Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen / miten lakata miettimästä exän nykyistä elämää?
13.06.2013 |
Tää ei ole lyhyt tarina, mutta tässä vähän pähkinänkuoressa, sillä kaipaan neuvoja ja vertaistukeakin.
Erosin vuodenvaihteessa ex-aviopuolisostani 7 avioliittovuoden jälkeen. Minun kanssa uuteen kotiin muutti kaksi pientä, alle kouluikäistä lasta, joista toista imetin erotessamme.
Erosimme luottamuspulan vuoksi, miehen pelailun. Petti minua usean naisen kanssa, yhtä heistä piti pitkäänkin rinnallani, ja sai tämän kanssa pari muksuakin avioliittomme aikana. Asuimme välissä erossa, mutta palasimme yhteen, saimme toisen muksun, ja vielä senkin jälkeen mies jatkoi pelailuaan. Kävi yökerhoissa, tuli kotiin kortsu taskussa jne. Ei juuri panostanut perheen yhteisiin juttuihin, mutta itteensä toki.
Loppuaikoina olin todella masentunut, vietin suurimman osan ajasta lasten kanssa, pyöritin kotia, maksoin laskuja jne. Sitten alkoi taas mies pyörittää yhtä uutta tyttöä, nyt työpaikaltaan, ja se oli olki joka katkaisi kamelin selän. Hain asuntoa, sain, pistin eropaperit ja muutettiin.
Nyt mies asuu sen työpaikkakaverinsa kanssa, mutta käy silti myös sen toisen naisen kotona (jonka kanssa siis petti mua useamman vuoden ajan). Eli pitää edelleen kahta naista, mä olen vain tippunut kuvioista pois. Ja kuvio näyttää olevan ihan OK näille kahdelle muulle naiselle. Mua riipoo, koska mun lapset kiertelee isäviikonloppuina kahden eri naisen kotona, ja sitten viikko sen jälkeen saan kuunnella kun muksut kehuvat kuorossa niitä naisia (jotka mä koen osittain mun perheen rikkojina, vaikka tietty syytän miestä 100%).
Mun elämä on ihan mallillaan noin muuten, on kiva koti, sain uuden, parempi palkkaisen työn, olen saanut itteni kondikseen psyykkisesti ja fyysisestikin. Olo on hyvä, ja tunnen itseni kauniiksi. En ole tapaillut ketään miehiä, koska lasteni isä (siis ex) ottaa muksuja todella harvoin yökylään yhtä aikaa, isompaa joo mutta pienempää ei, vedoten aina johonkin tekosyyhyn (=kontrolloidakseen edelleen mun elämää). On mustasukkainen, flirttailee mulle ihan suoraan kun tulee muksuja hakemaan/moikkaamaan. Saattaa tekstailla kymmeniä tekstareita päivässä. Silti joka kerta kun hänen vklp lähestyy joudun AINA varmistamaan ottaako lapset, ottaako molemmat, moneltako tulee jne. Todella stressaavaa.
Mutta, nämä eivät ole ongelmia, niin kauan kun lapsilla on kaikki hyvin. Itse tässä tilanteessa kaipaisin neuvoja tähän: miten saisin lakattua fundaamasta sitä, miten mies elämäänsä nyt elää? Joskus plärään facebookia, etin niitä naisia, katson mihin ryhmiin ovat liittyneet, mitä kuvia lisäilleet jne. En kaipaa vanhaa elämää, eikä mulla ole miestä ikävä, mutta silti mä huomaan että joskus googlettelen ja tsekkailen löytyykö mitään uutta. Haluan jotenkin olla perillä siitä, mitä tapahtuu.
Miten saisin tän lopetettua? Koska näistä googletteluista ja lärvisvakoiluista mulle tulee vain todella huono, ahdistava olo. Vatsassa alkaa kiertää, sydän hakkaa jne.
Kauanko kestää eron jälkeen päästä jonkinlaiseen balanssiin, ettei sen ex-puolison kuviot enää mietityttäis / vituttais / jne. Millä keinoin tai minkälaisten harjoitusten avulla mä pääsisin irti tästä, koska ei hän ansaitse vievän yhtään aikaa enää mun elämästä. Niin monen monta kertaa olen hänen juttujaan itkenyt ja häneen pettynyt ja ollut vihainen, surullinen, masentunut. En halua enää yhtään.'
