Kerrotteko henkilökohtaisia asioita miespuoliselle kaverille (jos olet nainen)? Tai toisin päin.

Jos puhuisin parisuhteestani miehelle niin tämä mies juoksisi tunnontuskissaan kertomaan miehelleni kaiken ja lisäisi vielä puolet omiaan päälle. Miksi ottaisin riskin?

Kerron koska paras ja läheisin ystäväni on miespuolinen. Olemme olleet ystäviä ala-asteelta lähtien.

N28

Vierailija kirjoitti:

Saman asian voisi sanoa näin: Loukkaantuisitteko te naiset, jos miehenne kertoisi naispuoliselle kaverilleen teidän parisuhdeongelmista? Tuntuisiko se pettämiseltä? Tarkoittaako se että mies luottaa vaarallisen liikaa naispuoliseen ystäväänsä, ja saattaa olla kiinnostunut hänestä?

Veikkaan että aika moni nainen loukkaantuisi, jos saisi tietää että mies avautuu ulkopuoliselle naiselle!

Kerron, tosin se mun miespuolinen ystävä on homo, joten ei se muhun ihastu. Voisin kyllä olla ystävä hetero miehenkin kanssa, mutta eipä noita ole näkynyt.

Parisuhde-ongelmia (ainakaan sellaisia, jotka ovat luottamuksellisia), en kovin paljon puhu kavereille, mutta muista ns. vakavemmista asioita, kuten tunteisiin ja suruun liittyvistä asoita puhun yleensä mielummin naispuoliselle kaverille, koska miehet eivät oman kokemuksen mukaan noista aiheista ole juurikaan kiinnostuneita keskustelemaan.

Miesten kanssa puhun vain ns. kevyemmistä asioista, tyyliin viihteestä.

Olen itse siis mies.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuisin parisuhteestani miehelle niin tämä mies juoksisi tunnontuskissaan kertomaan miehelleni kaiken ja lisäisi vielä puolet omiaan päälle. Miksi ottaisin riskin?

Juopa on syvä ja luottamus muisto vain. Mutta tätähän on haluttu, nyt enää ihmetellään miksi naiset eivät enää kiinnostu miehistä. 

Kyllähän ystäväänkin voi ihastua, jos avaudutaan erityisen henkilökohtaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman asian voisi sanoa näin: Loukkaantuisitteko te naiset, jos miehenne kertoisi naispuoliselle kaverilleen teidän parisuhdeongelmista? Tuntuisiko se pettämiseltä? Tarkoittaako se että mies luottaa vaarallisen liikaa naispuoliseen ystäväänsä, ja saattaa olla kiinnostunut hänestä?

Veikkaan että aika moni nainen loukkaantuisi, jos saisi tietää että mies avautuu ulkopuoliselle naiselle!

Mä en oo tullut ajatelleeksi, et joku tekisi noin. Mut tää selittää, et miksi mun miespuolisen kaverin tyttöystävä suuttui tosi paljon, kun kaveri avautui mulle parisuhteestaan. Mun mielestä se oli vaan tosi typerää.

Itselläni on aina ollut molempia sukupuolia kavereina eikä sukupuoli vaikuta ystävyyteen mitenkään. Ja ihminen, kelle kerron ensimmäisenä omista asioista, on mies. Onneksi omalla miehellä ei oo mitään ongelmia tälläisten asioiden kanssa.

Naisille tuo ero ystävän ja rakastajan välillä on monesti paljon selvempi kuin miehille. Miehet usein ajattelevat että jos nainen uskoutuu ja luottaa, hän haluaa seksiä ko. miehen kanssa. Mikä ei voisi olla kauempana totuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuo ero ystävän ja rakastajan välillä on monesti paljon selvempi kuin miehille. Miehet usein ajattelevat että jos nainen uskoutuu ja luottaa, hän haluaa seksiä ko. miehen kanssa. Mikä ei voisi olla kauempana totuudesta.

Tämän takia pelästyin, että kerroin miespuoliselle ystävälle parisuhdeasioita. Nyt hän varmaan luulee, että haluan hänen kanssaan sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuo ero ystävän ja rakastajan välillä on monesti paljon selvempi kuin miehille. Miehet usein ajattelevat että jos nainen uskoutuu ja luottaa, hän haluaa seksiä ko. miehen kanssa. Mikä ei voisi olla kauempana totuudesta.

Tämän takia pelästyin, että kerroin miespuoliselle ystävälle parisuhdeasioita. Nyt hän varmaan luulee, että haluan hänen kanssaan sänkyyn.

Voi olla, ainakin jos on sinkku. Panetus voi sumentaa pään ja alkaa näkemään sellaisia asioita joita ei ole olemassakaan. Tulkita ystävällisyyden flirtiksi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuisin parisuhteestani miehelle niin tämä mies juoksisi tunnontuskissaan kertomaan miehelleni kaiken ja lisäisi vielä puolet omiaan päälle. Miksi ottaisin riskin?

Siinäpä on luotettava kaveri.

Miehen ja naisen välinen ystävyys päättyy liian usein siihen että naista syytetään ystävämiehen tunteilla leikkimisestä, koska on kohdellut häntä kuten muitakin ystäviään. Nähnyt tuon liian monta kertaa. Oma mies suuttuu ja ystävämies suuttuu, molempien syyttävä sormi osoittaa naiseen. En jaksa tuota enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuisin parisuhteestani miehelle niin tämä mies juoksisi tunnontuskissaan kertomaan miehelleni kaiken ja lisäisi vielä puolet omiaan päälle. Miksi ottaisin riskin?

