Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä onnellisuus on?
22.07.2020 |
Tuli tunne, että täytyy avautua anonyymisti jonnekin, enkä keksinyt parempaakaan paikkaa.
Olen kärsinyt masennuksesta, itsetuhoisista ajatuksista muutaman vuoden ajan. Olen yrittänyt miettiä sitä, miten pääsisin niistä eroon, ja miten tulisin onnelliseksi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut pohtimaan sitä, mitä onnellisuus edes on. Naiivisti kuvittelin, että onnellisuus on tunnetila, kuten ilo tai suru. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi elämässäni on tapahtunut useita valon pilkahduksia, jotka ovat tuottaneet iloa.
Mutta tämä ilo ei riittänyt tekemään minua onnelliseksi. Jos onnellisuus ei ole tunnetila, niin mitä se sitten on?
Näin filosofiseen kysymykseen on vaikea tarttua. Sen takia on varmaankin helpompi lähteä liikkeelle siitä mitä se ei ole. Onnellisuus ei ole minkään yksittäisen asian seuraus.
Miksi?
Sanotaan, että onnellisuus on asian X seuraus. Tällöin ihminen syntyisi onnettomana, eläsisi elämäänsä, kunnes saavuttaisi tämän asian X, ja eläisi sen jälkeen onnellisena elämänsä loppuun asti. Kuullostaa täysin absurdilta. Ainoastaan sadut päättyvät noin, ei todellisuus.
Tämä on kuitenkin lähellä. Jos hajoitetaan elämä mahdollisimman pienin osiin (elämäntapahtumiin),
niin saadaan iso määrä tälläisiä asioita. Näitä elämäntapahtumia on merkittäviä ja ei-niin-merkittäviä.
Esimerkiksi merkittäviä elämän tapahtumia ovat oman lapsen syntymä tai vanhemman kuolema. Ei-niin-merkittäviä tapahtumia on taas bussista myöhästyminen tai salilla käyminen. Näiden ero on se, että merkittävät elämäntapahtumat muuttavat elämän suuntaa odottamattomaan tavalla. Näen, että onnellisuus on kaikkien näiden asioiden summa. Tämä määritelmä saattaa kaivata vähän selitystä. Jokainen tälläinen elämäntapahtuma on joko positiivinen tai negatiivinen (tai neutraali). Elämä syöttää jatkuvasti eteen näitä asioita, ja siten ne kasvattavat tai vähentävät tätä kaiken summaa. Nyt voidaan sanoa, että ihminen on onnellinen, jos tämä kaiken summa on positiivinen, ja onneton, jos se on negatiivinen.
JATKUU...
Kommentit (12)
JATKUU...
Minun tapauksessani puoliso jäi saamatta. Puolison puuttuminen rajoittaa muiden kohtien saavuttamista:
sinkkumiehen on yksin hyvin vaikea saadaa lapsia, ja siten myös lapsenlapsia, naimisiin meno yksin täysin mahdotonta, ja miksi muuttaa omakotitaloon, kun sitä tilaa ei yksi ihminen tarvitse.
En tiedä lasketaanko minua ikäni (24) puolesta ikisinkuksi, mutta tunnen itseni sellaiseksi. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. On hyvin mahdollista, että en tule niitä koskaan kokemaankaan.
Noin vuosi sitten olin todella ihastunut yhteen naispuoliseen ystävääni. Vietimme paljon aikaa yhdessä, olimme useasti hänen luonaan, juttelimme, ja teimme milloin mitäkin. Ainakin minulla oli hauskaa hänen seurassaan. Kun vihdosta viimein sain sanottua hänelle ihastumisestani, hän meni todella oudoksi.
Hän alkoi olla todella etäinen, ja lopuksi lopetti viesteihini vastaamisen.
En tiedä mitä tapahtui.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen yrittänyt löytää seuraa netistä, huonolla menestyksellä.
Olen laittanut viestiä useammalle naiselle, joiden kanssa on ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ainoastaan yksi on vastannut takaisin, ja silloinkin keskustelu on loppui nopeasti.
En tiedä mitä teen väärin.
JATKUU...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JATKUU...
Muut "hyvän elämäni" vaatimukset olen saavuttanut. Olen valmistunut yliopistosta. Olen päässyt työhön, josta olen unelmoinut niin kauan kuin muistan. Olen saavuttanut kaikki minun "hyvän elämän" tavoitteet, joita voin saavuttaa.