Neuvoja, tsemppiä, otan vastaan mielelläni!
Kommentit (13)
Hei.
Eroaminen on tuskallista; siihen liittyy paljon vaikeita tunteita. Facebook yms. yhteiset ympyrät tuovat asiaan lisäprobleemoja.
Ehkä kuulostaa kliseeltä mutta kuitenkin tämä on totta:
On pystyttävä hyväksymään tosiasiat ja päästämään irti.
Riippuvuutta on helppo ruokkia juurikin esim, seuraamalla exän elämää. Sillä et kuitenkaan tee surutyötä ja irrottautumistyötä vaan voimistat takertumista menneeseen.
On vain hyväksyttävä, että liittoutuminen exään on nyt ohi ja keskityttävä oman elämän tärkeimpiin asioihin.
Monin paikoin perheasiain neuvottelukeskukset järjestävät eroryhmiä.
niistä saa vertaistukea, potkua omaan elämään ja tukea eroprosessiin. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, lopetat sen naisten vakoilun, et lue exän viestejä ja keksit omia harrastuksia ja juttuja. Itse poistuin kokonaan mm. Facebookista, aloitin uuden harrastuksen ja nyt en enää ajattele juurikaan exää. Aika auttaa, vuoden päästä olet ihan toisenlaisessa mielentilassa.
Poista eksä Facebook-kavereistasi ja estä hänet, niin et näe hänestä vilahdustakaan. Mitä sitä pitämään kaverina ihmistä, josta ei oikeasti halua tietää yhtään mitään. Varsinkin eksät kuuluvat mielestäni automaattisesti tähän kategoriaan.
Poista esto vasta sitten, kun olet ihan varma, että ei haittaa vilahduskin hänestä tai pidä esto, ihan miten vain. Minä olen estänyt jonkun entisen kaverin, ja johan helpotti. Ei enää ahdista Facebookissakaan
Ap hyvä, mun mielestä sä olet matkalla kohti hyvin ehjää sinää. Siihen polkuun kuului nyt sun tapauksessasi kohdata mulkero mies (tervetuloa klubiin), mennä rikki, olla säpäleinä, murehtia, surra ja työstää asioita, se on aikuisen elämää. Tietysti tuntuu epäreilulta, kun mies se vaan mennä porskuttaa ilman huolen häivää, mutta jonain päivänä sinä olet se voittaja. Jonain päivänä mies, sen naiset ja niiden tempaukset ei tunnu sussa missään, herättää korkeintaan jotain säälinsekaisia tunteita. Usko pois, sinne sinä olet matkalla. Mies ei taida päästä sinne koskaan, hän ei osaa päästää sinusta irti, eikä osaa sitoutua kehenkään. Voihan olla, että hän on hyvinkin tyytyväinen tilanteeseensa ja hänelle riittää se "henkinen piste", minkä hän on nyt saavuttanut (mikä monen mielestä vaikuttaa lähentelevän kastemadon tunne-elämää), koska hän ei osaa ajatella yksinkertaisesti nenäänsä pidemmälle ja ajatella, että elämä voisi tarjota jotain muutakin. Fyysinen kasvu on pysähtynyt, mutta niin on henkinenkin. Sinulla on se prosessissa, sinä Käsittelet Asioita, hyvä nainen! =) Se sattuu, mutta anna sen sattua. Se, että sinusta tuntuu pahalta, kertoo, että sinä tunnet, sinä olet inhimillinen ihminen. Tuo kaikki Facessa kyttäily on inhimillistä yhtä lailla. Suosittelen kuitenkin, että olet lopulta itsellesi armollinen, ja lopetat sen. Vierottaudut siitä väkisin, ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Nouse hänen yläpuolelleen mielessäsi (siellä sinä jo oletkin!), suhtaudu häneen kuin pieneen lapseen ajatuksissasi. Lapsi, joka ei tiedä mitä haluaa, mutta sen ei tarvitse sun aikuiseen elämään vaikuttaa enää.
