikonloppuna rentoutua, kun pelkään, että taas joku pommi niskaan.
Onko muidenkin elämä tällaista, jossa itselle ei jää enää omaa aikaa ollenkaan? En viitsi tässä yhteydessä edes miettiä pyykkivuoria ja sitä, että milloin olen ehtinyt vaihtamaan lakanat sänkyyn. Kuntoilemaankaan en ehdi. Onneksi mikroruuat on keksitty, niin perhe on sentään ruokaa saanut.
Kommentit (22)
Kuulostaa raskaalta. Missään kohtaa ap ei kuotenkaan maininnut miestä - osaisiko se mies vaikka ottaa vastuun edes perheen ruokahuollosta, niin sinun ei tarvitse murehtia mikroaterioista?
Mun neuvo on vähentää töitä (onnistuisiko tuntien vähennys / tilapäinen osa-aikaisuus / vuorotteluvapaa / osittainen virkavapaa tms.järjestely), osallistaa puolisoa ilmeisesti paaaljon enemmän kuin nyt, palkata kotiapua jos suinkin mahdollista (siivous edes kerran kuussa / joka toinen viikko, MLL hoitajia lapsille silloin tällöin tai etsi joku "naapurintyttö" hoitamaan), tilata kerran viikossa isompi ruokasatsi kotiin netistä jos asut alueella jossa mahdollista, antaa armoa itselleen myös niiden vanhusten hoidossa ja pitää lepopäiviä. Älä puurra kaikkea itse vaan tee reilusti elämää helpottavia järjestelyjä! Jos talous ei taivu tähän millään, onnistuisiko lyhennysvapaat talo-/asuntolainasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Joo, tutulta kuulostaa. Esikoinen on ns. erityislapsi, jonka takia käymme kahdesti viikossa palavereissa toisella puolella kaupunkia ja tietenkin KESKELLÄ PÄIVÄÄ. Nyt on tulossa kahdeksan(!) viikon osastojakso esikoiselle, jonka aikana on kaksi päivää koulussa ja kolme osastolla per viikko. Seuraava palaveri onkin lastensuojelun kanssa ja siitä seuraava taas psykiatrin. Peräkkäisinä päivinä, kuinkas muutenkaan.
Perheessä olisi muitakin lapsia jne., mutta nyt olemme kaikki kiinni esikoisen asioissa viikosta toiseen. Harkitsin pari päivää sitten että antaisin lapsen huostaan, sen verran tiukilla alkaa olla jaksaminen.