Miten päästä eroon liiallisesta empatiakyvystä?

Yritä ymmärtää, että ellet ole realisti ja koveta itseäsi, tulet kerta toisensa jälkeen pettymään ihmisiin . Ihmiset on todella raadollisia toisiaan kohtaan. Oletko kenties vielä niin nuori, ettet ole joutunut kokemaan elämän realiteetteja. Eikö kukaan läheisistäsi esim ole toiminut toista kohtaan pahasti, pettänyt ja aiheuttanut paljon kärsimystä. Ei kaikkea pidä katsella ruusunpunaisten lasien läpi.

Ei ihmiseen voi luottaa sen jälkeen, kun on täyttänyt kolme vuotta. Muista aina tämä loppuviimein. Saa olla optimisti ,mutta samalla myös skeptinen.

Okei, sinulla on varmaan hyviä läheisiä , mutta ei vieraat ihmiset ole sitä (eikä aina läheisetkään, ehkä sielläkin on ollut pettämistä ja muuta raastavaa).

Itsellä samanlaista ongelmaa hiukan, ollut lapsesta asti. Nyt olen jo 30-vuotias ja ei helpota. Jopa uutisissa jos on sattunut jotain pahaa(varsinkin lapsille), pistää miettimään ja suremaan. Jopa päiviä kestänyt suru, vaikka en ole edes nähnyt kyseistä henkilöä/tilannetta.

Hullu kai olen mutta minkäs teen. 

Sinä varmaan asetut sen toisen asemaan ajatellen, että miltä tuntuisi, jos se tapahtuisi minulle?

Sinun pitää alkaa ajattelemaan asioita ilman, että mietit miltä asiat tuntuvat.

Ap, lue tuolta ,mitä haittaa aiheutat itsellesi, GOOGLAA TUO ALLAOLEVA

Oletko herkkä ja huolehdit aina muiden hyvinvoinnista? – 4 ...

Tutustumalla ihmisiin. Sillä pääsee eroon empatiasta.

Kyse on nyt ehkä sympatiasta. Samaistut liikaa toisen tilanteeseen ja elätkin omia tunteitasi toisen tilanteen kautta. Empatia on hieman eri asia.

Myös itseään kohtaan on osattava olla empaattinen ja myötätuntoinen,

Et itsekään vaatisi keneltäkään tukea ja kuuntelemista yli hänen voimiensa.

Lisäksi muiden murheet ovat harvoin sellaisia, joissa pystyy konkreettisesti auttamaan niin, että toisen tilanne ratkaisevasti paranee. Olin itse nuorempana liian usein toisten laskiämpäri, johon he vain kaatoivat pahaa oloansa. Vanhemmiten olen oppinut hieman paremmin suojaamaan itseäni, helppoa se ei ole vieläkään.

Toisaalta ei se kylmyys ja kovuuskaan houkuttele. Sellainen ihminen on täysin ontto sisältä , ei tunne oikein mitään, teeskentelee vain ja koittaa saada elämänsä näyttämään mahdollisimman hyvältä. 

Voi kun kestäisi edes sellaisena välimallin ihmisenä. 

Itselleni toimi itseni hyväksyntä.

Koska ainoa asia mitä voit on olla rehellinen itsellesi. Maailma ei kauheasti tue ko. Piirteitä, mutta on myös raskasta olla itseään vastaan ja se myös ruokkii syyllisyyden tunnetta.

Kun hyväksyy itsensä ja ominasuutensa on myös paljon helpompaa olla. Ajan kanssa oma hyvinvointi lisääntyy ja on helpompaa päästää irti itseään vahingoittavista ihmisistä ja asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on nyt ehkä sympatiasta. Samaistut liikaa toisen tilanteeseen ja elätkin omia tunteitasi toisen tilanteen kautta. Empatia on hieman eri asia.

Selvennätkö vähän? Olen aina kuvitellut että empatia on nimenomaan sitä että tietää miltä toisesta tuntuu ja kokee sen vuoksi häntä kohtaan myötätuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni toimi itseni hyväksyntä.

Koska ainoa asia mitä voit on olla rehellinen itsellesi. Maailma ei kauheasti tue ko. Piirteitä, mutta on myös raskasta olla itseään vastaan ja se myös ruokkii syyllisyyden tunnetta.

Kun hyväksyy itsensä ja ominasuutensa on myös paljon helpompaa olla. Ajan kanssa oma hyvinvointi lisääntyy ja on helpompaa päästää irti itseään vahingoittavista ihmisistä ja asioista.

Mitäs sitten kun maailma ei kuitenkaan hyväksy ihan kaikkea vaikka itse hyväksyisitkin ja antaisit itsellesi täydellisen synninpäästön? Eikö käy raskaaksi tietää että ne arvostelijat ovat oikeassa?

Etkö halua muuttaa huonoja piirteitäsi sen sijaan että vain hyväksyisit ne?

Itsellä samaa vikaa. Joku sanoi kerran, että olen liian kiltti ja että minun pitää opetella ajattelemaan enemmän itseäni sen sijaan, että yritän auttaa aina toisia. Hän kehotti minua lukemaan Anneli Valtavaaran kirjan " Kiltteydestä kipeät". Se alkoi hieman uskonnollisväritteisenä, mutta osoittautui ihan äärettömän hyväksi kirjaksi! Sen myötä mietin ensimmäistä kertaa omia tapojani ja ymmärsin, ettei kiltteys olekaan mikään hyve! Opin sanomaan ei ja pitämään puoleni ja pitämään myös huolen omista asioistani. Pääsin eroon liiasta kiltteydestäni ja siitä, että puutuin aina toisten asioihin. Ei minun kuulu niihin puuttua, eikä sinunkaan, ellei joku ihan apua tai neuvoa pyydä henkilökohtaisesti.