Tsemppiä, hyvä siitä tulee! =)
Teette lastenvalvojalla tapaamissopimuksen josta molempien on pidettävä kiinni. Ei tekstailuja eikä varmistuksia, vaan "moi, tuon lapset klo xx niinkuin sopimuksessa lukee." Sopimukseen myös, että tapaamispaikka on isän koti, ei joka toinen kerta jonkun toisen luona, hoh. Flirttailuun vastaat kylmyydellä. Puhut hänen kanssaan vain lasten asioista. Et kyttää hänen menojaan etkä anna hänen kontrolloida sinunkaan elämääsi. Ymmärrän itsekin tuon prosessin ja sen miten hankalaa se voi tunnetasolla olla, mutta jotkut asiat vaan pitää tehdä kylmällä järjellä. Exäsi käytös tässä on se mikä on järjetöntä ja väärin, älä lankea siihen harhaan että se olisi jotenkin normaalia ja hyväksyttävää. Anna lapsillesikin sellainen esimerkki joka on terve. Ja mitä muihin miehiin tulee, niin on heitäkin joita lapset ei haittaa, joita voi tavata lasten kanssa, jotka jopa ovat aidosti lapsirakkaita. Siinähän sekin sitte punnitaan: uusi suhteesi kuitenkin tulee olemaan sellainen, että paketissa on kokonaisuus sinä ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi AP. Tiedän niin mitä käyt läpi. Itse erosin täydellisestä kusipäästä viime vuonna, joka ei nyt ehkä mennyt ihan noin törkeästi överiksi naissäädöissään kuin sä, mutta vehtasi koko avioliiton ajan muiden kanssa. kaksi kertaa jäi kiinni, mutta taatusti eivät olleet ainoat naiset. Toisen kanssa vehtasi kk-kaupalla ja kusetti mua aivan sumeilematta.
Exällä on eron jälkeen ollut lukuisia naisia. erosta on nyt vuosi, mutta fb:ssa on tämän vuoden aikana ehtinyt olla parisuhteessa 3 eri naisen kanssa. Eka oli 2 viikkoa eron jälkeen, asuttiin vielä kimpassa käytännön syistä. Tämä oli eri nainen kuin jonka kanssa petti mua. Se loukkasi aivan sairaasti.. Kaiken tämän naissekoilunsa keskellä exä vonkasi todella tiiviisti mua takas ja vannoi rakkauttaan yms. Päivittäin edelleen satelee tekstareita joiden sisältö vaihtelee rakkaudentunnustuksista mun huoritteluun.
Mulla ei pahemmin uutta miestä ole ollut eron jälkeen samasta syystä kuin ei sullakaan ap. Exän tapaamiset on mitä on, lasta nähdään kun ei muutakaan mielenkiintoista satu kuvioissa olemaan just silloin. Tapaamisia voidaan tunnin kahden varoitusajalla perua..
Koen että oon päässyt hyvin jaloilleni erosta. ...Mutta mä teen samaa kuin sä. Exä oli pitkään mulla blokattuna facessa, mutta kun tuossa pari vkoa sitten oli parempi kausi, tultiin jopa ihan ok toimeen, ajattelin vapauttaa blokkauksen (meillä kuitenkin yli 40 yhteistä fb-kaveria) ja ajattelin että voitais olla kavereita. Mutta exä stalkkasi välittömästi mun fb:n, hermostui jostain ja aloitti silmittömän paskanheiton sekä blokkasi mut. Välit on nyt täysin olemattomat.
Mut siis joo, mäkin käyn välillä kattelemassa sen uusien naisien kuvia yms. Jotenki kans selitän tän itselleni että haluan pysyä kartalla exän touhuista.. En tiiä. Parempi ois kun ei kattelis mitää vaan keskittyis omaan elämään.
En mä osaa neuvoa sua, sanon vaan että kohtalontoveri täällä tsemppaa. :)
Jatkatte samaa kuviota, johon suhteen aikana olette oppineet ja tottuneet, yrittämällä selvittää jotain kiertokautta mitä luikurimies puuhaa? Ei kai muu auta, kun vaan muistuttaa kerta toisensa jälkeen itseään siitä, että enää ei ole mitään syytä vaklata sitä miestä, se aika on nyt ohi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Hyvä, että kirjoitit tänne ja purat oloasi... olisiko sinulla myös joku kaveri, jolle voisit kertoa saman? Poista mies facebookista ja blokkaa vaikka ne naiset. Ulkopuolisen korvaan kuulostas, että ex-miehes ja ne naiset ovat kasa reppanoita. Paljon tsemppiä!
