Onko teillä raskaana ollessanne himo hampurilaisiin, makkaraperunoihin ym grilliruokaan?
Kommentit (27)
Ei ollut. Ekassa raskaudessa en pystynyt syömään aluksi lämmintä ruokaa ollenkaan. Sitten myöhemmin oli himo kaikkeen happamaan. Tokassa raskaudessa oli himo hiekkaan ja kiviin, niitä en toki syönyt. Lähempänä raskauden loppua pehmikseen. En nyt enää kovin tarkasti muista, kun näistä on jo vähän aikaa.
Joo mäkkärin BigMaciin oli silloin kun pahoinvointia oli. Kaikki muut oli hyi yök. Outoa oli myös, että bigmac pysyi myös sisällä. Melkein kaikki muu ruoka tuli ulos vähän ajan päästä.
Päinvastoin, raskaana ollessa kaikki rasvainen ja uppopaistettu ruoka teki pahaa. Sen sijaan minulla oli himo kaikkea makeaa kohtaan. Ja erityisesti jäätelö.
Täällä yksi. Joka päivä hampurilaiset mielessä. Toisinaan tekee aurajuusto pizzaa mieli. Tämä on ollut edellisissäkin raskauksissa. Onneksi ei ole pikaruokaloita kovin lähellä niin ei tule syötyä, oikeastaan en ole nyt kertaakaan käynyt niitä ostamassa. Koitan kärvistellä ja ajatella, että ne on epäterveellisiä, mutta joka päivä silti vaivaa tuo himo.
Ei yök muistan vieläkin sen tunteen kun jossain haisi rasva.
Söin jääkaappi kylmää ananasta ja omenaa hullunlailla sekä mehujätskiä.
Rasvaton maito ja weetabixit. Olisin voinut syödä näitä pohjattomasti. Paino putosi kaksi vaatekokoa (40 ->36) odotusaikana, kun ei tehnyt mieli rasvaista eikä makeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yök muistan vieläkin sen tunteen kun jossain haisi rasva.
Söin jääkaappi kylmää ananasta ja omenaa hullunlailla sekä mehujätskiä.
Siis sen omenankin piti olla kylmää.
Pakastin myös viinirypäleitä ja ryystin banaanijugurttia. Mikään muu maku ei mennyt alas.
Yhden raskauden aikoinaan kokeneena en voi sanoa olisiko minulla jotain säännönmukaista himon kohdetta. Suklaa ja salmiakki oli kumpikin miltei täysin kiellettyjä, niitähän sitä tietysti teki sitten mieli.
Tulipa muutoin hupaisa muisto tuolta ajalta. Vierailtiin miehen kanssa kiinalaisessa ravintolassa, ja yksi menun kohta kiinnitti huomiono, paistettu riisi. En ollut sitä aiemmin kokeillut, joten päätin tilata sitä. Tarjoilija selitti minulle pahoitellen, että muutama siihen annokseen kuulunut raaka-aine oli siltä päivältä päässyt jo loppumaan. Ok, ei hätää, valitsin toisen annoksen.
Olimme jo syömässä jälkiruokaa, sitä "perinteistä" annosta friteerattua banaania jäätelöpallolla, kun keittiöstä kuului ruokasalin puolelle raivokas kiljahdus, ja pitkä litania motkotusta, joka äänen sävystä päätellen sisälsi liudan kirosanoja. Kohta keittiöstä tohottaa hyvinkin lähes satavuotiaan näköinen, kääpiökokoinen isoäiti kävelykeppiin nojaten, raudanharmaa nuttura päälaella tutisten. Mummo saapuu pöytämme luo, ja laskee eteeni pienen jälkiruokakupin. Kupissa on kauniiksi keoksi paistettu annos riisiä ja vihannesmurskaa, pinta herkullisen rapeaksi paahtuneena.
"Äiti haluaa, äiti saa," mummo tokaisi äärimmäisen murteellisella suomella, hymyili ja taputti mun kämmenselkää ja kipitti takaisin keittiöön.
Sen reissun jälkeen ei hetkeen tehnyt mieli kiinalaista. Vatsa oli jo äärimmilleen täyteen ahdettu ennen jälkiruokaa, enkä siltikään yksinkertaisesti kehdannut jättää sen rautamuorin järkkäämää annosta syömättä.
