Onko sinut pakotettu lapsena syömään jotain niin ettet vieläkään pysty?

Kaurapuuro kalanmaksaöljyn kyytipoikana. Ei pysty syömään mitään puuroja.

80-luku,esikoulu ja pinaattikeitto! Ei mennyt alas, ei millään. Yritin huuhtoa alas näkkileivän avulla, josta seurasi se, että keittoa lyötiin lautaselle lisää. Piina loppui siihen kun minua tultiin hakemaan kotiin. Jälkiruuan sain rasiassa mukaani. Tätä kirjoittaessakin alkaa yököttämään. Joskus lukioikäisenä yritin maistaa, mutta en pystynyt syömään. Lapsena söin aina kaikkea ja todella hyvin, joten en ymmärrä tuollaista pakkosyöttämistä. Syynä siis ei voinut olla sekään, että hoitajalla lopulta napsahti "kun en koskaan syönyt mitään".

Sillileivän jouduin syömään mummuni ystävän syntymäpäivillä. Tästä on aikaa jo 45v mutta sillinhaju kääntää vieläkin vatsani ympäri.

Ekaluokalla (vuonna -82) minulla oli jo ruokailuun mennessä huono olo, ja ruoaksi oli maksalaatikkoa, josta en muutenkaan tykännyt. Pyysin keittäjältä ruokaa "tosi vähän" mikä oli tietenkin puoli lautasellista. En olisi pystynyt syömään huonon olo takia, mutta opettaja pakotti. Seuraavalla tunnilla oksensin maksalaatikot pitkin pulpettia. Sen jälkeen en ole maksalaatikkoa syönyt, aina kun tiesin että koulussa on maksalaatikkoa ruokana, amulla oli "maha kipeä" enkä mennyt kouluun.

80-luvulla maitokiisseli. En pystynyt silloin syömään yökkimättä ruokaa jossa on kökkäreitä mössössä. Pyysin keittäjältä joka kerta oikein vähän. Sain ison kasan että opin syömään kunnolla. Opettaja vahti vieressä että söin kaiken. Muut lähtivät välitunnille, minä jäin syömään maitokiisseliä. Kiisseli seilasi kurkussa alas, ylös, yritin niellä uudelleen, takas ylös. Jostain syystä maitokiisseliä tuntui olevan tavattoman usein. Ajatuskin siitä tuo mieleen sen epätoivon, kun lautanen ei tyhjene eikä ruoka vain pysy alhaalla vaikka kuinka yritän väkisin nieleskellä.

Väkisin ei ole syötetty, mutta kerran tädilläni kylässä ollessani ahnehdin sitruunavanukasta niin paljon, etten ole sen jälkeen pystynyt mitään sitruunaista jälkiruokaa tai leivonnaista syömään.  Siitä on jo yli viiskymmentä vuotta.

Se vanukas oli tosi hyvää, mutta itse otin paljon lisää ja kilttinä tyttönä söin, minkä olin ottanut :)

Lihakeitto. Nyrkinkokoisia paloja hauduttamatonta etuselkää kalvoilla ja jänteillä höystettynä toivotuksilla nälänhädästä kun ei maistunut.

Onpa traagisia kohtaloita. :D

Ei ole pakotus, mutta olin TET-viikolla eräässä firmassa yläasteella ja siellä syötiin viereisessä lounaspaikassa. Siellä oli alkuruokana jotain homejuustokeittoa enkä ole koskaan tykännyt homejuustosta. Minun TET-esimies(nainen) lappasi määrätietoisesti homejuustokeittoa lautaselle ja itse olisin halunnut skipata koko alkukeiton ja ottaa sitä "normaalia" lämmintä ruokaa seisovasta pöydästä. Tämä muija sitten löi sen keittolautasen käteeni ja sanoi, että me istutaan tuolla. Olin tuolloin siis varmaankin 14-15-vuotias.

Siellä keitossa oli sellaisia puolikovia juustoklönttejä vielä seassa ja se tuoksui aivan hirveälle. En kehdannut sanoa, että en kyllä syö tätä keittoa tippaakaan vaan melkein oksennus kurkussa vedin henkeä pidättäen keiton alas kurkusta. Sen jälkeen ei tehnyt mieli pääruokaa enää ollenkaan, vaikka siellä oli lempiherkkuani eli lasagnea. Tästä on jo 20+ vuotta aikaa, mutta vieläkään en voi syödä sulatettua juustoa tai esim. fondueta.

Ei, luojan kiitos. Isälleni oli sydämen asia, että ketään ei koskaan pakoteta syömään yhtään mitään. Kun äiti sanoi että lautanen tyhjäksi tai ei tipu jälkiruokaa, iskä heitti salaa ruokani pois ja teki voileivän tilalle. Tämä siis niissä tapauksissa kun en kertakaikkiaan pitänyt jostain ruoasta, yleensä kaikki upposi.

Koulussakaan ei pakotettu, ehkä nuo ajat olivat jääneet jo taakse kun aloitin peruskoulun ysärin loppupuolella.

Isäni oli pakotettu kansakoulussa syömään jo jääkylmäksi jäähtynyttä kesäkeittoa. On nyt 65 v eikä vieläkään koske kesäkeittoon. Siitä myös tuo hänen periaatteensa; väkisin syöttäminen on kidutusta.