Juu, ehdottomasti kannattaa lopettaa exän ja naisten "vakoilu". Sun on hyvä keskittyä omaan elämääsi, hanki uusi harrastus, tapaa muita mammoja leikkikentällä, ystävysty ja jos exä ottaakin joskus kummatkin muksut niin älä ainakaan kotiin jää vaan lähde tuulettumaan vaikka se kuinka vaikeelta aluksi tuntuisi. Puhu kavereillesi ja pura tuntemuksia. Alku aina hankalaa mutta sä oot vahva ihminen tekstistäsi päätellen. Ja jos exä ottaa vain toista lasta niin hommaa hoitaja toiselle. Totta sekin että aika parantaa haavat. Järjestä asiat elämässäsi niin että voit näyttää exällesi sen olevan historiaa, se on hyvä kosto. Pysy vahvana, äläkä lankea exäsi lirkutteluihin, ei kukaan itseään arvostava nainen tarvitse tollasta pelleä miehekseen. Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä en sinuna varmistelisi, että ottaako ex molemmat lapset ja milloinko tulee. Lähtisin lähtökohtaisesti siitä ajatuksesta, että ei se ota. On ex:n omasta oikeudesta eli TAPAAMISVIIKONLOPUSTA kyse, eli hoitakoot itse tapaamiset ja niihin saapumiset, älä varmistele yhtään mitään. Vähennä yhteydenpito mahdollisimman minimiin, ja jos tapaamissopimusta ei ole tehty, niin vaadi että se tehdään ja sitä noudatetaan pilkulleen, tai sitten ex saa hakea oikeuksiaan oikeudesta ja yökylät loppuu, tapaamiset sovitusti ja valvotusti jatkossa vaikka sinun taloyhtiösi pihalla, mutta ei mitään yökyliä. Itsehän tuo on soppansa keittänyt, älä auta syömään sitä. Sulla on velvollisuus huolehtia myös, että et anna lapsiasi epämääräisiin paikkoihin tapaamisiin. Sulla on oikeus vaatia ex:ltä lapsiystävällisiä ja pysyviä oloja yökyliä varten.
Älä suostu mihinkään pompotteluun. Vaadit myös tapaamiset ihan jo lastenkin mielenterveyden vuoksi vakipaikkaan, ei vaihtuviin hutsuluoliin tuntemattomien ihmisten luo. Varmistelulla annat vain keinon pompottaa sua narsistisella käytöksellä ja kontrolloida.
Ainoa tie irtautumiseen on lyödä rajat. Lopeta myös kyttäys, ei se kuulu sulle enää. Ihan jo oman mielenterveytesi vuoksi. Ette ole yhdessä enää. Päästä irti, kunnolla.
Minulla hyvin samankaltainen tilanne. meillä eksän kanssa suunniteltu ja haluttu (varsinkin hänen puoleltaan) vuoden ikäinen tytär. Mies jäi kiinni lyhyestä suhteesta työkaverinsa kanssa, silloin kun tyttäremme oli puolivuotias. Nyt olemme tyttären kanssa asuneet 3 kuukautta omillamme (yhteisestä omakotitalosta lähtemiseen meni aikaa), miehen ajoin naisensa luo asumaan heti kun suhde tuli ilmi.
Mies epäröi alusta saakka ratkaisuaan (että valitsee tämän uuden naisen), on ollut onneton ja melko haluton päästämään minusta irti. Tehnyt kaikenlaisia loukkauksia minua kohtaan, haluaa siis huomiota hinnalla millä tahansa. Viimeisimmän loukkauksen jälkeen (n.1kk sitten) sanoin eksälle, etten puhu hänelle enää muusta kuin lapsen asioista, ja näin olen toiminut. Sen jälkeen taas laitteli viestiä, jossa toivoo että saisimme välit paremmaksi jne. Tekee juuri samaa lapsen tapaamisten kanssa, eli ei sano tarkkoja päiviä tai kellonaikoja, jotta sitten joudumme niitä sumplimaan viesteillä. Ainoastaan kerran tämän puolen vuoden aikana on onnistunut pyytämäni kuvio, että kahdeksi vkoksi sopisimme lapsen tapaamiset etukäteen (tekee sekalaista vuorotyötä, joten vuoroja ei tiedä etukäteen kovin pitkälle).