Yh, ei todellakaan. Ennemminkin kuvotti kaikki rasvassa uitettu. Himoitsin suolakurkkuja ja vaniljajäätelöä. Mieluiten yhdessä.
Olen ilmeisesti raskaana, koska hamppareita ja grillisapuskaa tekee mieli jatkuvasti. Olen mies.
Ekassa raskaudessa oli himo perunaan. Söin sitä puoliraakanakin kun en malttanut odottaa kypsymistä. Marjojakin meni paljon.
Tokassa raskaudessa himona oli chilipähkinät ja juustot.
Ekassa raskaudessa kiloja tuli 6 ja tokassa 4.
Vierailija kirjoitti:
Joo mäkkärin BigMaciin oli silloin kun pahoinvointia oli. Kaikki muut oli hyi yök. Outoa oli myös, että bigmac pysyi myös sisällä. Melkein kaikki muu ruoka tuli ulos vähän ajan päästä.
Sama homma itsellä, loppuraskaudessa sitten olin hulluna persikoihin. :D
Raudan puute sai haluamaan hamppareita ja pihvejä.
Kun odotin 1.lasta niin minulla oli ihan tajuton nälkä koko ajan. Siis sellainen että aamu 7 lämmitin mikrossa edellispäivän makkarakeittoa kädet täristen ja oli melkein ylivoimaista odottaa sen minuutti tai kaksi että se oli lämmintä. Ihan kuin ruokanarkkari.
Persikka ja Appelsiini C-vitamiinit
Vierailija kirjoitti:
Kun odotin 1.lasta niin minulla oli ihan tajuton nälkä koko ajan. Siis sellainen että aamu 7 lämmitin mikrossa edellispäivän makkarakeittoa kädet täristen ja oli melkein ylivoimaista odottaa sen minuutti tai kaksi että se oli lämmintä. Ihan kuin ruokanarkkari.
Monilla on tuo, että pakko saada heti noustua tai jopa ennen sitä jotain syötävää. Yksi tuttu kertoi, että hänen vaimollaan oli yöpöydällä voileipäkeksejä, että voi syödä sellaisen ennen kuin nousee sängystä, muuten heikotti niin paljon.
Mulla ei ollut tuollaista, mutta sokerirasitus oli kyllä tuskaa, kun piti paastota. Ei ollut myöskään raskauspahoinvointia. Sehän monella pysyy poissa, kun syö vähän jatkuvasti jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ekassa raskaudessa oli himo perunaan. Söin sitä puoliraakanakin kun en malttanut odottaa kypsymistä. Marjojakin meni paljon.
Tokassa raskaudessa himona oli chilipähkinät ja juustot.
Ekassa raskaudessa kiloja tuli 6 ja tokassa 4.
Noilla kilojen ilmoittamisella ei ole mitään merkitystä, jos et kerro myös mikä oli aloitus bmi:si.
Olet voinut syödä paljon enemmän 6 kiloa lihoten, kuin joku alipainon rajoilta normaalipainoiseksi lihova 15kg lihova odottaja.
Jos olet valmiiksi 160cm/75kg peruskulutus on vaikka 2400kcal ja syöt yli sen lihoten 6kg.
Toinen 160cm lihoo 50kg -> 65 kiloiseksi syömällä 2000kcal raskauden aikana.
Mun teki ihan järkyttävän paljon mieli sipsejä. Yleensä en syö niitä ollenkaan ja tietenkin ne oli ns. kiellettyjen listalla tai ainakin niitä sai syödä tosi vähän. Hyvä niin, sillä muuten olisin syönyt niitä varmaan pussitolkulla. Yleensä mieliteko meni onneksi ohi, kun ajatteli ettei ne ole sallittuja/hyväksi = oli helpompi vastustaa kiusausta. Yhden mini pussin ostin raskauden aikana ja se oli kaapissa kuukausitolkulla. Sieltä kävin joskus napsimassa yhden kappaleen, kun teki tosi tiukkaa.
Ei, vaan loppuraskaudesta hedelmiin.