Tuntuu, että elämä on vain kuoleman odottamista.
Joten miksen vain tappaisi itseäni?
Suoraan sanottuna, en tiedä.
"Hyvän elämän" vaatimukset ovat tavotteita. Nämä tavoitteet tuottavat suurimmat onnistumiset ja suurimmat epäonnistumiset. Sen takia ne ovat onnellisuuden suurin este. Mutta samalla onnellisuuden suurin luoja.
Mitä minun pitäsi nyt tehdä, että tulisin onnelliseksi?
Helppo vastaus on, että muuttaa "hyvän elämän" vaatimuksia.
Mutta onko se mahdollista? Uskon, että ei tai se on hyvin vaikeaa.
Miksi?
"Hyvän elämän" vaatimukset on vahvasti linkittynyt minäkuvaan. Ne kuvaavat sitä, mitä minä haluaisin olla, ja minäkuvaa on hyvin vaikea muuttaa.
Jos sairautta ei voi parantaa, niin ensimmäinen kysymys, jonka pitäsi herätä on "voiko sen oireta hillitä?". Siispä voiko parantumattoman onnettomuuden oireita hillitä?
Voi.
Totesin aiemmin, että onnistumiset ovat onnellisuuuden kannalta tärkeitä. Nyt niitä on luotava keinotekoisesti.
On ensin asetettava tavotteita, ja sitten tavoite on saavutettava. Tavoite ei saa olla liian helppo, eikä liian vaikea. Jos tavoite on liian helppo, se ei tuota tarpeeksi mielihyvää, joka parantaisi olotilaa. Jos taas tavoite on liian vaikea, se hyvin herkästi jää saavuttamatta, mikä myös pahentaa olotilaa. En tiedä onko se tässä vaiheessa itsestään selvää, mutta tämän tekstin kirjoittaminen oli minun tämän päivän tavoite.
Hyvä, että saavutit tavoitteesi :)
Onnellisuus ei minusta ole tunne kuten suru tai ilo. Sitä on onni, onnentunne.
Onnellisuus on laajempaa hyvinvointia. Mielekkyyttä, tunnetta että hallitsee omaa elämäänsä, tasapainoa. Se on myös itsensä hyväksymistä.
Olet kyllä ikävuosiltasi vielä todella nuori. Ehdit mainiosti löytää kumppanin ja perheellistyä. Keskity nyt näkemään ja kokemaan elämää, älä jää yksin murehtimaan onnellisuuden puutetta. Hanki jokin uusi taito, mene uusiin ympyröihin vaikka harrastuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistosta valmistuminen ja unelmatyöhön siirtyminen 24-vuotiaana on oikeasti hyvä saavutus elämässä. Onnellisuus on hyvin pitkälti kiinni ihmisen geeneistä, mutta voit siihen myös itse vaikuttaa.
Jos masennuksesi on kastia lunta joka suuntaan eikä tietä missään; hakisin joko psykoterapiaan tai sitten kokeilisin ketamiinihoitoa. Terapia voi muuttaa tapaa jolla näet itsesi ja muut, ja ketamiinihoidon on todettu tieteellisesti parantavan 90% vaikeista depressioista. En suosittele perinteisten masennuslääkkeiden käyttöä (SSRI/SNRI).
Naisettomuudesta sen verran, että olet vielä nuori ja voit ihastua/rakastua moneenkin naiseen. Aikuisuus alkaa kolmekymppisenä, ja silloinkin voit vielä pariutua. Jos tämä on iso asia elämässä, niin mene psykoterapiaan puhumaan - saat työkaluja ja tulet myös ymmärtämään mitä ihastuksen kanssa oikeasti tapahtui.
Tsemppiä! t. Mies jolla on asiat paperilla päin helvettiä verrattuna sinuun, mutta nauttii elämän pienistäkin iloista
Onnellisuus on aivojen sisällä tapahtuva positiivinen feedback -looppi, joka vapauttaa mielihyvähormoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuus on sitä, että susta tuntuu enemmän hyvältä kuin pahalta. Ja tämä suhteutettuna aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistosta valmistuminen ja unelmatyöhön siirtyminen 24-vuotiaana on oikeasti hyvä saavutus elämässä.
Tämä on totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän pohdintaan on ihan nähty aikaa ja vaivaa.