olen itse käynyt psykologilla ja työstänyt eroa kovastikin. Koen, etten eksää ottaisi enää takaisin missään tapauksessa, en häntä ikävöi enkä kaipaa. MUTTA, teen samaa, eli katselen whatsappista, koska hän on siellä käynyt ( käyttää sitä yhteydenpitoon uuden tyttönsä kanssa) mietin sen perusteella, missä hän on ja mitä he tekevät. Käyn katsomassa uuden naisen fb-profiilia jne. Haluaisin jotenkin, että hän kaipaisi ja ikävöisi minua, vaikken häntä itselleni haluaisikaan takaisin. Jotenkin on hankala hyväksyä tekonsa, joka sotii täysin oikeudentajuani vastaan. Mielestäni heidän kaltaisensa (uusi naisensa tiesi lapsemme iän pettäessään mieheni kanssa) eivät ansaitse onnea, toisten epäonnen (miehellä edellisestä liitosta kouluikäiset lapset, jotka kärsivät erostamme myös kovasti) kustannuksella.Muulla tavalla itsellänikin elämä ihan kohtuullisesti järjestyksessä, uutta miestä en vielä halua koska en halua uutta suhdetta rakentaa raunioille, mulla on ystäviä ja sisaruksia joille voin aina soittaa, mutta haluaisin kanssa jo saada tämän asian pois "päiväjärjestyksestä" . Aikaa ei vielä tietysti kauaa ole kulunut.
Miten sinun tilanteesi on nyt, tämän ajan jälkeen? Auttoiko aika, vai miten koet päässeesi elämässäsi eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:41"]
Ap, mä en sinuna varmistelisi, että ottaako ex molemmat lapset ja milloinko tulee. Lähtisin lähtökohtaisesti siitä ajatuksesta, että ei se ota. On ex:n omasta oikeudesta eli TAPAAMISVIIKONLOPUSTA kyse, eli hoitakoot itse tapaamiset ja niihin saapumiset, älä varmistele yhtään mitään. Vähennä yhteydenpito mahdollisimman minimiin, ja jos tapaamissopimusta ei ole tehty, niin vaadi että se tehdään ja sitä noudatetaan pilkulleen, tai sitten ex saa hakea oikeuksiaan oikeudesta ja yökylät loppuu, tapaamiset sovitusti ja valvotusti jatkossa vaikka sinun taloyhtiösi pihalla, mutta ei mitään yökyliä. Itsehän tuo on soppansa keittänyt, älä auta syömään sitä. Sulla on velvollisuus huolehtia myös, että et anna lapsiasi epämääräisiin paikkoihin tapaamisiin. Sulla on oikeus vaatia ex:ltä lapsiystävällisiä ja pysyviä oloja yökyliä varten.
Älä suostu mihinkään pompotteluun. Vaadit myös tapaamiset ihan jo lastenkin mielenterveyden vuoksi vakipaikkaan, ei vaihtuviin hutsuluoliin tuntemattomien ihmisten luo. Varmistelulla annat vain keinon pompottaa sua narsistisella käytöksellä ja kontrolloida.
Ainoa tie irtautumiseen on lyödä rajat. Lopeta myös kyttäys, ei se kuulu sulle enää. Ihan jo oman mielenterveytesi vuoksi. Ette ole yhdessä enää. Päästä irti, kunnolla.
[/quote]
Olen niin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Sinun pitää pitää huolta itsestäsi ja lapsistasi. Parhaiten teet sen pitämällä huolen rajoistasi.
Lapsista tapaamissopimus, ellei sitä ole vielä laadittu, ja siihen jämäkät säännöt tapaamisista edellisen kirjoittajan tapaan.
Älä anna sen ukon pompottaa itseäsi. Pidä etäiset ja asialliset välit lasten tapaamisen merkeissä, ei muuten. Älä reagoi hänen sanoihnsa tai tekohinsa millään tavalla, ettei hän saa sitä tyydytystä, että on saanut sinut taas pois tolalta, sillä sitähän hän tässä yrittää kaiken aikaa.
Ja hänen Facebookissa blokkaamistaan minäkin suosittelen. Pistä esto päälle, niin saat olla rauhassa eikä eksäkään pääse sotkeutumaan elämääsi enempää. Samalla ilmeisesti katoaisivat myös miehen epämääräiset säädöt näköpiiristäsi, joten sekin olisi oikein hienoa.
Tsemppiä.