Jouduin päiväkodissa syömään kylmän nakkikastikkeen istututtuani sen kanssa ensin puolitoista tuntia yksikseni. Pidin nakkikastikkeesta kyllä, mutta minulla oli jo valmiiksi aivan kamala olo. Ei uskottu, vaan minua pidettiin vaan hankalana ja uppiniskaisena. Söin sen kastikkeen ja kylmät perunat sitten loppujen lopuksi kun tajusin, että en pääse tilanteesta minnekään. Oksensin sitten jonkin ajan kuluttua ja olin vatsataudissa seuraavat päivät.

On useitakin ruokia, äiti pakkosyötti, piti nenästä kiinni ja lappasi ruokaa, että olin tukehtua

Meillä 60-luvulla pienessä kansakoulussa ei ollut ruokalaa, vaan jokaisella oppilaalla oli mukana pieni pöytäliina, joka laitettiin pulpetin päälle ja siihen keittäjä toi ruoan eli luokkahuoneessa söimme omilla paikoillamme.

Meillä kotona oli todella hyvää ruokaa, kun sekä äiti että isä osasivat laittaa ruokaa ja tykkäsivät hyvästä ruoasta. Kouluruoka olikin sitten shokki mulle, joka olin muutenkin nirso.

Koulussa pahimmat ruoat olivat kaalikeitto ja maksalaatikko. Niitä jos oli, en syönyt. Totta kai yritettiin pakottaa, sehän oli tapana silloin. Minä vaan en syönyt. Muut söivät ympärillä kuin possut kiireellä. Minä istuin syömätön ruoka edessä vaikka niin kauan että oppitunti alkoi, jolloin ope sanoi raivoaan pidellen, että "syö edes lusikallinen ja saat sitten viedä ruoan pois." Halusi säilyttää kasvonsa ja määräysvaltansa tietysti. Otin lusikallisen suuhuni, ja lautasta pois viedessäni keittiöön sylkäisin sen ruoan suustani. Näin meni koko kansakoulu. Semmoista kidutustahan se oli.

Tuosta oli hyötyä se, että koskaan kukaan ei ole pystynyt pakottamaan minua tekemään yhtään mitään.

Mutta joudun edelleen tsemppaamaan jos joudun syömään jossain ruokalassa tai ravintolassa, jossa on paljon ihmisiä. Inhoan etenkin sellaista kiirettä ja meteliä, saattaa ruokahalu mennä. Maksanhajua inhoan syvästi edelleen. Ruoan pakottamista ja tuputtamista inhoan myös, yleensä kieltäydyn syömästä kokonaan, jos tuputetaan.

Luojan kiitos ei oo pakotettu. Nää on ihan hirveitä tarinoita. Tiedän erään ihmisen, jolla tuli pysyvät traumat koska hänet oli alle kouluikäisenä sidottu tuoliin ruokalautasen eteen eikä irti päässyt ennen kuin oli lautanen tyhjä.

Tokaluokkalaisena jouduin väkisin juomaan maitoa koulussa, minkä jälkeen en ole enää koskaan laittanut suuhuni paljasta maitoa. Käsittämätöntä oli, että jopa jonkun bolognesekastikkeen kanssa olisi pitänyt juoda maitoa. Kuvottavampaa yhdistelmää on vaikea kuvitella. Vanhempieni piti soittaa opettajalle ja tehdä selväksi, että maidon juominen ei voi kuulua opetussuunnitelmasta eikä siihen saa ketään pakottaa ennen kuin opettaja uskoi että voin juoda vettä ruoan kanssa.

Isäni pakotti syömään sienikeittoa ja oksu tuli. Sen jälkeen en ole sienikeittoon enkä mihinkään lämpimiin sieniruokiin koskenut.

90-luku ja sijaisopettaja. Kukkakaaligratiini oli syötävä. Nielin, kunnes oksensin. En uskaltanut kieltäytyä. En pysty edes haistamaan kukkakaalia ilman, että oksennus pyrkii kurkkuun.

En muista enää mikä ruoka oli kyseessä, mutta eskarissa muistan istuneeni lautasen kanssa pöydässä ja kaikki muut oli jo ulkona. Poistua ei saanut ennen kun syö (en muista oliko kokonaan vai x määrä). Keittäjä tuli lopulta paikalle ja sanoi, että vie nyt lautasen tiskiin ja päästi minut pinteestä.

Koulun jauhelihakastiketta en pysty syömään varmasti tänäkaan päivänä. Minulla oli voimakasta pahoinvointia aiheuttava lääkitys päällä ensimmäistä päivää ja lounaan jälkeen rupeisi tuntumaan.

Kesäkeitto oksettaa jo hajuna - tätä en ole onneksi oman isän lapsuudentrauman takia ikinä joutunt väkisin syömään, vaan meillä on ollut omat eväät silloin.

Pahinta oli että jos oksensi ruuan (mulla oli aistiyliherkkyys ja herkkä oksennusrefleksi) niin isä pakotti syönään sen OKSENNUKSEN ja vielä hakkasi remmillä kun ”uhmaan tahallani”.

Punajuuret! Alakoulussa ei päässyt ruokavälitunnille, jos ei syönyt lautastaan tyhjäksi. Istuin "rangaistukseni" ja vein lautastani astiakärryyn. Koulun pelätyin miesopettaja otti minut puhutteluun ja pakotti minut syömään ne punajuuret. Oksennus nousi suuhun ja valui osin nenästäkin ulos, kun opettaja piti puhetta Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Lähdin ruokalasta juosten pois ja suorinta tietä ulos pihalle, jonne yrjösin kaiken vatsassa ollen. Eipä ole punajuuret sen jälkeen maistuneet...

M 45