Hyviä havaintoja. Älä lopeta pohtimista. Eli älä vain tapa itseäsi, sinunlaisia tarvitaan.
Yksi asia mikä on onnellisuuden kannalta oleellista on myös aivokemiat. Niistähän se pohjimmiltaan koostuu. Esim. pelkästään liikunnalla voidaan saavuttaa mielihyvähormonien virtausta, joka vaikuttaa onnellisuuden tunteeseen. Ilmeisesti myös toisilla ihmisillä voi olla kyky tuntea ja omata sellaiset ajatusmallit, jotka ylläpitävät onnelisuuden tunnetta paremmin kuin muilla ihmisillä, mutta silti jokainen pystyy harjoittelemaan tätä onnellista elämäntyyliä.
Ehkä nykyään on helppo masentua, koska masentuneenakin on suhteellisen helppo elää ja selvitä?
Yle Areenassa oli yksi hyvä prisma dokumentti onnellisuudesta, kantsii tsekata se (mikäli on vielä siellä)
Mielestäni se sanonta on totta, että onnellisuutta on se ettei ihan koko ajan vituta. Eli että kykenee tuntemaan ilon hetkiäkin ja unohtamaan välillä murheensa.
Jos niitä ilon hetkiä ei pysty tuntemaan eikä nautintoa saa enää mistään, puhutaan masennuksesta.
Kaikilla on kuitenkin omat ongelmansa elämässään (myös rikkailla), eli mitään täydellistä onnea ei ole olemassakaan. Ennemminkin kyse on juurikin siitä pystyykö ihminen kokemaan pieniä onnentunteita normi arjessa.
Alue: Aihe vapaa
JATKUU...
Onnellisuuden kannalta tärkeiksi asioksi on huomannut onnistumiset ja epäonnistumiset. Onnistuminen koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on tavoitteen asettaminen ja toinen osa on sen saavuttaminen.
Epäonnistuminen sen sijaan on sitä, että asettettuja tavotteita ei saavuteta. Onnistumisien puute on juurikin se syy, miksi uskon, että nykyään on niin paljon mielenterveydellisiä ongelmia. Verrataan vuosien 2020 ja 1920 arkea. Kaikkein arkisin asia on varmaankin ruuan tekeminen.
Mitä ruuan tekeminen vuonna 1920 vaati?
- Ensinnäkin tarvitaan vettä. Se on kannettava kaivosta.
- Ruoka on lämmitettävä. Puuhella varten on kaadettava puu, ja ne pilkottava.
- Jos haluaa leipää, on viljeltävä maata.
- jne...
Mitä ruuan tekeminen vuonna 2020 vaatii?
- Pari klikkausta älyphulimella ja ruoka puolen tunnin päästä on kotiovella.
Tämä on liioittelua, mutta siinä on selvä ero mitä ruuan valmistaminen vaati sata vuotta sitten. Sata vuotta sitten elämä oikeastaan pelkästään näiden tavoitteiden astettamista ja niiden saavuttamista.Toisin sanoen elämä sata vuotta sitten oli puhtaasti onnistumista. En sano, että elämä oli silloin parempaa. Se oli fyysisesti huomattavasti raskaampaa ja silloin oli paljon enemmän ongelmia. Sen ajan ongelmat olivat vain luonteeltaan erilaisia.
Kuitenkin uskon, että onnellisuutta rajoittaa eniten odotukset "hyvästä elämästä". Jokaisella on mielikuva, siitä millainen on "hyvä elämä" tai mitä asioita "hyvä elämä" vaatii. Nuorempana ajattelin, että minun elämä menisi suurinpiirtein seuraavasti:
- lapsuus ja nuoruus opiskellaan,
- opiskelun jälkeen mennään töihin,
- jossain välissä löydän puolison,
- hänen kanssaan menen naimisiin ja saan lapsia,
- ostetaan omakotitalo lähiöstä,
- myöhemmin saan lapsenlapsia ja jään eläkkeelle.
Jokaisella on lista tärkeistä asioista, joita haluaa saada. Tämä on se ideaalinen elämä, miten asioiden halutaan suurinpiirtein tapahtuvan. Kuitenkin yleensä jotakin jää saamaatta. Ei se minua haittaisi, jos jäisi yksi tai kaksi näistä saamatta.
Mutta mitä jos niistä jäisi suurin osa saamatta?
Haittaako se?
JATKUU...