Siinäpä on luotettava kaveri.

Ihan tavallinen mies vuonna 2020, sellainen joita mahtuu 13 tusinaan. Tähän on tultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt ollenkaan. Onko ystävän sukupulella jotain väliä? Mistä sitten voi puhua? Kenelle voi puhua henkilökohtaisista asioistaan (siis omista), jollei ystävälle? 

Multa meni varmaan jotain nyt ohi.

Tarkoitin että onko korrektia kertoa parisuhdeongelmista miespuoliselle ystävälle? Voiko vahingossa antaa väärää signaalia, että saattaisi olla pian vapailla markkinoilla? Ja toisaalta onko oikein omaa miestä kohtaan, että kertoo toiselle miehelle ongelmistaan?

Ja ajattele, jos olisi vielä bi-seksuaali, niin uskaltaisitko kertoa kenellekään parisuhdeongelmistasi?

Itse olen joskus kertonut haastavasa elämäntilaneestani naiselle mutta toki samalla tiedostaen sen, että aivan kaikkea en voi, enkä edes halunnut kertoa. - Mutta vastaavasti tilanne oli ollut aiemmin toisin päin; ystävättäreni halusi avautua minulle, enkä minä aio hänen minua kohtaan osoittaamaansa luottamusta petää ja kertoa hänen kertomaansa eteenäin. En nyt, enkä vastaisuudessa, vaikka tapahuneista on aikaa jo useampi vuosikymmen.    

Mutta joo. Ymmärrän, että tämä on joillekin mahdotonta tajuta. Tällä(kin) palstalla olen joiain kertoja kohdannut, sanosinko jo klassisen kysymyksen: voiko mies ja naine olla vain kavereia/ ystäviä. - Ja lähes poikkeuksetta tämä kysymys saa vastaajaksi, myös heitä, jotka ovat jyrkästi sitä mieltä, ettei voi. Mistä tämä kertoo?

Minusta siitä, että keskuudessamme elää ja on yhä ja todennäköisesti on vastakin niin heikko -itsetuntoisia ihmisiä (niin miehiä kuin naisia), että jos ovat parisuhteessa, niin ova tällöin kuin takiaisia. Tarkoitan mm. sitä, että ovat  erinomaisen epäluuloisia kaikesta kumppanin "omasta" , vaan haluavat tai oikeammin vaativat, että kaiken tulisi olla heillä yhtteistä ja jaettua.  

Kumppanin kaikki "omat jutut (/aktiviteetit)"  edustava heille aina uhkaa ja pelkoa, jonka vuoski he pyrkivät usein myös vimmaisesti kontrolloida ja alistaa kumppaninsa tahtonsa alle.  

On monenlaista avautumista. Jos oikeasti kaipaa ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseen, niin voi olla hyvä asia kertoa siitä jollekulle. Jos sen sijaan valittaa miespuoliselle sinkkukaverille, kuinka ilkeästi se nykyinen ukonrähjäke kohtelee, mitä seuraa lohdutusta, kehuja ja yhdessä keskustelua siitä, että ansaitsisit parempaa, niin se on jo tunnetason pettämistä. Etenkin, jos kuvio on toistuva ja ohjaa enemmän energiaa tilanteiden ja asioiden käsittelyyn tämän kaverin kanssa kuin sen oman kumppanin.

Juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ystäväänkin voi ihastua, jos avaudutaan erityisen henkilökohtaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

On monenlaista avautumista. Jos oikeasti kaipaa ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseen, niin voi olla hyvä asia kertoa siitä jollekulle. Jos sen sijaan valittaa miespuoliselle sinkkukaverille, kuinka ilkeästi se nykyinen ukonrähjäke kohtelee, mitä seuraa lohdutusta, kehuja ja yhdessä keskustelua siitä, että ansaitsisit parempaa, niin se on jo tunnetason pettämistä. Etenkin, jos kuvio on toistuva ja ohjaa enemmän energiaa tilanteiden ja asioiden käsittelyyn tämän kaverin kanssa kuin sen oman kumppanin.

Mites sitten samaa sukupuolta olevat ystävät, onko sekin tunnetason petämistä kun heille avautuu?

Miksi täällä on niin tylyjä vastauksia? Onhan se selvää, että miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on aina se riski että jompikumpi tai molemmat ihastuu. Ei kukaan ainakaan ole ystävä epämiellyttävän ihmisen kanssa, eli jonkinlaista positiivista vuorovaikutusta tai kemiaa siinä on oltava että jaksaisi edes tavata.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin tylyjä vastauksia? Onhan se selvää, että miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on aina se riski että jompikumpi tai molemmat ihastuu. Ei kukaan ainakaan ole ystävä epämiellyttävän ihmisen kanssa, eli jonkinlaista positiivista vuorovaikutusta tai kemiaa siinä on oltava että jaksaisi edes tavata.

Tylyys tulee usein elämänkokemuksesta, eli kokemuksen syvä rintaääni. 

Inhottavaa kun haluaisi uskoa hyvään mutta silti näkee jo loppuratkaisun. 

Sitä vasta luet mutta osa porukasta on jo päässyt kirjan loppuun ja tietää kuka on murhaaja.

Ei se varmaan tahallista ole mutta naiivius menee toisinaan ihon alle.