Lue kirja ja usko minua, elämäsi keventyy ja helpottuu. Jäähän toisten ihmisten murheet pois sinun harteiltasi. Myötätuntoinen saa silti olla, lohtua silti aina tarvitaan!

Olisi mielenkiintoista "kuulla" mitä mieltä olit kirjasta sen luettuasi ja mitä se opetti sinulle itsestäsi.

Jos empaattinen ihminen yrittää muuttua kylmäksi ja välinpitämättömäksi, eikö hän juuri silloin tee itseään vastaan?

Haluaisin myös tietää. Kaverit puukotti ihan kunnolla selkään tämän empatiakykyni vuoksi. Totesin, että pakko lakata välittämästä muista, mutta miten onnistua siinä?

Eikö se ole ihan normaalia että huolehtii niistä joita rakastaa? Itselleni se on ihan refleksi, toki voi koittaa selittää että "tämä ei kuulu minulle" ja antaa tilaa, mutta toisaalta, sillä tavalla nuo asiat yleensä tulevat itselle tietoon että niihin pyydetään apua tai neuvoa. 

Miten voi olla läheisiä ihmissuhteita jos heidän ongelmansa eivät liikuta pätkääkään? 

Ihmissuhteista tulisi aika pinnallisia, hyvänpäiväntuttu-asteelle jääviä ilman yhteistä ongelmien ratkaisemista ja myötätuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni toimi itseni hyväksyntä.

Koska ainoa asia mitä voit on olla rehellinen itsellesi. Maailma ei kauheasti tue ko. Piirteitä, mutta on myös raskasta olla itseään vastaan ja se myös ruokkii syyllisyyden tunnetta.

Kun hyväksyy itsensä ja ominasuutensa on myös paljon helpompaa olla. Ajan kanssa oma hyvinvointi lisääntyy ja on helpompaa päästää irti itseään vahingoittavista ihmisistä ja asioista.

Mitäs sitten kun maailma ei kuitenkaan hyväksy ihan kaikkea vaikka itse hyväksyisitkin ja antaisit itsellesi täydellisen synninpäästön? Eikö käy raskaaksi tietää että ne arvostelijat ovat oikeassa?

Etkö halua muuttaa huonoja piirteitäsi sen sijaan että vain hyväksyisit ne?

Mitä väliä sillä on mitä maailma on mieltä?

"Etkö halua muuttaa huonoja piirteitäsi sen sijaan että vain hyväksyisit ne?"

Mielestäni tämä ajatus kuvaa hyvin sitä, mikä maailmassa ja ihmisten ajattelussa on pielessä. Kuvaamissasi piirtessä ei ole mitään huonoa päin vastoin, ne vain ovat.

Kun hyväksyy itsensä, ymmärtää ja hyväksyy sen, että ne arvostelijat puutteelisia ja keskeneräisiä- kun on sinut itsensä kanssa tarve muiden arvostelulle katoaa.

Minä Etäännytän itseni siitä tilanteesta, ajattelen jotain ihan muuta. Tai kuvittelen ystäväni kertovan jotain kirjaa.

Vähän sama kuin se, että hautajaisissa arkun vierellä ajattelen työasioita. Jotta olen läsnä vain puoliksi, eikä tunteet vyöry yli.

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan asetut sen toisen asemaan ajatellen, että miltä tuntuisi, jos se tapahtuisi minulle?

Sinun pitää alkaa ajattelemaan asioita ilman, että mietit miltä asiat tuntuvat.

Kannattaa myötäelämisen sijasta opetella tuntemaan myötätuntoa - on ikävää, että jotain pahaa on tapahtunut, ja jos on mahdollista auttaa jotenkin, niin voi tehdä sen. Ei kannata kuitenkaan ruveta kuvittelemaan niitä toisen tuntemuksia, saati kuvitella omiansa vastaavassa tilanteessa. Itse kullekin voi oikeasti tapahtua monenlaisia kauheuksia, mutta sellaisten kuvitteleminen etukäteen (jollei suunnittelee järkevää valmistatumista nyt vaikka pandemian mahdolliseen toiseen aaltoon) ei tee tilannetta yhtään helpommaksi, olet vain kokenut ne tuskat moneen kertaan.

Sama homma,tästä on pelkkää haittaa kyllä:( Psyko-narsut vaan menestyy, itse stressaa ja murehtii itsensä sairaaksi ja hengiltä, ja vielä muidenkin puolesta! Sit syyllsiyys aina kaikestra mitkä muut ohittaa olankohautuksella, itse menettää yöunet ja vatvoo päivä/viikkokausia,huoh:( Oppispa vaan itsekin täysin tunteettomaksi robotiksi, helpolla pääsisi ja sit vana muita jyräämään kutne muutkin näköjään elämässänä tekevät.

Sellaisista ihmisistä joista kannattaa pitää kiinni, on tullut katoava luonnonvara. Aidosti hyvät ovat todella harvassa. Jotka vastaavat läheisyyteen ja luottamukseen samalla tavalla. Jotka kuulevat ja näkevät sinut sellaisena kuin olet ja hyväksyvät silti. Muistavat sinulle tärkeitä asioita. Matkustavat toiselle puolelle maata katsomaan sinua kun olet sairaalassa. 

Jos olet tarpeeksi onnekas löytääksesi ihmisen joka ymmärtää empaattisuuttasi koska on itsekin samanlainen, tartu lujasti kiinni äläkä koskaan hellitä otettasi (kokonaan).

Ja pidä huolta siitä että vastaat hyviin tekoihin samalla mitalla.